DuckTales-lehti

[Kääk13]

Vilkaisun perusteella Taikaviitta-jutun ja Wizards of Mickeyn taide miellyttivät silmää.

Jännä, että olet tuota mieltä 

Donkkiankka ja Kia ovat taiteeltaan aivan hirveitä, mutta tarinoiltaan ajassa kiinni ja varmaan lapsille hyviä.

Donkkiankan kuvitus on ympäristön kuvauksessa onnetonta. Piirtäjä käyttää aivan liikaa leveitä ja kapeita ruutuja, joihin ei mahdu ympäristöä lainkaan. Esimerkiksi koripallopeli näyttää omituiselta, kun pelaajia näytetään kapeissa ruuduissa pääsääntöisesti vain vyötäröstä ylöspäin, eikä koriskenttää ja pelaajien jalkoja näy! Kia K:n taide puolestaan on yleisesti uskomattoman kamalaa räpellystä.

Sekä Taikaviitan, että Donkkiankan kuvituksesta vastaa Claudio Sciarrone kuka on erikoistunut näihin perinteisestä Disneystä poikkeaviin, usein hyvin moderneja ja futuristisa elementtejä sisältäviin tarinoihin. Minä olen joskus sättinyt taiteilijan entistä tyyliä kaavamaisen tylsäksi, mutta nykyään alan olla jo lämmennyt sille. Tästä uudesta, mitä mm. Donkkiankka edustaa, taas pidän oikein kovasti.

Myös Kia K. tarinan piirroksista vastaava Lorenzo Pastrovicchio on keskittynyt enimmäkseen aiemmin kuvailemieni kaltaisiin tarinoihin.
Molemmat taiteilijat vastaavat tällä hetkellä käytänössä kaksistaan uudesta Taikaviitta2000 jatkumosta, tästä italiassa pyörivästä PaperiniK New Era sarjasta.

Ainoastaan Paolo Mottura piirsi sarjaan kuuluvan TeeKoo & Tuplanolla crossover osan mikä meillä suomeksikin nähtiin. Alberto Lavoradori on kuvittanut saagaa sivuavaa minisarjaa.


Mutta eipä siinä, saa piirtäjien tyyleistä olla mitä mieltä kukin haluaa. 

[Dennis]

Mielestäni paras DT-lehti toistaiseksi, tarinat olivat kelpoja. Edelleen WoM  on parasta antia.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Jännä, että olet tuota mieltä 

Sekä Taikaviitan, että Donkkiankan kuvituksesta vastaa Claudio Sciarrone kuka on erikoistunut näihin perinteisestä Disneystä poikkeaviin, usein hyvin moderneja ja futuristisa elementtejä sisältäviin tarinoihin. Minä olen joskus sättinyt taiteilijan entistä tyyliä kaavamaisen tylsäksi, mutta nykyään alan olla jo lämmennyt sille. Tästä uudesta, mitä mm. Donkkiankka edustaa, taas pidän oikein kovasti.

En aavistanut, että piirtäjä on sama, sillä mielestäni viiva Taikaviitassa on paljon huolellisempaa, ja ympäristöäkin näkyy huomattavasti enemmän kuin Donkkiankassa. Tarinassa myös on yllättävän sensuelli ankkaneito. Piirtäjä osaa tehdä ankoille erilaisia ilmeitä.

En tiedä mitään näistä eri maailmojen Taikaviitoista. Toivottavasti se ei haittaa kun seikkailun lukee (itse en ole vielä ehtinyt).

[taikisfani]

No joo, Duck Tales ostettu ja tarina luettu. Kyllä se tollaisenaan menisi TeeKoo 2000:n spinoffiksi, mutta ihan hyvä ettei sitä ollut saman otsikon alle laitettu. Sen verran heikosta tarinasta oli kyse.

Jännää nähdä, toimiiko se sellaisenaan, ikään kuin vaiettuna osana alkuperäistä TeeKoo2000-universumia, vai sisältääkö tarina rebootille ominaisia elementtejä jotka ovat selkeässä ristiriidassa alkuperäisen saagan kanssa.

