Maggy Garrisson

[Mambrinon kypäri]

Olisi ehkä aika hiukan kehuakin tätä mainiota sarjakuvaa. Mutta haukkuminen tulee jotenkin luonnollisemmin.

Haukkumisesta saatiin aikaiseksi sitä paljon kaivattua keskustelua Koipeliini-voittajasta!

Innostuin tarpeeksi että liityin kirjaston varauslistalla jonon jatkoksi. Ostamista pitää harkita.

[Janne]

Luettu. Oikein piristävä tuttavuus. Mietin vaan, että onko tällä laajaa kohdeyleisöä. Minä en siihen välttämättä kuulu. Mutta jos jatkoa seuraa, niin aion lukea nekin.

[Lurker]

Luettu. Oikein piristävä tuttavuus. Mietin vaan, että onko tällä laajaa kohdeyleisöä. Minä en siihen välttämättä kuulu. Mutta jos jatkoa seuraa, niin aion lukea nekin.

Hmm, jos olet lukenut ekan osan ja aiot lukea jatkonkin, niin... etkös silloin kuulu kohdeyleisöön? 🤔

[Curtvile]

Mietin vaan, että onko tällä laajaa kohdeyleisöä. Minä en siihen välttämättä kuulu. Mutta jos jatkoa seuraa, niin aion lukea nekin.

Lurker huomautti lauseen sisäisestä ristiriidasta jo, mutta retorisehkoon kysymykseen onko tällä laajaa kohdeyleisöä mielestäni kysymys kuuluu:
onko brittityyppisillä dekkareilla laajaa yleisöä? Tai nordic noirilla?
Minusta näyttöä tälle on, nyt on vain saatava tämän yleisön huomio. Suurin osa kun ei muuten , samaa ilmausta käyttääkseni, välttämättä juuri sarjakuvia lue.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Hyvä ja nykyaikaisen oloinen albumi tämä on. Juoni on omaperäinen ja vetävä, ja päähenkilön neuvokkuus on kuvattu uskottavasti ja hauskasti. Lontoon kaupunkikuvaus on ensiluokkaista, sellaista mikä puuttui taannoisesta Sherlock-mangasta. Tämän lukee mielellään yhdellä istumalla. Kuten jotkut ovat jo sanoneet, taide vain olisi saanut olla pikkuisen elävämpää ja muuttuvampaa. En ehkä pidä tulevana klassikkona, sillä esimerkiksi Siegfried ja Bois-Mauryn tornit iskevät minuun paremmin, mutta erittäin laadukas sarjakuva tämä on.

[Janne]

Hmm, jos olet lukenut ekan osan ja aiot lukea jatkonkin, niin... etkös silloin kuulu kohdeyleisöön? 🤔

Saatnpa ollakin . Mutta en kuitenkaan niin paljon, että malttaisin ostaa omaxi.

[Lurker]

Saatnpa ollakin . Mutta en kuitenkaan niin paljon, että malttaisin ostaa omaxi.

Heh.

Mutta joo, vaikka Koipeliini ei juurikaan mediassa näkynyt, sarjakuvaa lukevien keskuudessa se sai mukavasti huomiota.

Ahvenaario-blogissa todetaan: "Kyseessä on sopivan kuivan humoristinen ja ovela kertomus, jolle jää odottamaan innolla jatkoa"

[Secos-Bill]

Hyvin kahtalaiset tuntemukset tästä albumista. Tykkäsin ja en tykännyt.
Toisaalta oli paljon tapahtumia ja hyviä ideoita, mutta silti välillä oli turhan paljon tyhjäkäyntiä. Suvannoissa oli ihan hyvääkin sanailua, mutta tavallaan se tuntui puolivillaiselta henkilöhahmoihin tutustuttamiselta, kun sille ei varsinaisesti ollut tarvetta. Sinänsä henkilöt toimivat ja käyttäytyvät kaiketi loogisestikin lajityyppinsä rajoissa. Jotenkin harjoitustyön makua käsikirjoittajalta.

Piirroksissa oli paljon yksityiskohtia taustoissa, mutta jotenkin jäi silti hiukan laiska vaikutelma ja kasvoista suorastaan huolimaton. Kopioruudut eivät minua vaivanneet, mutta värityksestä en pitänyt yhtään. Kaikki vaikutti likaiselta ja siihen sekaan räikeää punaista...

En ehtinyt lukea ennen Koipeliini-äänestystä, mutta enpä olisi kyllä tätä äänestänytkään. Mutta kyllä tälle toisen mahdollisuuden antaa, mutta 'johonkin' pitäisi saada ryhtiä...

( Erikois+ etsivän toimistossa olevasta bassosta  ... tai jos se oli taas yksi huonosti piirretty kitara niin  sitten iso miinus  )

[VesaK]

Laurent Chabosy alias Lewis Trondheim ei kovin pitkään juttuja haudo, jos kohta ei oksennakaan sarjakuvia, kuten Tromppa luonnehti Joann Sfarin tekotahtia.

Maggy Garrissonin tarinaa varten on katsottu jokunenkin brittisarja sekä elokuva, pääjuonen ohessa oli mukavia pikku koukkuja, mutta tokihan tässä vasta lämmitellään. Kaksi Maggy-albbua on vielä suomentamatta.

[Mambrinon kypäri]

Kirjastokappale on luettu.

