Näinhän se on että kaikkea uutta ei vaan millään pysty aktiivisesti seuraamaan. Itselläkin lukeminen ja kerääminen mennyt yhä kapeammille sektoreille (ja siitä huolimatta aika ei riitä). Mutta sitä kautta myös se kiinnostus on säilynyt.
Eikä kiinnostus ja rakkaus sarjakuvaan muotona, sen kehittämiseen ja mahdollisuuksiin koskaan katoakaan. Sen sijaan uskon vakaasti, että ei ole mahdollista olla samaan aikaan täysipainoisesti sarjakuvan keräilijä/tutkija ja sarjakuvan tekijä; nää syö aina jossain määrin toisiaan. Analysointi on tiettyyn pisteeseen asti elinehto ja välttämättömyys, mutta sitten siitä pitää päästä eroon jos mieli tehdä jotain todella uutta. Opettajan pitää kerrata alkeita, mutta kun alkeet on opittu, niistä pitää päästä myös eteenpäin, etsiä uusia lainalaisuuksia.
Koska sarjakuva on ikonipohjainen "kieli", siitä on mahdollista pitää aktiivisina samalla kertaa useita eri versioita, jotka kuitenkaan eivät toimi samalla tavalla, aivan kuten saksa, common chinese (language formerly known as mandarin
) ja volapük eivät noudata samoja sääntöjä. Mangaohjeilla ei tehdä Marvelia, eikä toisinpäin, mutta niiden yhdistämisellä on saatu aikaan molempia lajeja uudistavaa sarjakuvaa, hyvässä ja pahassa. Silti nää kielet pitää tunnistaa ja erottaa, koska hei, ei Tezuka piirtänyt eurooppalaisille isonenille ketunkasvoja vaan karrikoi ne ihan eri tavoin - koska muuten kadottaa sen, mitä jokin ikoniksi tai koodiksi muutettu mekanismi rivien välissä kertoo.
