Itse nostalgiaan taipuvaisena ajattelen, että joka vuosi uusi sukupolvi pikkutyttöjä ja pikkupoikia opettelee lukemaan Aku Ankan tahtiin ja siksi on hyvä, että niitä parhaimpia Ankka-tarinoita on jatkuvasti saatavilla halukkaille.
Juu, juu, parhaimpia juttuja tietysti pitää julkaista, mutta missaat nyt pointteja.
1) Suurimmalle osalle suomalaisista sarjakuvat eivät enää ole pois heitettävää kertakäyttötavaraa. Koska lehtiä säilytetään ja kerätään ja annetaan eteenpäin, keskivertoperheen lapset tietävät
paljon muitakin Aku Ankkoja kuin ne kotiin tilatut vaikkapa kymmenen viime vuoden lehdet. Kirjastoista myös on varmasti lainattu kokoelmakirjoja ja näköispainoksia.
2) Uusintojen nykyiset tiheydet tietyistä seikkailuista ovat järjettömiä. Toisaalla
mainittiin, että esim. tarina Ovela Roope-setä on julkaistu viimeisten kymmenen vuoden aikana
kahdeksan kertaa! Muitakin tiuhoja uusintoja ainoastaan muutaman vuoden sisällä on, mm. Vanhan linnan salaisuus, Aku Ankka ja merikäärme ja Aku Ankka ja zombi.
Tai tosiaan jos päättäisivät julkaista teoksen niitä ei-juuri-muualla-kuin-kootuissa nähtyjä sarjoja tyyliin Pluto Saves the Ship, Donald Duck Tells About Kites jne niin se olisi vielä hyvä (tai okei, taso ei päätä huimaisi).
Mutta valitettavasti taitaa olla liikaa niitä lukijoita joita ei muu kuin Barks ja Rosa kiinnosta...
”Harvinaisen Barksin” ei minusta tarvitse olla ihan noin harvinainen, vaan riittää, että sitä ei ole nähty AA-lehdessä esim. vähintään 30 viime vuoteen tai että sillä on yhteensä vain muutama julkaisukerta. Tällaisia tarinoita löytyy. Kääk13 listasi tällaisia
Aku Ankka Klassikko –ketjussa.
Barks ja Rosa sinänsä kiinnostavat, mutta saman toistolla juuri tapetaan kiinnostus. Kehään pitäisi heittää heiltä harvinaisempaa matskua ja Carpia, Scarpaa ja Castya.