Juu, tulihan käytyä. Tosin siitä innostuneisuudesta en ihan tiedä...
Festarivieraista yksi oli tällä kertaa yli muiden, eli Charlie Christensen. Nimmarin toivossa minulla oli repussani sekä ensimmäinen ruotsinkielinen Arne Anka -albumi että varmuuden vuoksi vielä viimeisin ruotsinkielinen, "Mentala selfies".
Saavuin paikalle vähän kahdentoista jälkeen, ja katsastin pikaisesti osan myyntipöydistä kuitenkaan ostamatta mitään. Sen jälkeen jäin seuraamaan "Suomi 100 vuotta sarjakuvassa" -keskustelua, jonka mielenkiintoisin osuus liittyi Toni Poniin. Käteeni tyrkättiin Kuti #45 liitteineen, jossa kerrottiin totuus tämän surkuhupaisan lehtiviritelmän takana, kaikkien netissäkin velloneiden väärien huhujen ja myyttien sijasta. Totuus ei ollutkaan niin värikäs kuin legenda, mutta kiinnostavaa luettavaa silti.
Tällä kertaa en törsännyt sarjiksiin yhtä mittavaa määrää rahaa kuin viime vuonna, mutta enemmän kuin olin ajatellut kuitenkin. Tarkoitus oli pitää hyvin maltillista linjaa, mutta kun SS Libriconin ständistä löytyi 75 euroa maksanut Pahkasika kuutonen eli se Hilse-lehden välissä ollut pienikokoinen Musiikki-Pahkasika, niin jo yksin Libricon-hankinnat ylittivät lompakossani olleen käteiskassan. Onneksi kortti kelpaa aina heillekin. Minulta puuttuvat nyt enää kaksi ensimmäistä Pahkista. Impulssiostoksina hommasin mm. kaikki kolme lentosarjisvihkoa, jotka Joonas teki Suomen Ilmailuliitolle 1988-1990: Säihkyvät siivet, Siipien suhinaa ja Savua siivissä.
Antikvariaatti Coppola & Varpaisella oli tarjolla ensimmäinen Superpokkari, tosin aika löysänä kamana. Täytyy säilyttää muovipussi pokkarin ympärillä, ettei sivupakka karkaa omille teilleen. Nyt on kaikki viisi Superpokkaria koossa, mieli on hyvä jälleen yhden täyden sarjan ansiosta.
Fennica Comicsin pöydässä oli tarjolla ranskankielistä sarjakuvaa, mutta aika tylsännäköistä kamaa. Ostin alpparin "Forell & fils: Marcel l'embrouille", tekijöinä Bazile, Plessix ja Kervarec. Vaikuttaa aika arkipäiväiseltä, pikkuhauskalta elämän viipaleelta.
Bob Morane -integraalia ei tosiaan näkynyt missään, niin kuin jo Tertsille totesin. Bob Morane on minulle ihan mieluisaa sarjakuvaa, epätasaisuudestaan ja muista vioistaan huolimatta, joten minä kyllä ostan sen integraalin kun se tulee. Ei vaan nyt osunut silmiin. Apollon Samiakaan ei näkynyt, miksi sitten näin...
Kävin myös Tiivistämössä ja Puhdistamossa, mutta nykypäivän pienlehdet ja omakustanteet eivät minua kiinnosta, eikä sattunut olemaan ketään kiinnostavaa vierastakaan minun osuessani paikalle, joten tein vain ranskalaiset visiitit molempiin paikkoihin. Vähän epämääräinen oli festarialue noin kokonaisuudessaan. Paikalla oli paljon rakennuksia, mutta piti hetken aikaa hahmottaa, missä on festariaktiviteettia ja missä taas ei. Itse Kattilahalli löytyi toki heti, mutta kun tämä oli ensimmäinen käyntini koko alueella, en osannut suunnistaa vanhasta tottumuksesta. Lähinnä seurasin naamatuttua sarjakuvaväkeä paikasta toiseen ja löysin siten perille myös Puhdistamoon ja Tiivistämöön. Ja koska nämä rakennukset eivät heti tarjonneet mitään kiinnostavaa koettavaa, itse Kattilahallin ulkopuolinen hengailu meni lähinnä graffititaiteen ihailemiseksi, mitä sieltä löytyikin kiitettävästi.
Päivän kohokohta oli siis Christensenin haastattelu kello neljältä. Viime hetkellä tajusin, ettei se olekaan Kattilahallissa, vaan jossain muualla. Askeltelin ripeästi uudemman kerran kohti Tiivistämöä, ja siellähän oli seinälle heijastettu Aarne Ankkaa merkiksi siitä, että täällä se minun odottamani vieras istuu kohta puhumassa. Ehdin siis ajoissa. Tiivistämö osoittautui sittenkin edes vähäksi aikaa antoisaksi paikaksi.
Christensenin haastattelun jälkeen asetuin nimmarijonoon, kaivoin repustani ensimmäisen Arne Ankan ja sainkin siihen signeerauksen. Aikahyppyä kerrakseen, totesi mies minulle ruotsiksi raapustaessaan puumerkkinsä alle päivämäärän.
Palasin vielä hetkeksi Kattilahalliin, mutta tuumin, että menee turhan joutilaaksi paikalla roikkumiseksi. Hipsin kotiini, semminkin kun pilviseltä taivaalta jo tihutti vähän.
Nimmarihuumassa pääsi unohtumaan, että Tiivistämöön saapui puhumaan vielä Gilbert Shelton. Olisin hyvin voinut hänenkin haastamistaan kuunnella, vaikken ole lukenut Friikkilän veljeksiä sen enempää kuin mitä Tapiireista löytyy.
