Mangin & Dupre - Saalistajien Klubi

[ekku]

Eurosarjaehdotuksille taisi olla oma ketjukin jossain? Itseäni kiinnostaisivat seikkailun puolella esim. Thorgal, Aldebaran, Jerome K. Bloche, Dieter Lumpen, Metabarons ja Scorpion.

Noista edellisistä on muutama täysin vieraita miulle mutta liputtaisin ainakin Thorgalin ja Jerome K Blochen puolesta. Sitten yksi sarja, jota kakkossarjana mustiksessakin julkaistiin olisi Bruce J Hawker. Merirosvosarjakuvaa ei pahasti suomenneta ja ai hitto kun on jännää settiä. Ehkä liian pienille marginaaleille mutta mie like.

Ekku

[E. Miranda]

Toiveena taisi olla uusien sarjojen ehdottaminen.

[VesaK]

Kyllä Euroopasta löytyisi helposti kymmeniä, jollei useita satoja laadukkaampia sarjakuvia suomennettavaksi. Varsinkin kun tämän piirrosjälkikin oli kovin jäykkää ja kömpelöä.

Niin, siinä ei ollut sellaista mcfarlanelaista visuaalista oivaltamista tai liefeldiläistä nerokkuutta, jota yleisesti "piireissä" arvostetaan.

Niin, mitähän ne "kymmenet, sadat" euro-laatusarjakuvat ovat, sellaiset jotka menisivät tällä hetkellä edes VÄHÄN kaupaksi Suomessa?

Sekalaisia Valerian-, Blueberry- ja rikossarjakuvien kopion kopioita on tusinoittain liikkeellä, sekä "ammattikuntahuumoria pottunokilla" ja tietenkin Raoul Cauvinilta miljoona juttua (mutta vanhat Sammy Dayt antavat odottaa itseään).

Olisiko tullut "Columbo-lehmän" aika? Hiukan Ankardon suuntaan mutta ei oikeastaan kuitenkaan. 

http://www.bedetheque.com/serie-1372-BD-Vache.html

[E. Miranda]

Yritin tässä taannoin lukea Lehmää. Pettymys. Paljon tekstiä ja kuvat paikoitellen kuin jotain anfangeja. No, mikä siinä jos se teksti on hauskaa ja suomeksi käännettynähän siitä tietysti löytää enemmän sävyjä kuin vieraalla kielellä lukiessa.

[Toni]

Toiveena taisi olla uusien sarjojen ehdottaminen.

No jos haluaa tutustua uuteen eurosarjakuvaan niin tuolta lienee helpoin aloittaa:

http://www.europecomics.com/catalog/

Valikoima on vielä kyllä hyvin minimaalinen. Oliskohan vain alle 400 albumia tarjolla?

Mutta jos kiertää maailmalla, niin kannattaa vierailla vaikkapa ranskalaisissa, espanjalaisissa ja italialaisissa sarjakuvakaupoissa. Niissä huomaa selvästi, että mielenkiintoiselta vaikuttavaa kamaa on tarjolla aivan roppakaupalla.

Jos olisi rahaa piisannut niin viimeisen vuoden Ranska/Espanja-vierailuilta olisi mukaan tarttunut varmaan toistasataa albumia - mutta talous ei nyt antanut siihen yhtään myöten.

[E. Miranda]

Myös tässä hyvä linkki uutuuksiin:
https://www.bede.fr/

Tosin onhan Euroopassa muitakin kieliä kuin ranska.
Tilasin juuri pari tuntia sitten amazonilta kaksi Dylan Dogia ja Tex Fronteran.

[Jarkko Sikiö]

Tämä taitaa olla ennemmin Onko eurosarjakuvalle sijaa Suomessa -keskustelua.

