Corto oli tosiaan aluksi aika hirveä. Suttuinen piirrostyyli, isoja puhekuplia, joita ei oltu rajattu muuta kuin värityksellä, joka oli aneemista vesiväriä, joten välillä piti arvailla, että kuka puhuu ( kaikilla, kun oli aina suu kiinni ). Ja repliikit tuntuivat tekorunollisilta, eikä huumoria ollut lainkaan. Hahmot olivat rumia ja raakoja, kaikki tuntui likaiselta ja epäsiistiltä. Äänitehosteet ja henkilöiden nimetkin tuntuivat pöljiltä.
Ainoa mikä toimi oli se kohtaus, jossa Corto tumppaa sikarin ylimielisen korston silmien väliin.
Sitten jossain vaiheessa sain käsiini parikymmentä numeroa ja päätin lukea kaikki sarjat yhtenä pätkänä. Periaatteen vuoksi piti sitten lopuksi lukea Cortokin, vaikka ei yhtään tehnyt mieli. Mutta pitkissä pätkissä se toimikin aivan loistavasti ja on nykyään yksi suosikkejani. Eeppisyys ei nähtävästi toimi kahden sivun annoksina.