Wonder Woman 1984 oli rohkeasti erilainen edeltävään osaan, omaan genreensä ja yleiseen toimintasapluunaan nähden.
Kunnianhimoista käsikirjoitusta olisi vielä pitänyt hioa, mutta vahvaa näkemystä ei ilmeisesti vain katsojien tai kriitikkojen parissa tunnistettu, kun ei toistettu vanhaa.
Upea, hauska ja rohkea supersankarisatu, jonka sankari on myytti itsekin. Lopussa tämä vielä saapuu pelastavana enkelinä. Kerrankin ei ollut mörköjen murinaa verinoro suupielessä, vaan mukana oli ihan inhimillisiä ja tunteisiin perustuvia motiiveja.
Megalomaanisuudessaan huima oli myös pääpahis, joka ei lopussa muuttunut tavanomaiseksi DC-efektipilveksi, mitä olisi vedetty puoli tuntia turpaan.
Hienoa oli myös, kuinka lopussa tämä
tunnisti ja tunnusti oman rikkonaisuutensa.
Jos kaivaisin internetistä mielipiteitä elokuvasta, niin arvaan löytäväni internetin täydeltä misogyynissävytteistä narinaa siitä, kuinka Ihmenainen ei liiku ilmassa fysiikan lakien mukaan, mutta en mie kehtaa vaan ennemmin nautin hetken elokuvan jättämästä positiivisesta jälkihehkusta.
EDIT: Unohdin kirjoittaa, mutta ensimmäisen elokuvan ärsyttävin juttu oli käännetty päälaelleen, ja nyt Wonder Woman esittelee luolamiehelle modernia maailmaa.