Ei tuossa kummempia ristiriitaisuuksia TeeKoo kakstonniseen ollut, muuten kuin Taikaviitan pari kertaa mainitsemat "Galaksin vartjat", joka käsittääkseni on joku PiKappa-universumia varten kökösti uudelleenkyhätty Taikaviitan syntytarina. Siinä häärii kaikennäköisiä alieneita taikaviitta-puvuissa, että ilmeisesti ne on sitten niitä galaksin vartijoita, ja Aku yksi niistä. Myös "Veikko Vaakku" jää sivunmittaisella esiintymisellään oudoksi hahmoksi. Mainitaan että "hän on mies joka löysi Lydian ja aktivoi hänet uudelleen." Veikko myös sanoo "nähneensä tuhoankan aikoihin paljon pahempaakin." Ilmeisesti noilla viitataan aiempiin PiKappa-sarjan osiin, ja Veikko on siinä joku vakiohahmo. Inducksistahan tuon tarkistaisi, mutta en nyt jaksa.

Entä se tarinan heikkous? No, tämä oli tavallisia Taikaviitta 2000 -tarinoita noin kolmasosan lyhyempi, ja tarina tuntui kärsivän "pienestä" sivumäärästään. Juoni tuntui improvisoidulta, kun hahmot vaan ryntäilivät kommelluksesta toiseen ja tuntui ettei mitään tärkeää asiaa oikein pysähdytty miettimään yhtä sivua pidempään. Samoten myös ongelmat ratkesivat ihan liian helposti, ja sankareiden pärjääminen tuntuikin olevan puhtaasta tuurista kiinni, eikä niinkään juonittelusta ja nokkeluudesta - tai edes yllättävistä käänteistä, koska käänteet olivat aika ennalta arvattavia, jos niitä nyt oli alkuunkaan. Sarjan asetelma olisi antanut raamit vaikka minkälaisille rinnakkaisulottuvuus-eeppistelyille, mutta nyt koko tarina tuntui läpeensä kliseiseltä. Ensimmäistä kertaa nuo Taikaviitan mukanokkelat sutkautukset taistelutilanteissa ottivat päähän - mutta PiKappassa se ei ilmeisesti ole vain Taikaviitan ominaispiirre, kun muutkin hahmot tuntuivat sitä harrastavan.

Pari huvitusta herättävää kohtaakin oli, mutta hankala sanoa, oliko niiden tarkoitus olla koomisia, vai olivatko sitä tahattomasti. Se, kun

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Lydia totesi, ettei Roimareima malttanut olla kertomatta suunnitelmaansa - Reimahan siis noudatteli täydellisesti stereotyyppisen pahiksen "paljastanpa juoneni hyvikselle ja jään sen takia viime hetkellä kiinni"-kuviota.

ja se, että

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Roimareiman nimi olikin oikeasti Reima Roima. Melkein yhtä varma identiteettisuoja kuin Taikaviitan naamio.

Tarinan luettuani herää kysymys, mitä varten tuo PiKappa -sarja on ylipäänsä olemassa. Mokasikohan tekijätiimi PK2:sen niin pahasti, että ajattelivat että rebootataanpa nyt samalla koko PKNA-sarja, niin kaikki on taas kunnossa. Vai olikohan tuosta tarkoitus tehdä joku kansainvälinen vientituote, kun Taikaviitalle on keksitty kokonaan uusi syntytarina, joka ei ole mistään aiemmista sarjoista riippuvainen. Jos näin, niin siinä ainakin epäonnistuttiin. Mutta onhan tuo sarja eräänlainen kuriositeetti, ja tulen kyllä jatkossakin ostamaan Duck Talesia, jos se sisältää jotain vähänkään Taikaviitta 2000 -sarjaan sivuavaa, vaikka sitten PiKappaa. Onneksi Supertaskarit on pyhitetty sille alkuperäiselle saagalle, joka on mestariteos.

Miksikö kirjoitan näitä analyysejä? Emmätiiä, huvikseni.

[Kääk13]

Miksikö kirjoitan näitä analyysejä? Emmätiiä, huvikseni.

Kirjoita pois vain. Pitkiä tarina- ja hahmoanalyysejä on hauska lukea, eikä niitä mielestäni liiaksi asti tälläkään palstalla näe.

