Voro: Tulikiven armeija luettu.
Olipas tuhti paketti. Sivuja ja tarinaa riitti vaikka hurumycky.
Ehkä juonesta tuli joku peli mieleen, missä suoritetaan erilaisia tehtäviä, mutta kun kerronta on mitä vetävintä, niin viihdyin oikein hyvin Voron parissa.
Leikkaus ja kuvakerronta on aivan timanttia. Harvoin näkee missään sarjiksissa noin sujuvaa katseenkuljetusta. Jotkut Liljan temput menivät överiksi, mutta tällaisessa seikkailussa ei kannata kurtistaa otsaa liian syville rypyille, vaan antaa tarinan viedä mennessään. Oli joukossa tosi kekseliäitäkin juonenkäänteitä.
Ei tarvitse pelätä, että tämä olisi vaikkapa kymnenvuotiaan lukijan mielestä liian kesyä tavaraa. Aikuisellakin meni kylmät väreet selkäpiissä.
Piirrokset ovat ihan ok, mutta voisivat olla yksityiskohtaisempiakin, mutta koska sivumäärä on näin hillitön, niin työläämmällä piirrostekniikalla ei tulisi valmista varmaan koskaan.
Ja onhan se aivan ihmeellistä, että Suomen karuissa oloissa joku pystyy väsäämään tämmöisen sarjakuvaeepoksen.
Chapeau!
