0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.
Jeff Lemire - Sweet Tooth 2 & 3Dystopiahan tämä on mutta minun makuuni ehkä liiankin periksiantamattoman karu ja synkkä. Kiinnostaa kyllä seurata mihin tarina vie...Tosin on myös todettava että Lemire vie sarjaa eteenpäin aika väljällä kerronnalla, traden lukee nopeasti ja tämä olisi varmasti ollut tosi rasittavaa lukea yksittäisinä lehtinä.
Otsuka & Yamazaki - Kurosagi Corpse Delivery Service 4Olen aikoinaan lukenut kolme ensimmäistä osaa...viisi opiskelijaa joilla on erilaisia luonnollisia ja yliluonnollisia kuolleisiin ruumiisiin liittyviä taitoja selvittelee löytyviä ruumiita ja niihin usein liittyviä rauhattomia sieluja. Viehättävä sekoitus kauhuilua ja aika makaaberia huumoria, outoa mutta usein myös hauskaa.Ei tässä kauheasti jatkumoa näy olevan ainakaan tähän mennessä, irrallisia juttuja.
Stan Sakai - Usagi Yojimbo 9: Daisho & 10: The Brink of Life and DeathYsi-kirjan alussa onkin sopivasti James Robinsonin esipuhe jossa kertoo kuinka ensivaikutelmana sivuutti Usagi Yojimbon "gimmick"-sarjana, ja vähän samaan tyyliin itsekin olen ollut tietoinen sarjasta vaikka kuinka kauan muttei ole tullut tutustuttua kuin vasta viime vuonna...ja tämähän potkii hyvin. Hyvää, reippaasti etenevää ja aiheiltaan vaihtelevaa tarinankerrontaa, kiva historiallinen miljöö, samuraieetosta...Usagi on alusta alkaen tarpeeksi taitava miekkamies että tarina menee hyvin perinteisen kehity-koko-ajan-kovemmaksi-shonenkliseen ulkopuolelle muttei myöskään ole mitään itsetarkoituksellista veribalettia (vaikka porukkaa kuoleekin aika kovaa vauhtia).
Leo - Aldebaran 3: The CreatureEli siis alkuperäisalbumeissa viides Aldebaran ja ensimmäinen Betelgeuse. Meni turhan pitkään ennen kuin tämän luin mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan (ja laitoinkin samantien kirjastoon varaukseen seuraavan osan).Yhä vain sellainen scifisarja joka ensivilkaisulla näyttää että ei voisi vähempää kiinnostaa, Leon tyyli on aika kuivakkaan oloista ja kova avaruusscifi ei nyt ole niin suosikkilajejani, mutta kun alkaa lukea niin hyvin vie mukanaan. (klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)Ja samalla ihastelen sitä vanhenemattomuuspillerien ideaa kerronnallisena ratkaisuna: tapahtumat voi laittaa etenemään suht realistista nopeutta jossa tähtien välinen matkailu vie vuosia, ja silti päähenkilöt voi pitää saman ikäisinä ja näköisinä.
Gail Simone et al. - Villains United & Secret Six: Six Degrees of DevastationUudelleenluentaa, jos kävisi läpi näitä Simonen Secret Sixeja (ja ehkä myös Birds of Preyta). Nämä kaksi kirjaa ovat varsinaista jatkuvaa (tuota pikaa lopetettua mutta mikäs muu on uutta) sarjaa edeltäviä minisarjoja, Villains United liittyi DCUn yhteen megaspektaakkelicrossoveriin joten mukana on paljon porukkaa ja viittauksia muihin sarjoihin mutta siinä oli jo mainiota hahmokuvausta (Catman ja Deadshot ehtivät ymmärtääkseni jo tuottaa oman osuutensa fanfiktiota).Six Degrees of Devastation taas seisoo jo vähän enemmän omillaan vaikka Villains Unitedin tapahtumat tietysti ovat mukana, ja Secret Six on sillai harmaalla alueella liikkuva palkkasoturiryhmä. Mutta vaikka hahmot saavatkin sympatiaa osakseen niin kivasti tulee aina silloin tällöin esille että niin, näistä ainakin suuri osa on yhä pahiksia.Ja kun on lueskellut vaikkapa viime vuosikymmenten Batman-juttujen loputonta psykologointia joissa jokainen henkilö on angstisesti rikki niin nämä "joskus ihmisten tappaminen on käytännöllisin ratkaisu pulmiin" tapaukset ovat varsin elähdyttäviä.
Gail Simone et al. - Secret Six: Unhinged & DepthsVarsinaisen Secret Six -sarjan kaksi ekaa tradea, joista Unhinged oli aikoinaan jäänyt välistä lukematta, ja yhä vaan aika hulppeaa menoa, tunnelmat vaihtelevat rajusti huumorin ja synkkyyden välillä. Osa viittauksista muuhun DCU-jatkumoon menee yhä ohi kun olen aika turisti siellä, mutta hyvin tätä lukee ilmankin...
Lat - Town BoyTähän on ilmeisesti olemassa aiempi osa Kampung Boy, jossa malesialainen tekijä kuvaa lapsuuttaan: hyppäsin suoraan tähän jossa päähenkilömme perhe muuttaa isompaan kaupunkiin ja siellä sitten vietetään teini-ikää jossain 50-60-luvun vaihteessa.
Tuo on Town Boyn alkupuolelta yksi sivu: tummatukkainen on Lat, vieressä sohvalla on koulutoveri Frankie (jolla on "kaikki levyt") ja tanssija on veljensä Ricky. Sivutaitto vaihtelee myös, mukana on tuollaisia sarjallisia sivuja, koko sivun kuvia, koko aukeaman kuvia, muutama tekstisivukin...