Mangin & Dupre - Saalistajien Klubi

[Curtvile]

Zoom Teufelin uudissarjojen avaus kaksiosainen Saalistajien Klubi tuli napattua kantoon töiden jälkeen


vuoteen 1865 sijoittuva Bogeyman huokuu teollistuvan maailman alkutahteja ja luokkayhteiskunta on voimissaan. Hyvässä ja pahassa.
Elizabeth ja Jack tulevat eri luokista, yläluokan tyttö ja liki ihmisarvoton poika, kultalusikalla syötetty ja ojanpohjan varas.
Kohtalon säikeet kietovat heidät yhteen, eikä niin romanttisesti, vaan hirsiköyden silmukan kiristävyydellä.

Ajankuvauksestaan huolimatta Valérie Manginin käsikirjoitus on silti elementeiltään moderni, epookkikuvauksen alta on maistavinaan historian vääjäämättömän toistumisen kritiikin vaikkei se framilla olekaan.
Repliikit ja asenteet vaan tuntuvat pelottavan ajankohtaisilta ja tutuilta.

Dialogia on runsain mitoin ja alkukielisen sellaisekseen jätetyt englanninkieliset huudahdukset ovat siinä itsestäni hienoisia tyylirikkoja, mutta lasten maailman koukut tarttuvat varttuneempaankin.

Anssi Rauhalan käännös rullaa luontevasti ja koska en ole neuroottinen graafikko ladonta ja tekstaus ovat minusta kelvot, selkeät ja luettavat.

Steven Duprén piirrosjälki vakuuttaa letkeydellään ja enin osa hahmoista istuu ympäröivään maailmaansa saumatta.
Ja millainen maailma!
Taustat ovat barokkimaisen runsaita mutta uskottavan viktoriaanisen ravan ja noen peittoinen, poltettuihin tiiliin ja mukulakiviin kaasuvalojen ja öljykynttiläin heittämät varjot piirtyvät tarkasti.
Vastinetta ei heti löydä jollei ota niitä BBCn ison budjetin epookkikuvauksia lukuun.

Loppua kohden Bogeyman albumi vyöryttää grand guignol crescendoaan oikein urakalla, ehkä hivenen ennalta-arvattavasti mutta tyyliin ja tarinaan sopien.

Elizabethin ja Jackin kohtalosta haluaa saada selvää ja vaikka kansi antaa ymmärtää tämän olevan Kubrickin Eyes Wide Shutia on tämä enemmän käänteinen versio Peter Richardsonin vuoden 1987 elokuvasta...

Ihan kelpo sarjakuva, josta ainoat varsinaiset miinukset jäävät kahteen. Toinen ei ole varsinainen: se että osa pitää tätä lapsille sopimattomana tai kyseenalaisena, vaikka koko idea on ravistella lukijaa, ei mässäillä, mutta pintapuolisena lukukokemuksena moisen virhearvion joku saattaa tehdä.

Itselle kun ainoa oikea miinus oli ne kovat kannet. tässä on 53 sarjakuvasivua, ei mikään mahdoton rasti nykytekniikalla painaa pehmytkantisena.
Mutta se on ainoa miinus.

Jatkokin tullee hankittua

[Lurker]

Tattis, Curtvile, Bogeymanin foorumiarvostelusta. Valérie Manginilta on nyt sitten saatu kaksi sarjaa suomeksi, Alix Senator on se toinen.

Tosin tämä Saalistajien klubi on ilmeisesti vain 2-osainen, jos nyt osasin google-kääntäjää oikein käyttää.

[Curtvile]

Tosin tämä Saalistajien klubi on ilmeisesti vain 2-osainen, jos nyt osasin google-kääntäjää oikein käyttää.

Suomi-curtvile- Suomi käännös? ainakin albumin takakansi on käyttänyt Anssi Rauhalaa termillä "kaksiosainen thrilleri"
osa 1 - Bogeyman
osa 2 -Juhla

[Lurker]

Suomi-curtvile- Suomi käännös? ainakin albumin takakansi on käyttänyt Anssi Rauhalaa termillä "kaksiosainen thrilleri"
osa 1 - Bogeyman
osa 2 -Juhla

Curtvile-käännös on huomattavasti google-translaattoria tarkempi!

[tmielone]

Nyt tästä kauhupläjäyksestä on saatu arvio Kvaakin etusivulle.

Jatkoa odotellessa.

[Texpa]

Sarjakuvan piirrosjälki oli hienoa. Tarina oli jokseenkin ennalta-arvattava, kun tapahtumat alkoivat aueta. Odotan kyllä seuraavaa osaa.

[Mambrinon kypäri]

Lainasin kirjastosta ja luin.

Kyllähän tämä kauhusta käy (onhan loppukuva makaaberi ja niin edespäin) ja piirretty hyvin, mutta en ollut mitenkään vaikuttunut. Oikeastaan päinvastoin.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Rasistiset, äärimmäisen luokkatietoiset ja ryysyläistön syntyperäisestä eläimellisyydestä luennoivat tehtailijat ovat niin läpipahoja että syövät lapsia! Totuuden tietää vain nokikolariksi pukeutunut marxilaistunut Artful Dodger joka saarnaa tehtaisiin meneville kuinka tehtailijat riistävät heitä! Mutta hänkään ei arvaa kuinka kauhea salaisuus kätkeytyy puuvillatehtaan "maaseututyöpajojen" taakse...!

Luokatonta. Kannen eläinnaamioon pukeutunut herrasmies loi tunnelmaa jossa olin kuvittelevani näkeväni aavistuksen jostain mielenkiintoisesta, mutta ei.

