Black Panther - Musta pantteri

[Jarkko Sikiö]

Musta pantteri -sarjakuvista on keskusteltu elokuvaketjussa, mutta vaihdetaan omaan ketjuun silläkin uhalla, ettei täällä pantterit kaislikossa suhise.

Eivät minuakaan Jungle Action -lehden numerot oikein kiskaisseet mukaansa. Kuvittajien osuutta lähinnä tuli silmäiltyä. On näissä kuitenkin sellainen omanlaisensa, vähän erilainen fiilis, mikä minulla yhdistyi enemmän kautensa tietyn tyyppiseen DC-materiaaliin ts. sellaista vähän synkempää ja rankempaa.

Kirbyn sarjan loikkasin ylitse, koska Kirbyä nyt voi sitten lukea Kirbynä joku toinen päivä kun taas huvittaa. On tässä rästissä vielä keskeisempääkin Kirbyä.

Katsoin parhaat tarinat -listoilta vinkit ja tartuin Reginald Hudlin ja John Romita Jr -yhteistyöhön Who is the Black Panther, joka kokoaa kuusi numeroa ihan mahtavan tiukkaa lukemista. Tähän palaan myöhemmin satavarmasti, vaikka edessä on hirmuinen soppa crossoveria ja sidosnumeroita kaikkiin mahdollisiin event-seikkailuihin.

Koska sen verran olen noihin kyllästynyt, loikkasin taaksepäin Christopher Priest -tarinoiden pariin. Täytyy sanoa, että taso sarjan puoleen väliin mennessä vaihtelee aika rankasti, mutta tämä on sen verran outoa – hyvässä ja huonossa – ettei malta keskenkään jättää. Texeira ja Jusko kuvittajina tietysti auttavat.

Väritys sen sijaan on sellaista 90-luvun loppupuolen "vau, nyt me voidaan värittää sivuille vaikka aamuauringon valoa sälekaihtimien välistä" -opettelua, mikä hieman häiritsee.

[Curtvile]

Christopher Priest muutti laillisesti nimensä 1993 eli on oikeastikin Christopher Priest joka kuvastaa sitä toista piirrettä miehessä erinomaisen sarjakuvakäsikirjoittajan lisäksi.

McGregor on ässää luettavaa siinä kuin erinomaiset Priestit ja Hudlinit. Ta-Nehisi Coatesin kausi on vähän kesken itsellä ja Nnedi Okoraforia en ole ehtinyt lukea kun oma pino kasvaa hela tiden ja on pakko käydä töissäkin.

McGregor saa lisäpisteitä siitä kun lukijat valittivat ettei sarjassa ole valkoisia hahmoja lain ja kirjoitti Panther vs Klan tarinan

[Jarkko Sikiö]

Katsoin parhaat tarinat -listoilta vinkit ja tartuin Reginald Hudlin ja John Romita Jr -yhteistyöhön Who is the Black Panther, joka kokoaa kuusi numeroa ihan mahtavan tiukkaa lukemista. Tähän palaan myöhemmin satavarmasti, vaikka edessä on hirmuinen soppa crossoveria ja sidosnumeroita kaikkiin mahdollisiin event-seikkailuihin.

Tartuin ensimmäiseen Reginald Hudlin -kokoelmaan (Complete Collection), josta loikkasin yli tuon kuusiosaisen aloituksen.

Se olikin paketin paras osa. House of M, Tyhmä-X, tusinavampyyrit ja puhditon suhde Stormiin vetivät latauksen minulta nollaan.

Tätä olisi kaksi kokoelmaa lisää, mutta minä en kyllä suorilta käsin enää suurempaan urakkaan ryhdy.

[MarXus]

Digisarjakuvaa: Comixologyssa suuri määrä Black Panther -sarjakuvia ilmaiseksi. Kaikki yksittäiset numerot hahmon nimeä kantavista sarjoista ihan uusimmat mukaan lukien, sekä sarjat Shuri ja Killmonger.

[Veli Loponen]

Mä oon saanut sen kuvan, että Wakanda oli ja on aika eristäytynyt valtio, joten en usko, että se olisi siirtomaaherruuteen hirveästi puuttunut poislukien yritykset vallata sen omaa aluetta.

[X-men]

Ilmeisesti Shurin aika BPn manttelinkantajana on unohdettu kun esim. Doomwarin aikaan tämä oli aikuinen nainen ja nyt on sitten siellä jossain 16-20 ikävuoden tietämillä.

Doomwar selitti miksi Wakandalla ei ole Vibraniumia enää niin paljoa (toki on silti paljon kuten esim. DPssä nähtiin taannoin).

Doomwar on muuten unohdettu kun siinä Storm uhkasi tehdä selvää Doc Doomista kun seuraavan kerran tapaavat mutta nykyisessä Xien juoksussa suostui illastamaan Doc Doomin kanssa.

[Jarkko Sikiö]

Koko supersankari-/vapaapainiesityksen ytimessä on fantasia maailmasta, jossa mitkään säännöt eivät pidättele sankaria. Ta-Nehisi Coatesin Musta pantteri -seikkailut alkavat kuninkaallisilla, jotka heiveröisin korulausein teloituttavat omia kansalaisiaan, koska niin on vain parasta tehdä ja aina ennenkin on tehty. Tämä vieraannutti minut heti alussa niin pahasti, etten tuntenut pääseväni kolmessa A Nation Under Our Feet -kokoelmassa kiinni tarinaan.

Kustantajalta oli aika pylperöratkaisu lisätä vanhoja pantteri-tarinoita kokoelmien loppuun, joten tätä diggaava saa kyllä ohessa sitten kaikkea vanhaa, mikä olisi tätä nykyä ilmeisesti jo Epic Collection -muodossa tarjolla muutenkin.

Kovasti tässä on perhesuhteet ja Wakandan sisä- ja ulkopolitiikka tapetilla, enemmän kuin minua kumpikaan niistä olisi kiinnostanut. Tajuan kyllä, että tästä joku pitää, mutta ei tähän pidä tarttua perinteiset tappelut mielessä. Superroistot touhuavat taustalla enempi koristeina, ainoa tässä suhteessa mieleenjäävä kohtaus oli, kun Klaw sai myöhemmin oman hetkensä.

Intergalactic Empire of Wakanda -kokoelmissa singahdetaan ulkoavaruuteen, mikä varmaan on parempi osoite toiminnan suhteen.

[X-men]

T'Challa etsi äitiään (tai siis ei biologista äitiään) 1990-luvun alussa Marvel Comics Presentsissä ja tarina kesti ja kesti (eli olisi voinut olla lyhempikin) kun tarinalle ei ollut kuin muutama sivu per lehti ja aika iso kontrasti nykypäivään kun silloin oli jotakuinkin tavallinen kuolevainen kun nykyään on sitten kevyesti siellä supersankari kategoriassa.