0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.
Kazuo Koike & Kazuo Kamimura - Lady Snowblood Vol 2Toinen osa, jossa Yukin taustoja selvitellään lisää, ja kostotarina jolkuttelee eteenpäin vaikka sen puitteissa pitääkin heittää sivukeikkaa, ja kirja päättyy yhden sellaisen cliffhangeriin, josta kai sitten jatketaan seuraavassa osassa.Tämä kärsi hieman tyypillisestä kakkososa-ongelmasta, pyöritellään eteenpäin juonikuvioita jotka laitettiin kovemmalla impaktilla liikkeelle ensimmäisessä osassa, mutta ratkaisuja saa odottaa seuraaviin osiin...mutta sarjan parissa jatketaan.
Leo - Betelgeuse 1: The SurvivorsEli Betelgeuse-sarjan osat 2 ja 3. Yhä vinkeää scifiä, vaikka tarinaltaan nämä osat ovat vähän köykäisiä, katsellaan maisemia ja edetään paikasta toiseen (ja siellä toisessa paikassa varmaan alkaa kohta tapahtua enemmän). Mutta Betelgeusen maailma on aika happoisen outo ja henkilösuhteiden tasapainottelua tehdään myös kiinnostavasti. Pakkohan tätä on jatkaa.
Gail Simone et al. - Secret Six: Danse Macabre & Cats in the CradlePari tradea lisää. Eka liittyy johonkin crossoveriin jota en sen tarkemmin tunne (olisko Blackest Night? Jotain zombeja jotka jotenkin liittyy Vihreään lyhtyyn) ja Suicide Squadiin jota en myöskään juuri tunne, lopputulos siis muuhun sarjaan verrattuna aika tylsä.Seuraavassa piristytään joskin homma menee myös vähän hajanaiseksi kun porukka rakoilee omiin suuntiinsa ja mukana on myös yksi täytetarina ja sitä seuraavankin jutun, jossa sixiläiset ovat länkkärissä, yhteys muuhun sarjaan on vähän hämärä...Mutta on tää silti kiva sarja.
Herge - Musta saariTavallinen albumiversio ei ole koskaan kuulunut suosikki-Tintteihin, ennemmin siihen toiseen päähän: tätä lukiessa tuli mieleen että johtuukohan se episodimaisuudesta joka tässä vanhemmassa versiossa korostuu (mutta ehkä se on hyväkin).Näiden vanhempien näköispainosten julkaisu suomeksi on kuitenkin tervetullut asia, seuraavia odotellessa (ja jahka näitä tulee lisää niin pitäisi varmaan lukea nämä vertaillen ruutu ruudulta kohtaus kohtaukselta että mitä on muutettu).
Hergé - Faaraon sikaarit... miten Hergé on rytmittänyt tarinansa sivuiksi: varsin hyvin sortumatta niihin keinotekoisiin viimeisen ruudun koukkuihin jotka vaivasivat joskus myöhemmin (mutta samalla on toki selvää että jotkut kohtaukset tulevat toimimaan paremmin kun sivulle oikeasti mahtuu enemmän tapahtumia...). On se kova.