Jos vaikka ensiksi niistä taustojen kopioimisesta: minun on myönnettävä tuosta aiemmasta viestistä poiketen että nyt kun luettavissa oli koko albumi eikä yksittäisiä malliruutuja, eivät ne Maggyssä oikeastaan häirinneet, ainakaan kovin usein, vaikka niitä erikoisesti yritin katsella sarjakuvaa tästä näkökulmasta... Samanlaisena toistuvat supermarket-hyllyt tai pizzeria tai baarikalusto tuntuvat valtaosin "luonnolliselta" tyylilliseltä tehokeinolta.

Ainoa kohta missä tämä minun mielestäni ei toimi vaan pistää ikävästi silmään on oikeastaan sivun 41 jakso, jossa ensiksi on hirmuisen yksityiskohtainen lahjakauppa ym kaupunkimaisema joka pysyy tismalleen samanlaisena (vaikka hahmot sitten kyllä liikkuvat maisemassa), ja sitten seuraavalla rivillä Maggyn takki ja lahjakaupan viirit eivät liiku (josta tänne laitettiin näyte), ja sitten taas sitä liikkumatonta maisemaa... Tässä tulee liiaksi fiilinki kun katselisi lapsuuden "huomaa eroavaisuudet kahden kuvan välillä"-tehtäviä, ja syy on luultavasti siinä että tällä sivulla on erikoisen paljon pieniin ruutuihin piperrettyä detaljirikasta taustaa.

Oikeastaan taustoja enemmän häiritsee että niissä paljon puhutuissa staattisissa ruuduissa joskus päähenkilön ryhti tai asento ei oikeastaan muutu ruutujen välillä, mitä nyt käsi heilahtaa suuntaan tai toiseen (nopeasti pläräten esimerkiksi sivulla 33 baarimikon ryhti tuo etäisesti mieleen mallinuken jonka käsiä on hieman liikuteltu, Maggyn takki sivulta 41 tuli mainittua jo). Mutta tämäkin on jo enemmän sellaista virheiden etsimällä etsimistä. Esimerkiksi sivun 32 työnhakumontaasista pidän kovasti.

Mutta millainen se sarjakuva itse on. Hirveästi lisättävää ketjun aikaisempiin viesteihin ei oikein ole. Tykkäsin, jos ei maata järisyttävä. Mukavaa kerrontaa semmoisen arkisen, ihmisenkokoisen elämän yksityisetsivöinnistä ja henkilökohtaisen elämänsä antisankareista (genren nimi on kai "slice-of-life").

ärityksestä en pitänyt yhtään. Kaikki vaikutti likaiselta ja siihen sekaan räikeää punaista...

Mun mielestä nämä likaisenräikeänkylmät värit olivat osa sellaista vaikutelmaa että tämä on moderneista brittidekkareista inspiroitunut ja osa "arkista" tunnelmaa. Tuli hieman mieleen Ylellä pyörinyt brittidekkari Vera Stanhope, siitäkin on mulle jäänyt mieleen ankeaksi hienosäädetty värimaailma.

[Jarmo]

Vuoden verran kesti, mutta nyt on kakkososa ihan oven takana.
Tarina jatkuu suoraan ykkösalbumin loppua seuraavasta aamusta.
Tuossa muutama aloitussivu:

http://www.sininenjanis.fi/maggy2_preview.html

[Lurker]

Ahvenaario-blogissa EEPPINEN Suuri Sininen Jänis -spesiaali.

Aloituskin on hauska: Valtakuntamme sarjakuvakustantajien tämän hetken ehdottomaan parhaimmistoon kuuluu ehdottomasti Sininen Jänis. Enkä sano tätä edes siksi että luovuttivat minulle ison kassillisen arvostelukappaleita, jonka sitten suvereenisti unohdin Joensuuta kohti suuntaavan InterCityn hattuhyllylle. Sanon näin, koska demonstroitavasti kustantamo uskaltaa ottaa julkaisulistalle rohkeita valintoja laidasta laitaan. Laatusarjakuvan ystävä kiittää.

Lukekaas koko juttu!

[Lurker]

Sinisen Jäniksen Maggylla ja Zoom Teufelin Annalla on paljon yhteistä, vaikka naiset ovatkin kuin eri puusta ja mielijuomatkin ovat erisorttisia. Toinen maistelee fiinejä konjakkia ja toinen lipittää olutta.

Asenne on kuitenkin molemmilla sama, rikokset ratkotaan ja periksi ei anneta.

Nyt on tarjolla fiiniä konjakkia ja kelpo hanaolutta. Naiset, Anna ja Maggy, selvittävät konnantöitä ja nauttivat hyviä juomia. Vaikka naiset ovatkin kuin eri puusta, asenne molemmilla sama: rikokset ratkotaan ja periksi ei anneta.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Luin toisen Maggy-albumin ja tykkäsin teoksesta melko paljon. Tarina on mukaansa tempaava, näppärä ja hauska, vaikka sen ympäristö on arkinen. Taidekin toimii. Odotan innolla miten tarina kehkeytyy eteenpäin jatkossa. Albumin ainoaksi miinukseksi nimeäisin epäselvän fontin, josta oli vaikea saada selvää.

[Lurker]

Kolmas albumi on tulossa, twitterissä liverretään (@MVistila): "Editoin Maggy Garrison 3:n suomennoksen ja voin kustantajan luvalla paljastaa että albumissa jännitystä riittää ja juttuja ratkeaa enemmän kuin aiemmissa osissa yhteensä."