Kommenttia:
Omasta sarjakuvastani sen verran, että en yksinkertaisesti ehtinyt tehdä täysin uutta, mutta halusin silti osallistua, että putki ei menisi poikki. Ehkä en ihan tehnyt oikeutta biisille, jonka ympärille kierrätyskollaasin kyhäsin, olisi tarvinnut kokonaan uuden kuvituksen. Ehkä palaan aiheeseen jossakin vaiheessa.
Hollen uusissa strippisankareissa ja heidän puuhasteluissaan on sen verran joustavuutta, että ne kääntyvät ihan mukavasti haasteenkin käyttöön, vaikka tekijä itse vähän valittelikin väkisin vääntämistä.
Vergil on näemmä värittänyt sarjakuvansa tällä kertaa käsin. Ainoa työ, jossa koko jutun juju on rakennettu elementtien ympärille, millä saatta olla jotakin tekemistä sen kanssa, että aihe on oma... Mutta voi tuota aavepartiotyttö-parkaa! Miten voi onnistua saamaan kasvoihinsa tatuoinnin sitä itse huomaamatta? Ehkä hän on nukahtanut prosessin aikana, jos salongissa on soinut vaikkapa asiakkaita rentouttavaa valaiden ääntelyä. Toki ymmärrän, että tämä kummastus on osa vitsiä.
Minä myös pidin siitä, että Tuipal pysyi aiheessaan. Todellakin, karkea viiva, mutta tällaiseen juttuun se sopii. Hyvä, että meillä on Tuipal kertomassa tarinoita, joista kaikki eivät välttämättä ole niin tietoisia.
- Jukka
