Oni Press -sarjat

[Jarkko Sikiö]

Oni Press oli vuosikymmenen alussa pieni, jännittävä kustantamo ja on sitä yhä tänään. Kustantajista moni on kasvanut sitä nopeammin. Oni sen sijaan on kasvattanut julkaisuohjelmaansa harkiten, ja pitäytynyt visusti erossa supersankareista.

Kiinnostavat sarjat uhkaavat hukkua tarjontaan. Lisäksi moni sarjoista näyttää kiinnostavilta, mutta niihin ei tule koskaan tartuttua. Tämä ketju on tarkoitettu asian korjaamiseen eli nostojen tekemiseen.

Tärkein syy ketjun aloittamiseen on Bunker. Tehkää nyt tulevaisuuden minällenne palvelus ja painakaa nimi mieleen. Tästä kannattaa katsastaa ensimmäinen osa. Jos se iskee, niin iskekää epäröimättä jatkoon.

Itse tein kuukausi sitten yllättävän yövuoron. Valmistautumatta koitokseen millään tavoin etukäteen, tartuin ensimmäiseen osaan summamutikassa ja aamuyön tunteina kiskaisin koko sarjan (toistaiseksi 16 osaa) yhteen putkeen.

Tarina alkaa, kun joukko nuoria päättää kaivaa maahan ns. aikakapselin eli jättää tavaroita ja kirjeen tulevaisuuden minälleen. Lapio kuitenkin kolahtaa metalliin.

Ystävykset löytävät maan sisään kaivetun bunkkerin. Bunkkeri sisältää materiaalia tulevaisuudesta, jonka he ovat itse jättäneet. Nuoret ovat kurkoittaneet menneisyydestä tavoittaakseen menneisyyden versionsa. Kuten arvata saattaa, tulevaisuus on mennyt pahasti pieleen ja tiedossa on painavaa asiaa.

Käsikirjoittaja Joshua Hale Fialkov ja kuvittaja Joe Infurnari luovat huikean scifi-asetelman, jossa mysteerejä ja kieroilua riittää. Tekijät itse liittävät tämän Lost-sarjaan, mutta minulle herää vahvoja 20th Century Boys -assosiaatioita.

Visuaalinen ilme tässä on aivan huippua, ja toistaiseksi mitään Lostin kaltaista kiusaamista ei käsikirjoituksessa ole. Selkeästi tämä kulkee eteenpäin, enkä pahastuisi lainkaan jos tämä joskus päätyisi televisioon.

Eilen kokeilin, miltä maistuu scifisarja Letter 44. Hyvältähän se maistui, ja loikkaan seuraavaksi kokoelmien puolelle.

Tarina alkaa uuden presidentin astuessa virkaansa. Edeltäjä on ajanut Yhdysvaltojen talouden kuralle ja maa on sekaantunut peräti kahteen samanaikaiseen sotaan.

Se, mikä tulee yllätyksenä, on että kolme vuotta sitten maa on lähettänyt yhdeksänhenkisen sotilaista ja tiedemiehistä koostuvan tutkimusryhmän tutkimaan asteroidien seassa piilottelevia muukalaisia. Julkisuudelta tämä on pidetty visusti piilossa.

Ensimmäisen numeron lopussa nämä sitten tulevatkin perille, eli sarja lähtee hyvin käyntiin, ja kirjoittaja Charles Soule laskee pyydykset heti veteen. Alberto Jiménez Alburquerque ei tyylittelyineen ole varmasti kaikkien mieleen, mutta persoonallinen ote kelpaa minulle mainiosti.

Kvaakissa on ennestään omat ketjunsa Oni-sarjoille Wasteland ja tietenkin myös suomeksi käännettylle loistosarjalle Scott Pilgrim, josta on myös kirjoittamani Kvaak-arvio.

Sen sijaan Meteor Men -sarjaa vain kommentoin Luettua-ketjussa.

EDIT: Unohdin mainita, että Letter 44 -sarjan ensimmäisen numeron voi lukea ilmaiseksi täällä.

EDIT 2: Lipsahti Letter 44 -kuvittaja ihan muuksi nimeksi.

[Veli Loponen]

Loppuvuoden Comixology-alennusmyynneissä oli kaikenlaista tajuttoman halvalla, joten käytin tilaisuuden hyväksi ja ostin kaikkea, mikä on vähän kiinnostanut, mutta ei kuitenkaan niin paljon, että kovin paljoa siitä maksaisi. Letter 44 oli yksi sellainen.
Ja sarjahan oli oikein hyvä. Kuvituksesta en oikein pitänyt, mutta tarina oli sen verran vetävä, että se ei pidemmän päälle haitannut. Tässä oli hyvin onnistuttu luomaan kunnon scifi-tarinaa, mielestäni lähentelee Arhur C. Clarkea tai vastaavaa.
Olihan toki miinustakin. Luin koko sarjan kokoelmina. Viitoskokoelma, eli toiseksi viimeinen, oli mielestäni vähän turha. Siinä kerrottiin avainhenkilöiden taustoja ja siten oli siis hahmoja syventävä osa. Se ei kuitenkaan yhtä lukuunottamatta tuonut oikeasti mitään kovin merkittävää lisää. Siksi siitä jäi vähän sellainen viivyttelyn tunnelma. Aivan kuin sarjaa ei haluttaisi lopettaa vielä, vaikka kaikki onkin jo kerrottu.
Scifi-tarinoiden suuria haasteita on usein lopetus. On ainakin suhteellisen helppoa luoda jännitystä ja odotuksia. Eri asia on sitten täyttää ne. Tässä mielestäni onnistuttiin siinä aika hyvin. Viimeisen sivun jälkeen jäi hyvä maku koko sarjasta.
Tällaisena hard-scifi-tarinana onnistunut tuotos siis. Ainakin mun mielestä.