Tarinan luettuani herää kysymys, mitä varten tuo PiKappa -sarja on ylipäänsä olemassa. Olikohan tuosta tarkoitus tehdä joku kansainvälinen vientituote, kun Taikaviitalle on keksitty kokonaan uusi syntytarina, joka ei ole mistään aiemmista sarjoista riippuvainen.

Juuri tuon takia koko Pikappa -sarja olisi erityisen kiinnostava lukea ihan omana ainutlaatuisena julkaisunaan kaikkine syntytarinoineen. DuckTalesin tapaan kyse on loppujen lopuksi vain vaihtoehtoisesta Ankkalinna universumista ja kattavine taustoja avaavine artikkeleineen, sarjan hämmennystä aiheuttavat elementit saisivat selityksen.

Jos heittää lonkalta arvion, että DuckTales TV -sarja voisi pyöriä amerikkalaisissa vastaanottimissa vaikkapa neljä tuotantokautta ja koko sen ajan ilmestyisi kaksi tarinaa sisältävä sarjakuvalehti 12 kertaa vuodessa, niin materiaalia olisi Suomen joka kuukausittaiseen lehteen suunnilleen 15 tarinaa per vuosi.
Tällä määrällä DuckTales ilmestyisi meillä kuusi vuotta ennen kuin materiaalikato koituisi lehden kuolemaksi. Jäljellä olevat 29 Pikappa-lehden päätarinaa saatetaan juuri ja juuri ehtiä julkaista suomeksi DuckTalesin sivuilla jos joka vuosi tulisi viisi jaksoa Pikappaa. Se tosin tarkoittaisi melko tiuhaa julkaisutahtia, mihin on vaikea uskoa kun muistelee, että parhaimmillaankin saman paksuisessa Roope-setä-lehdessä julkaistiin neljä osaa Heshukkaa tai 3 Ankportin tarinoita -sarjaa vuodessa.

Useimmiten tarinasarjojen osia mahtui vuosikertaan 1-3, mutta kukapa tietää, ehkä DuckTales tosiaan on poikkeus. Onhan lehdellä sentään toimituksen antama Taikaviitta takuu.

[taikisfani]

DuckTalesin tapaan kyse on loppujen lopuksi vain vaihtoehtoisesta Ankkalinna universumista ja kattavine taustoja avaavine artikkeleineen, sarjan hämmennystä aiheuttavat elementit saisivat selityksen.

Hyvä pointti! Voisihan suomalaislukija ajatella ihan hyvinkin, että tuo PiKappa -sarjan Taikaviitta syntytarinoineen kuuluu tuohon vaihtoehtoiseen Duck Tales -universumiin. PiKappoissa on muutenkin jokin sellainen hienohko viba, kuin ne ois suunnattu jenkkilukijoille, tai tarkoitettu peräti TeeKoon maailmanvalloitukseen jenkeissä, jota ei vaan sitten koskaan tullut. Mutta tästäkin syystä on hieman hölmöä, jos julkaisevat PiKappoja sieltä täältä sikin sokin, kun niissäkin kuitenkin on se oma kantava juonensa, ja ylitsepääsemättömät ristiriitaisuudet sekä TeeKoo 2000:n että perinteiseen taikaviittaan tulevat vastaan ennemmin tai myöhemmin. Olisivat rohkeasti alkaneet julkaista järjestyksessä sarja sarjalta, niin se olisi tuonut jatkuvuutta tuohon Duck Tales -lehteen, ja ehkäpä saanut jokusen tilaajankin lisää. Köh köh.

Useimmiten tarinasarjojen osia mahtui vuosikertaan 1-3, mutta kukapa tietää, ehkä DuckTales tosiaan on poikkeus. Onhan lehdellä sentään toimituksen antama Taikaviitta takuu.

