Viime kuukausien palkalliset työt ovat pahasti häirinneet sarjakuvallistakin elämää, mutta voitto tuli tosiaan ns. hyvään kotiin.
koipeliini ketjussahan puitiin sarjan piirrosjälkeä ja myös tätä:
Jännää että Maggy Garrisson on saanut noin paljon ääniä vuoden parhaaksi sarjakuvaksi, mutta siitä ei ole kuitenkaan tykätty niin paljoa, että olisi vaivauduttu hehkuttamaan sitä foorumilla ainuttakaan kertaa.
siiihenkin on simppeli selitys: Maggy Garrison on anti-Natasha.
Maggy ei ole klassisesti kaunis sulotar vaan enemmän ihan tavallisen naisen näköinen, seksistisin fraasein ei rotunainen vaan maatiaisnainen.
Silti hän käyttää älyään ja seksuaalisuuttaan siinä missä Natashakin.
Sitten kun tämän päähahmon piirteen yhdistää sarjan miljöökuvaukseen joka sekin ei ole jetsettiä ja glamourinsekaista eksotiikkaa vaan enemmän BBCsarjojen rupuisaenkin puolen ajoittain näyttävää brittimiljöötä syntyy kokonaisuus joka on arkirealistinen.
Ja ennen muuta uskottava.
Samalla selittyy miksei kvaak tai sarjainfo ole olennaisin paikka, kohdeyleisö on laajempi. Ne jotka harrastavat vain satunnaisesti sarjakuvaa ja joita kiinnostaa henkilövetoinen hyvin kerrottu tarina enemmän kuin tekninen briljeeraus kuvassa. Graafinen ilme kun väripalettia ja kuvakulmavalintoja myöten tukee tarinana ja päähenkilöiden moraalista harmautta.
Maggy ei ole sankari, hän on päähenkilö ja hänellä on lukijan sympatiat puolellaan mutta toimintatapansa ovat normaalin ihmisen oppotunistisia. Maggy tarkoittaa hyvää mutta pääasia on selvitä itse ja huijaus ja valehtelu siinä missä lain rikkominenkin tavoitteen saavuttamiseen ovat ihan yhtä kelvollisia metodeja kuin muutkin.
Monille tietenkin moraalinen moniselitteisyys on ongelma.
Myös rikokset ovat perusmurhaa arkisempia, muttei vähemmän kiinnostavia ja rikollinen elementti on sekin jaksettu tehdä ihmisiksi, henkilöiksi, sen tavanomaisen ranskalaisten viivojen summan sijaan.
Sarjakuva onkin ehkä enemmän suunnattu niille jotka seurasivat BBCn Happy valley -Vaarojen laakso sarjaa kuin stereotyyppisille bedefiileille tai supersankarigenren ystäville.
Anssi Rauhalan käännös pelittää mukavan luontevasti vahvistaen kokonaisuutta.
Jos etsit sankaria tätä ei kannatta lukea alkuunkaan. Sankareita kun ei ole. Mutta muuten on helppo suositella.