Tässä sarjassa on mielenkiintoista tarkastella pikkutarkasti väkerrettyjä vanhoja rakennuksia, mainoksia, autoja, huonekaluja ja vaatteita. Yritin googlettaa kappaletta, jonka yökerholaulajatar laulaa toisen albumin alussa, mutta en löytänyt ihan sellaista (40-luvulta kyllä löytyi hitti "Le paradis perdu"). Katsoin ranskankieliset puhekuplat
täältä.
Selvennän arvosteluni kritiikkiä spoilereissa.
[spoiler]Kakkosalbumissa minun oli hankalaa seurata kuka uhri oli kukin. Epäselväksi jää, miten murhaaja tiesi valitsemiensa uhrien liittymisen ihailemansa näyttelijän huumekuolemaan ja mitä mieltä Robert lopulta on siitä että oliko murhaaja surmannut myös Robertin vaimon. Jälkimmäinen asia olisi mielestäni pitänyt selvittää siksi koska sehän oli Robertin motiivi tapauksen tutkimiseen.
Molemmissa albumeissa on epäuskottavia seikkoja. Mainittakoon se, miten CIA:n agentti Carol sotkee (tai oikeastaan huijaa) maallikko Robertin noin vain vaaralliseen vakoilupeliin ja myös paljastaa tälle asentavansa mikrofonin Borgin huvilaan (yksityisyyden suojan loukkaus).[/spoiler]