Onhan niillä sitten vielä se Universo PK, mistä saatiin esimakua ekassa DT:ssä. Harmi vaan, että sekin oli sarjan toinen tarina. Universo PK:ssa oli muistaakseni vain kuusi osaa, että se nyt ei olisi ollut ainakaan liian kunnianhimoinen jatkosarjajulkaisuksi tällaiseen lehteen, ja siinä Taikaviitta oli muutenkin paljon perinteisempi kuin tässä PiKappassa. Liekö sitten taustalla pelko lukijan sekoittamisesta, kun Supertaskarin puolella pyörii yhä alkuperäinen Teekoo2000, ja Universo PK on periaatteessa sama tarina, mutta eri universumissa - eli kuinka TeeKoo diilaa Evroneita ja Ajastajaa vastaan "perinteisillä" kamppeillaan ja Pelle Pelottoman avulla. Toisaalta tuon rinnakkaisulottuvuusjutunhan Pelle selitti jotenkin jo tuossa ekassa DT:ssä julkaistussa Universo PK:ssa, että liekö tuossakin nyt menty vain ojasta allikkoon.  

No, vaikka valitankin, niin en valita. Pääasia että on jotain TeeKoota, ja me asiaan perehtyneet voimme lukea ne missä järjestyksessä ja miten päin haluamme.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Taikaviitta-seikkailu oli mielestäni tarinana kohtuullisen viihdyttävä, vaikka en tunne kaikkia hahmoja (en edes tiedä, mitä ”Teekoo” tarkoittaa ja mitä eroa sillä on tavalliseen Taikaviittaan). Hyvä tietää, että joidenkin tapahtumien viittaukset olivat hämäriä siksi että niitä ei ole edes näytetty Suomessa. Vauhtia ja tietoisia kliseitä löytyi. Taide oli minusta laadukasta, mutta leveitä ja kapeita vaakaruutuja, joissa näkyy vain kaistale kasvoja, oli hivenen liikaa. Väritys oli erinomainen.

Jotkin juoniainekset kyllä olivat huterat:

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Miksi toista ulottuvutta ei heti huomattu kuvitelluksi? Millä tavalla Taikaviitta ja Lydia olisivat ylipäätään voineet vahingoittua kuvitellussa maailmassa, mentaalisestiko? Miten kuviteltu maailma Ankkapolis vaikutti oikeaan Ankkalinnaan? Miksi signaalia lähdettiin aluksi etsimään kuvitellusta maailmasta? Miksi epätäydellisiä olentoja oli olemassa, jos maailma oli Roimareiman kuvittelema?

Ihmisten tyly ammuskelu Ankkapoliksessa hätkähdytti, vaikka kyse oli vain kuvittelusta.

Olikohan muuten mikroaaltouuni seikkailun ensimmäisellä sivulla tarkoituksella epäselvä (katkoviivallinen) ja erinäköinen kuin myöhemmin? Muuttuiko laite siis Roimareiman järjestykseen pyrkivien ajatusten tähden?

Jos heittää lonkalta arvion, että DuckTales TV -sarja voisi pyöriä amerikkalaisissa vastaanottimissa vaikkapa neljä tuotantokautta ja koko sen ajan ilmestyisi kaksi tarinaa sisältävä sarjakuvalehti 12 kertaa vuodessa, niin materiaalia olisi Suomen joka kuukausittaiseen lehteen suunnilleen 15 tarinaa per vuosi.
Tällä määrällä DuckTales ilmestyisi meillä kuusi vuotta ennen kuin materiaalikato koituisi lehden kuolemaksi.

Veikkaus, että Suomessa julkaistaan vuodessa keskimäärin vain 15 DT-tarinaa 24:stä, tuntuu perustellulta arviolta tämänhetkisen julkaisutahdin perusteella: toistaiseksihan suomalaisessa lehdessä on julkaistu ainoastaan yhden kerran kaksi tarinaa samassa numerossa. Aineiston säästäminen on ymmärrettävää kuten sanoit lehden säilymisen kannalta, mutta tavallaan on outoa, että itse nimisarjaa on joka numerossa niin vähän ja että lehti toimii niin vahvasti julkaisukanavana ihan muille sarjoille. Sisällön puolesta lehden nimi voisi nyt olla yhtä hyvin Taikaviitta.

