Satrapin uutuus, Luumukanaa, on nyt ilmestynyt. Persepoliksesta jäädään jälkeen, ja paljon. Kirja kertoo muusikosta 50-luvun Iranissa. Ohkainen ja äkkiä luettu kovakantinen.
Kuinka monta sivua? Entä onkos piirtäjälle tullut kokemuksen myötä tyyliin tms. muutosta? Perustuuko tämäkin tositapahtumiin?
Kolmas aika vahva reaktio tuli ihan nurkan takaa, kun kerrottiin noista oman aikansa avainkaulalapsista.
Joo. Tuo oli minusta hyvä olla lähempänä loppua, jossa muutenkin oli haikea ja tummansävyisempi tunnelma. Jäin aikalailla monttu auki ajattelemaan tätä asiaa. Joskus muistan jonkun kaverin höpöttäneen tämän asian olleen jossain dokumentissa, mutta luulin sitä vain joksikin Lähi-Idän vastaiseksi propagandaksi. Hämmentävä on maailma jossa elämme.
Kovat kannet siis voivat olla sellaiselle "tavalliselle" ostajalle kannustus ostaa. Jos on kovat kannet, niin tulee olo, että sisältökin on arvokkaampaa.
Jep. Ja me Kvaakkilaiset saamme hiljaa mielessämme hymähtää niille ihmisille, jotka ovat lukeneet takakannen vain silmällä selaten, ja ostaneet tämän monia alan kirjallisuuksia mielenkiintoisemman ja tunteisiin vetoavamman teoksen luullen sitä kirjaksi, ja sitten ovat vielä kaiken lisäksi alkujärkytyksensä jälkeen pitäneet tästä, ja muuttaneet kaikki käsityksensä sarjakuvasta ja sen ilmaisuvoimasta.
Näin kun naiset alkaa antaa omaelämänkerrallista perspektiiviä niin kyllä raavaankin miehen mieli hiljenee.
Kyllä. Itse henk. koht. tykästyin tähän Marjane Satrapiin ennen kaikkea ihmisenä. Ehkä juuri sen takia, miten välkkynä, itsevarmana, omatoimisena ja kypsänä hänet oikeastaan oli esitelty PP:ssä, verrattuna Länsi-Maalaisen kulttuurimme nuoriin. Toista osaa en ole vielä lukenut, mutta pidän hänestä.
Minusta monien Länsi-Maalaisten pitäisi myös ottaa oppia tästä teoksesta siten, että kertoisivat elämänkertasarjakuvissaan myös inhimillisemmän puolen kerrottavasta henkilöstä. Kaikki tähän asti lukemani elämänkerta sarjakuvat eivät osaa nauraa lapsuuden hölmöille puolille, eivätkä esitellä kerrottavaa henkilöä lapsena, joka saattaisi omata myös kypsyyttä, ja aitoa kiinnostusta ympäristöönsä. Marjane tekee tämän itsestään. Näyttää lapsuutensa hölmön/hauskan puolen, siinä missä kypsän/vakavan puolen.