En ole kiinnostunut jatko-osasta.

[Janne]

Minäkin luin kirjastokappaleen. Ajatelin ensin, tutustumatta minkäälaiseen arvosteluun ennakolta, että tämähän on joku työläiset sorron yöstä nouskaa, mutta eipäs ollutkaan. Hienosti toteutettu sarjakuva, ja tarina rullasi kitkatta eteenpäin. Mutta loppukuva oli sen verran kuvottava, että vieläkin tekee pahaa. Ei ollut oikein meikäläisen juttu, mutta kai se tarinan päätös on luettava.

[Toni]

Lainasin kirjastosta ja luin.

Kyllähän tämä kauhusta käy (onhan loppukuva makaaberi ja niin edespäin) ja piirretty hyvin, mutta en ollut mitenkään vaikuttunut. Oikeastaan päinvastoin.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Rasistiset, äärimmäisen luokkatietoiset ja ryysyläistön syntyperäisestä eläimellisyydestä luennoivat tehtailijat ovat niin läpipahoja että syövät lapsia! Totuuden tietää vain nokikolariksi pukeutunut marxilaistunut Artful Dodger joka saarnaa tehtaisiin meneville kuinka tehtailijat riistävät heitä! Mutta hänkään ei arvaa kuinka kauhea salaisuus kätkeytyy puuvillatehtaan "maaseututyöpajojen" taakse...!

Luokatonta. Kannen eläinnaamioon pukeutunut herrasmies loi tunnelmaa jossa olin kuvittelevani näkeväni aavistuksen jostain mielenkiintoisesta, mutta ei.

En ole kiinnostunut jatko-osasta.

Kallistun omassa arviossani pitkältä Kypärin suuntaan noin sarjakuvan alaluokkaista tasoa, kökköyttä, kliseisyyttä ja ennalta-arvattavuutta ajatellen. En niinkään ajatellen tuota äärimustavalkoista puoluekenttäasetelmaa, vaikka siinäkin on toki vissi perä.

Kyllä Euroopasta löytyisi helposti kymmeniä, jollei useita satoja laadukkaampia sarjakuvia suomennettavaksi. Varsinkin kun tämän piirrosjälkikin oli kovin jäykkää ja kömpelöä.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Joo. Ainakaan selailun perusteella Saalistajien klubi ei aivan vakuuta. Tarina on jotenkin epäsympaattinen; ehkä se yrittää liikaa sokeerata. Taide on huolellista, mutta piirtäjällä on huomattavia vaikeuksia ihmisten piirtämisessä. Yleisvaikutelma on pikkuisen tunkkainen, amatöörimäinen ja kypsymätön. Tämä sarja on ollut riskivalinta suomennettavaksi, koska toinen osa ilmestyi jopa ranskaksi vasta juuri.

En olisi tätä etukäteen uskonut, mutta Zoom Teufelin kahdesta ekasta albumista koheltamis-Sinitakit vaikuttaa paremmalta. Annetaan lopullinen tuomio silti vasta myöhemmin, kunnollisen lukemisen jälkeen.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Tarkempi lukeminen ei antanut suosiollisempaa kuvaa. Alku on dickensiläistä realismia ok:n koskettavasti, mutta lopussa porvariston kritisointi menee pahasti överiksi.

Taustat, etenkin arkkitehtuuri on piirretty hienosti, mutta ihmiset ovat kuin nukkeja elottomine kasvoineen ja jäykkine käsineen ja asentoineen. Piirtäjä ei tee (ilmeisesti ei osaa tehdä?) hahmojen perusilmeeseen muuta muutosta muuta kuin silmien suurentamista.

Albumin historiallinen tunnelma kyllä tuntuu uskottavalta ja dialogi on sujuvaa. Ainekset oli koossa huomattavasti parempaan teokseen. En usko, että jatko-osa pystyy pelastamaan juonta.

[Dennis]

Itse pidin tästä paljon, oli iloinen yllätys lukea nykyään harvinaista "yhteiskunnallista viestiä" sisältävää sarjakuvaa, toki maahanmuuttajateemasta on tehty sarjakuvia, mutta "luokkatietoinen" sarjakuva on ollut vähäistä.

Tarina toimii ja symboliikka toimii. Taide on komeata ja vie mukanaan.

Ymmärrän toki ettei tämä innosta tiettyjä piirejä, mutta ei näihin teemoihin enää törmää usein.

[Mambrinon kypäri]

Entisenä yleis-anarkososialidemokraattina ja Orwell-fanipoikana minua ärsytti nimenomaisesti opuksen "luokkatietoisuuden" suunnaton älyllinen laiskuus.

Mielenkiintoisempi tässä mielessä viimeaikaisista lukemisistani on Jason Lutesin Berliini-sarja.

[Petteri Oja]

Itse pidän kovasti Saalistajien klubista. Mutta silti, jos monen mielestä on näin:

Kyllä Euroopasta löytyisi helposti kymmeniä, jollei useita satoja laadukkaampia sarjakuvia suomennettavaksi.

...niin olisiko mahdollista saada jotain esimerkkejä? Uusista sarjoista siis. Jos jotain sopivia sarjoja löytyy niin mieluusti ehdottelen niitä eteenpäin.

Berliini on amerikkalainen, ja Liken heiniä.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Eurosarjaehdotuksille taisi olla oma ketjukin jossain? Itseäni kiinnostaisivat seikkailun puolella esim. Thorgal, Aldebaran, Jerome K. Bloche, Dieter Lumpen, Metabarons ja Scorpion.