Europe Comics -tarjonta on monipuolista ja onhan se jo vientiponnistuksena kaikin tavoin positiivinen juttu, mutta ei mikään toistaiseksi ole ollut jo käännetyn Manu Larcenet -tuotannon tasoista. Koska se koostuu useamman kustantajan yhteenliittymästä, niin ulos tulee monenlaista ja -tasoista sarjakuvaa.

[VesaK]

Saalistajien klubin kakkos- & päätösosa on ilmaantunut tai tulossa kuluttajien ulottuville hyvin pian. Kiitettävän kipeä tunnelma vallitsee loppuun asti. Voisi toki väittää, että osa hahmoista etenee enemmän tunteidensa kuin logiikan mukaisesti. Sikäli loppuratkaisu ei ihan valtavasti yllätä.

Jos ei miellytä niin minkäpä sille voi. Jos tätä ostetaan tarpeeksi, tulossa on lisää eurosarjakuvaa suomeksi. 

[Curtvile]

Jos ei miellytä niin minkäpä sille voi. Jos tätä ostetaan tarpeeksi, tulossa on lisää eurosarjakuvaa suomeksi. 

Ei nyt sentään yritetä tuoda järkeä ja logiikkaa nettikeskusteluihin.

Saalistajien klubissa on toki ennalta-arvattavat puolensa. Luokkatietoisuuden laiskuus ei häiritse itseäni, yleisesti niin oikealla kuin vasemmalla luokkatietoisuudesta puhumiseen liitän älyllisen laiskuuden. En omaani.

Itsellä tässä ei ollut mitään uutta, mutta kyseessä oli kuitenkin uusi sarja. Itse pyrin antamaan uusille asioille mahdollisuuden, jos Saalistajien klubi mahdollistaa Siegfriedit upeaa.
Jos se saa jonkun toisen kustantamon koettamaan ennen näkemätöntä sarjakuvaa euroopasta näillä raukoilla rajoilla vielä parempaa.

Sinitakit ja väsynyt Pikku Piko ovat toki varmempia täkyjä, ei ihan Aku Ankan tasoista mutta kuitenkin.
Emme kaipaa helmiä sikakaukaloon, samaa bullarehua. Mieluusti kovilla kansilla

[Petteri Oja]

Arvostelu:

http://www.manmadelifestyle.com/2017/07/saalistajien-klubi/

[tmielone]

Ja nyt päätösosa on arvioitu Kvaakissakin.

[Janne]

Päätösosa oli minulle miellyttävämpi lukukokemus kuin ykkönen. Ykkösosan oksennuksenmaun hälvennyttyä tästä pystyi ihan nauttimaan. Oli monella tapaa aika yllättävä lopetus ja sen verran juttu jäi auki, että ehkä näitä tehdään lisää. Kuvituspuolikin kelpaa minulle ihan mainiosti. Se mikä tässä nyt meikäläiselle eniten tökkii on se, että näin realistiseen tyyliin tehdyssä sarjakuvassa tarina on aivan liian epäuskottava. Joka tapauksessa hienoa, että on julkaistu. Olen taas yhtä lukukemusta rikkaampi.

[Czaba]

Minä lähdin jostain syystä alunperin lukemaan tätä sarjaa suhteuttaen fiktiivistä tarinaa siihen mitä tiedetään köyhien lasten oloista 1800 -luvun Englannissa. Lasten olot kaivoksissa ja tehtaissa olivat todella kurjat kuten tiedetään, ja ymmärsin jotenkin alunperinkin että kirjoittaja rinnasti tarinallaan säälimättömät olot ja yläluokan häikäilemättömän, äärimmäisyyteen asti viedyn hyväksikäytön siihen.

Olen sitä mieltä että jos piirrostyyli olisi raaempi tai jotenkin "modernimpi", niin ennakko-odotukset olisivat olleet luultavasti toisenlaiset. Nyt kuvituksesta sai alunperin ehkä kiltimmän kuvan kuin sarja olikaan.

Kauhusarjakuvana toimi kuitenkin oikein hyvin minulle.