Vaikka en ole pitänyt DuckTales-tarinoista, minusta on kyllä kiva, että ne kaikki julkaistaan kun kerran niitä ylipäätään edes julkaistaan suomeksi. Saas nähdä, julkaistaanko älypesukonejuttua muualla kuin tilaajalahjassa.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Oho, DuckTalesin tilaajalahjasta Superälypesukoneen armoilla on maksettu Huuto.netissä erittäin korkeat hinnat 44 € ja 38 € niinä kahtena kertana kun se alkuvuonna on ollut siellä myynnissä. Ilmeisesti jotkut kärsimättömät eivät jaksa etsiä sitä divareista. Teoksen saisi halvemmalla (alle kolmella kympillä) jo tilaamalla lehden.

Sain tilaisuuden vilkaista kyseistä kirjaa. Seikkailut ovat mielestäni heikkoja. Castyn Mikki-juttu Planeetta-ahmatti (joka jo nähtiin hiljattain Roope-sedän platinoissa) on absurdeilla ideoillaan ja loistavalla taiteellaan teoksen selkeästi paras sarja, mutta siinä on heikkoutena aivan liian pieneksi piirretty Kuu.

Tilaajalahjan lopussa on keräilykorttiliite, samat kortit kuin DuckTales-lehden numeroissa 1 ja 2, mutta pienempinä kuin lehdessä ja katkoviivoilla irrotettavina eikä leikattavina. Huomasin korteissa pienen virheen: huppariveljenpojan kääntöpuolella on väärin töyhtöveljenpojan pikkukuva, ja töyhtöveljenpojan kääntöpuolella vastaavasti on väärin huppariveljenpojan pikkukuva. Tämä oli kirjan toinen painos 2018. Onko sama virhe myös ensimmäisessä painoksessa viime vuodelta? Lehden korteissa näitä virheitä ei ole.

[Dennis]

Uusin Ducktales lehti näyttää lupaavalta, siis alustavan selaamisen perusteella, lukeminen jää viikonlopulle.

Mukana mm uusi jatkis Donald Quest: Mahtivasara. Ja tietty Taikis.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Minusta taas numero ei näytä hyvältä. Nimisarjassa on hyviä aineksia, mutta Akun kohtalo jätetään häiritsevästi avonaiseksi. Donkkiankan taide on innotonta hutaisua. Uusi sarja tuntuu sellaiselta ADHD:lta, että lukemisessa tulee pää kipeäksi. Della Ankan kaivattu esittely oli säästetty tähän numeroon.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Luin nyt uuden numeron Donkkiankan ja Heshukan, ja niissähän oli pätevät lämminhenkiset tarinat. Etenkään ensinmainitun taide ei minusta ole ollenkaan käsikirjoituksen tasolla. Heshukka-juttu esittelee hahmoja selkeästi.

Yllättävää, että lehdessä aloitettiin uusi vuorotteleva fantasiajatkis, koska entistä eli Wizardsia on vielä runsaasti jäljellä. Haluttu varmaan vaihtelua. Donald Questia on näemmä tehty viisi 30-sivuista osaa ja neljä 12-sivuista osaa.

[Kääk13]

Kiinnostava numero taasen.

Oikein hyvä, että Della Ankan taustoja viimein avattiin. Artikkelien ystävänä ehdin jo huolestua, että emmekö näe mitään järkevää informaatiota DuckTalesin sivuilla, mutta onneksi tietoiskuja on näköjään lupa odottaa ja tämä graafinen tapa lukea niitä Tepan taululta sopii mielestäni lehden ilmeeseen oikein hyvin.  

Donald Quest oli sellainen sarja mitä osasin odottaa lehden sivuille, mutta en arvannut, että se alkaisi päällekkäin Wizards of Mickey sarjan kanssa. Olisin nähnyt järkevämpänä odottaa syyskuuhun, että WoM saadaan julkaistua ja siitä olisi sitten voitu aloittaa loogisesti uusi fantasia-aiheinen jatkosarja, mikä olisi saatu valmiiksi tällä tahdilla ensi vuoden helmikuussa.
Tällöin olisi avautunut paikka uudelle fantasiajatkikselle kuten vaikka WoM3:lle.

Donkkiankkakin on toki jatkis, mutta urheiluteemaisena sen julkaiseminen WoM:n ohessa tuntuu vielä ihan järkevältä. Varsinkin kun osia on olemassa käsittääkseni vain neljä. Yhden julkaiseminen joka toisessa numerossa tuntui ajatuksena mukavalta tahdilta, mutta uusimman osan jälkeen jätetään auki, milloin sarjan kolmas osa nähdään.

