Anime katsottua

[J Lehto]

SPACE DANDY

Päähenkilö, Space Dandy on Dandy Avaruudessa. Työnkuvana on löytää uusia eksoottisia elämänmuotoja universumin syvyyksistä ja kiikuttaa ne rekisteröitäväksi Alienien rekisteröintikeskukseen. Tienestit menevätkin sitten galaktisessa tissibaarissa, jossa hengaaminen on elämän tarkoitus, baby. Dandy ei ole mikään penaalinsa terävin kynä, mutta jotain erityistä hänessä kuitenkin lienee, koska sitkeä ja salaperäinen vastustaja on valmis uhraamaan kaikkensa saadakseen hänet valtaansa.



Redditillä joku nimesi tämän Japanin vastaukseksi Douglas Adamsille, eikä kovin kaukana liene totuudesta. Sarjassa nähdään muunmuassa neliulotteinen tyttöystävä ja maailman söpöin kahvinkeitin. Ja oikeasti, tämä on usein kaunis ja ajatuksia herättävä scifi-kertomus, ja väliin ihan saakelin hauskakin.

Kaksi kautta, joista jälkimmäinen petraa huimasti. Silti suosittelen katsomaan ihan alusta alkaen. Joka jaksolla on eri storyboard-ohjaaja, joten kerronnan tyyli vaihtelee paljon. Varsinainen ohjaaja on kuitenkin Cowboy Bepopista kuulu Shinichirō Watanabe, jonka tavaramerkki on siis tyylikäs soundtrack ja reunoiltaan melankolinen action-komedia.

[J Lehto]

PING PONG THE ANIMATION

mahtavin milloinkaan näkemäni sporttisarja.

Kourallinen nuoria miehiä pelaa pingistä valmentajiensa hellässä huomassa. Vaan yksipä heistä onkin pelin hengettären ruumiistuma, pöytätenniksen jumala, voittamaton sankari vailla vertaa. Turnajaisissa veri punnitaan.

Juonen kaari on eräänlainen kehityskertomus, jonka ytimessä ovat toistuvat matsit, jotka muodostavat kumin läiskeestä, sekä pallon, pöydän kopseesta ja kengänpohjien vingahteluista eeppisiä kudelmia joita pelaajien sisäiset monologit säestävät. Lopulta ottelut äityvät peräti mystillisiksi uudelleensyntymiskokemuksiksi. Siltikin koko touhu on kummallisen todentuntuista kuivan huumorin höystämää ajoittaista jätkämeininkiä.



Ulkoasullisesti on siinä pari kiintoisaa ominaisuutta. 1) siinä ei ole lainkaan
suurisilmäisiä söpöläisiä, grafiikka muistuttaa enempikin Mike Judgen tuotoksia.
2) animaatio on todella taloudellista (rajoitettua) mutta pelikohtauksiin satsataan kunnolla, tarjolla on ajoittain melkoisen minimalistista mutta makoisaa silmä- korva- karkkia  3) sarjassa käytetään paljon split-screeniä, mutta ihan luontevasti; toisinaan kuva-ala lohkotaan kuuteen seitsemään osioon, joista vain yhdessä fragmentissa tapahtuu jotain, ja muut ovat vain staattisia tilannekuvia. Ja silti toimii. Siis hyvin.