Tuota juuri ajattelin, että vähäinenkin sarjakuvaharrastuneisuus vaatii Asterixiin, Tenaviin yms tutustumista, pelkkä ankka ei riitä (eikä varmaan riittäisi pelkkä Asterix mutta taitaa olla vaikeaa lukea pelkkää Asterixia törmäämättä koskaan Tintteihin, Lucky Lukeen jne)
Vähän samaan tapaan kuin ei ollut mitenkään ristiriitaista että teini lukee Harry Pottereita mutta samalla suhtautuu kirjoihin ylipäänsä EVVK-asenteella, yksittäisistä ilmiöistä ei kuitenkaan niin helposti saada vedettyä laajempaa kiinnostusta...
Ja Suomessa ankat taitaa olla ilmiö joka on mahdollistanut tietyn itseriittoisuuden.
(kun tutut ei-varsinaisesti-sarjakuvaharrastajat ovat jotain sarjakuvia päätyneet aikuisempana lukemaan niin verrokkikokemuksina näkyvät useammin just nuo lapsena luetut Asterix-Tintti-Tenavat...)
Voisin sanoa, että minun äitini on suurin syy, että sarjakuvaharrastus on näinkin monipuolinen. Äiti oli kakruna saanut ostella Aku Ankkoja ja sarjakuvia, joten hän sitten tutustutti minutkin sarjakuvien maailmaan.
Tarhaikäisenä mutsin kanssa käytiin divareissa ostamassa sarjakuvia, kirjastokortin sain tosi aikaisin ja silloin asuimme Kalliossa...Kallion kirjastossa oli hyvä sarjakuvatarjonta. Olen aluksi tietenkin vaan katsellut sarjakuvia, kun en ole osannut lukea...vanhemmat ja isovanhemmat lukivat minulle niitä. Sitten opin tavaamaan vähän ennen peruskoulua ja rupesin itse lukemaan. Minulla niin kuin monella muullakin ensi askeleet lukemiseen otettiin Aku Ankasta tietenkin. Myös Aku Ankka lehti tilattiin kotiin jo varhaisessa vaiheessa.
Minulla oli Asterixia, Ruutu-lehteä, Non Stopia, Zoomeja, Lucky Lukeja, Mustanaamioita, Tinttejä, Aku Ankkoja, Valerianeja, Star Warseja ja lukemattomia muita yksittäisiä sarjakuvia melkein koko lapsuuden.
Onko nykyään vanhemmilla aikaa lukea lukutaidottomille lapsilleen sarjakuvia, ostavatko he monipuolisesti sarjakuvia heille vai onko se sitä Aku Ankkaa. Paikkakuntakin merkitsee...onko lähellä kirjastoa vai 50 km päässä. Nykyään on myös paljon muita kiinnostuksen kohteita, kuten nyt konsolipelit ja internet.
Mä olen sitä sukupolvea, kun ei ollut vielä edes sitä Vic-20 tai C64 kotona (alkuajan kotitietokoneita...ja siinä ei ollut internettiä). Tietokoneista ei tiedetty mitään ja VHS (kone jolla katseltiin videonauhoja...ennen DVD:tä) ei ollut vielä edes rantautunut Suomeen. Telkkarista tuli hyvin vähän mitään (oli vain Yle1 ja Yle2)kiinnostavaa ohjelmaa, puhelin oli veivattava vehje...siinä ei ollut älyä.
Leffassa käytiin, leikittiin ulkona, pelattiin lautapelejä ja luettiin paljon sarjakuvia.
Kavereiden kanssa oli oikein lukumaratooneja...mentiin jonkun kotiin kylään reppu täynnä sarjakuvia ja luettiin toistemme sarjakuvia oikein olan takaa. Myöhemmin sitten tuli ekat kotimikrot, viihdekanava (sen ajan kivikautinen Netflix), Game&Watch (alkukantainen Nintendo Switch lite), korvalappustereot (kuunneltiin C-kasetilta musiikkia...ei ollut tiedostoina kännystä).
Voi kun nuoret olisi kokenut kaikki nämä meidän varhaiset laitteet...osaisivat arvostaa nykyisiä laitteita enemmän.
Kyllä se on niin, että nykyisin on niin paljon muuta, että lapset karsivat siitä sen sarjakuvan pois ja yleensäkin lukemisen. Lukevat netistä kai ihan tarpeeksi asioita.
Mutta voipi olla, että jokin juttu saa kakrut lukemaan sarjakuvia. Kävihän kirjojen puolella pieni nousu, kun Harry Potterit tuli...yhtäkkiä kakrut luki niitä kirjoja todella paljon. Toivon kuitenkin, että sarjakuvat pysyisivät edes jotenkin hengissä. Se on enää viimeinen taidemuoto, jota ihminen ei ole pilannut nykytaiteella...siinä vielä näkyy piirtämisen taito.