Te jotka olette nähneet, miten Rendel pärjää Bechdelin-testissä?
Siinä ja siinä.
Alkupuolellahan toimittaja ja prostituoitu käyvät läpi jälkimäisen kokemaa tapahtumasarjaa (joskin siihen liittyy miehiä joten sen laskeminen on kyseenalaista).
Odotusarvo rainasta ei ollut korkea, enemmän syynä oli kun on genreä kirjoittanut ja harrastanut ja haluaa tukea suomalaistakin elokuva(eritoten genre-sellaista) , ja siksi tämä sen ylittikin sen viuhuen.
Naisvihamielisyydestä puhutaan varmaan koska naisrooleja on selkeästi vähemmän ja useisiin kohdistuu väkivaltaa, suurimpaan osaan ilman omaa syytään ja vain sukupuolensa takia.
Tätä väkivaltaa ei vähäksytä saati tehdä siitä kevyttä viihdettä.
Poikkeuksena täysin tasa-arvoinen voimankäyttö Rendeliä jahtaavien palkkasoturien naisjäseniä kohtaan. Rendel tappaa ja runnoo kimppuunsa käyvät vihollisensa psykoottisella määrätietoisuudella sukupuolesta riippumatta.
Niitä miehiä menee kyllä moninkertaiset määrät.
Jos elokuvan ihmiskuvauksesta vihamielisyyttä löytää se on miehet; nuo alhaiset, raaat, tunnekyvyttömät ja tyhmät, valinnoissaan vaillinaiset, jotka saavat mitä tilaavat.
Kuvaus on ensiluokkaista ja osa reploista oli hauskoja joka yllätti, kuten myös väkivallan alla olevat teemat: kehitysmaiden ahdingolla rahastaminen, korruptio, perheiden olennaisuus jne.
Työttömyysteema oli tyylikkäästi käsitelty myöskin.
Ihan helvetin paljon paremmin kuin vaikka lahjattomalla Aki Kaurismäellä.
Itseä nihilismi, tylyys tai väkivalta fiktiossa ei ahdista, enkä vaadi supersankareiltani puhdasotsaista naiivismia.
Se ettei kenenkään ruoto kestä elokuvan kaula-ja selkärankoihin(muista luista puhumattakaan) kohdistuvaa ryskettä ei ole yksin tämän elokuvan helmasynti.
Kotimaisessa elokuvassa keskimäärin kun on kansainvälistä tasoa paskemmat käsikirjoitukset ja vielä sitäkin huonompi tola on henkilöhahmojen kohdalla. Luonnetta ei yleensä riitä postimerkin alalle ranskalaisin viivoin.
Tässäkin käsikirjoituksessa on aukkoja, joista hulauttaa vaikka koko Mikkelin läpi
(Kumman vähän kaupunki on muuttunut viimeisen 20 vuoden aikana).
Yksi isoimmista ongelmakohdista on päähenkilön naamio joka on silkkaa pässinlihaa, mutta siitä tajuaa välittömästi yhden isoimmista loogisista uskottavuusaukoista ( väkivallan määrä ja lainvalvonnan korruptoituneisuus ehkä menisi, mutta jestas kaikkien kroppa kestää vaikka ja mitä) jonka hoksatessaan menee tahattoman komiikan puolelle.
Nihilismin ja väkivallan alla on pätkiä humaanista tarinasta ja ajoittain kaikuja väkivallan itsensä tuhoavasta luonteestakin, hämmentävää kyllä hienovaraisemmin esitettynä kuin muu elokuva. Tasalaatuisesti ei mennä. Välillä nyansseja ja sitten puskafarssia konetuliasein.
Joitain asioita jätetään katsojalle keksittäväksi mukavasti mutta ikävä kyllä osaa ei ole hoksattu itsekään.
Siltikin, vastoin odotuksia, yksi parhaita kotimaisia joita olen nähnyt(Tom of Finland ja Hymyilevä mies pitäisi katsoa) ja pieksää armottomasti monta ulkomaistakin.
Jos Punisherin elokuvalliset otteet ovat lähellä sydäntä tai ensimmäinen Crow tuntuu istuvan paremmin kuin vaikkapa Ant-Man voi Rendeliä suositella varauksin.
Monessa kohtaa näet sangen lohduton ja melankolinen elokuva.
Itsellä jäi plussalle. Vähän hämmentävästi.