Samoin Donald Quest lupaa tarinan jatkuvan, muttei nimeä tiettyä numeroa milloin sarjan pariin palattaisiin, mikä tietysti haittaa (ehkä lähinnä) kaltaistani kaikkea tietoja heti janoavaa fania.  

Lehti tuntuukin olevan alusta tarinasarjoille.
Uusimman numeron voisi sanoa koostuvan pelkästään sellaisista:
DuckTales menee omaksi tarinasarjakseen sellaisenaan.
Supersankarin käsikirjaakin nähtiin jo toisessa lehdessä.
Hansu supersankarina otsikon jälkeen lukee " osa 1"
ja Heshukkakin on alkujaan X-Mickey tarinasarjasta, vaikka tässä lehdessä nähtävää osaa ei alkujaan X-Mickey -lehdessä julkaistukaan. Se on tuoreempaa Topolino tuotantoa. Toivottavasti pääsemme näkemään vielä alkuperäisen X-Mickeyn juonta eteen päin vieviä osia DuckTalesin sivuilla.

Donald Quest nyt on ehta tarinasarja, samoin Wizards of Mickey ja viime numerossa nähtyä Pikappa tarinaa seuraa myös lisää juonta kuljettavia osia.

Tämän lisäksi toimitus on luvannut, että Hessu reportterina -sarjaa tultaisiin myös DuckTalesissa näkemään. Tällä tahdilla lehti on pian (tai on se oikeastaan jo nyt) täynnä keskeneräisiä tarinasarjoja, mikä toisaalta ei sekään välttämättä ole yhtään huono asia. Perinteisiä kaavoja on syytä välillä rikkoa ja sen myötä lehti erottuu hyvin kaikista muista maamme Disney julkaisuista. Eiköhän se juuri ole ollut toimituksen tavoite alusta asti...

[Sampsa Kuukasjärvi]

Minäkään en olisi pannut Donald Questia alkamaan vielä. Liian monta jatkista yhtä aikaa tiputtaa muut lukijat kuin tilaajat kärryiltä.

Lasken jatkosarjoiksi vain WoM:n, Donkkiankan ja Donald Questin. Muissa tarinat toimivat itsenäisesti.

Dellan vanhaa suomalaista nimeä Sanelma ei muuten mainita DT-lehdessä eikä myöskään Inducksissa.

[Kääk13]

Samanlaisia Della, Aku & Roope -sarjoja on nähty jenkkilässä neljä. Kaksi näistä on julkaistu suomeksi perättäisissä lehdissä. Toivottavasti toiset kaksi tai edes yksi niistä vielä julkaisemattomista Della tarinoista säästetään tuohon kirjaan ja tehdään lehteen tilaa muunlaisille seikkailuille. Della tarinatkin ovat ihan kivoja, mutta neljän samanlaisen julkaiseminen peräjälkeen olisi mielestäni kaikin puolin huono ratkaisu.

Tykkään, että tuohon kirjaan on laitettu rinnakkain sekä uusia, että vanhoja DuckTales sarjoja, mutta tuohon kirjaan ei kyllä valitettavasti mahdu odottelemaani  Sgrooge's Quest sarjaa, ellei sivumäärälle tehdä jotain. Saaga on julkaistu aivan vastikään Brasiliassa ja Norjassa, joten ehkä lähivuosina myös Suomessa.

[Kääk13]

Mikä olisi hyvä suomennos Dellalle, niin, että se olisi kuitenkin alkuperälle uskollinen ja sointuisi kivasti Akun kanssa?

Anu? ja Aku Ankka
Aino? ja Aku Ankka
Aina? ja Aku Ankka
Anni? ja Aku Ankka
Anne? ja Aku Ankka

Dellaan tottuneelle korvalle ei mikään kelpaa...


EDIT:
Saammekohan remaken Barksin klassisesta Kultainen talja sarjakuvasta?
https://i.redd.it/y5xttmcduqp01.jpg
DuckTales IWD n:o 10