Kirjoitin vasta nyt muutaman sanan tuosta edellisestä pätkästä blogiin.
Pari viikkoa meni sitten tämän uusimman editoimisessa ja käännöstekstejä viritellessä. Alussa av-kääntäjän kokemattomuus hieman näkyy. Kun en oikein tiennyt minkä verran tekstitystä laittaisi ja missä rytmissä. Muuten jakso on teknisesti jo niin hyvä kuin nykykalustolla saa. Festareiden järjestelythän olivat akustisesti aika helvetistä, kun aivan lavan vieressä puksutti aggregaatti. Mainittu pärinä sekä baarin pullojen kilistely lähes tulkoon pilasi intron äänityksen. Mutta tekstitys tosiaan pelastaa myös audiopuolta, jos siitä nyt jollakulla on vielä valittamista.
Itse haastattelu on paitsi pisin, myös ylivoimaisesti hauskin tähänmennessä. Kannattaa siis katsoa, muidenkin kuin heppahullujen.
Furberg taitaa myös suulliseen kertomisen.
Lena loi vankan fanipohjan Suomessakin jo 1990-luvulla ja tällä vuosituhannella hän on selkeästi ollut Hevoshullu-lehden kärkinimi. Koko lehden ilme pohjaa paljolti hänen grafiikkaansa. Konkari haastattelussa mm. uransa alkuajoista sekä paljastaa esikuvansa sarjakuvan saralta. Furbergin tekemiä sarjakuvia on julkaistu pian 45 vuotta. Hänen tunnetuimpia sarjojaan ovat Polle, Tuuvan talli ja
Firefoot farmin Freddie. Mutta lukijoilla on myös monta muuta suosikkia.
Furberg puhuu omien töidensä lisäksi sarjakuvapiirtäjien asemasta, oheistuotebisneksestä ja ylipäätään sarjakuvant tekijän arjesta. Hyväntuuliselle Furbergille on tärkeää lämmin suhde lukijoihinsa. Hieno, ahkera ja karismaattinen tyyppi. Arvostan häntä ja hänen työtään tämän projektin myötä yhä enemmän.
Festivaalilavalla Helsingissä (3.9.2016) Furbergia tenttasi Annika Hokkanen. Eli haastattelijakin on paremmin näköradioon sopiva kuin meillä yleensä.Festariyleisö oli poikkeuksellisen aktiivinen, mikä tuo oman mausteensa haastatteluun.
