Valkoinen noita

[Reima Mäkinen]

Suomen talvisotaa japanilaisten kuvaamana. Valkoinen noita, arvostelu etusivulla. Toimituksen puolella arvostelua mainittiin pitkäksi, mutta minkäs teet kun on asiaa.

Sekin jäi siellä sanomatta, että neukuilla tosiaan taisi olla naisia tarkka-ampujina. Näin ainakin annettiin taannoisessa, Häyhästä kertovassa, tv-dokkarissa ymmärtää. Eli lieneekö idea moiseen sukupuolileikkiin sittenkin historiasta napattu?

Pokkarit siis tänään ehkä jossain kirjakaupoissa ja huomenna lehtipisteissä. Pari lisä-osaakin vielä tulossa.

[Curtvile]

Sekin jäi siellä sanomatta, että neukuilla tosiaan taisi olla naisia tarkka-ampujina. Näin ainakin annettiin taannoisessa, Häyhästä kertovassa, tv-dokkarissa ymmärtää. Eli lieneekö idea moiseen sukupuolileikkiin sittenkin historiasta napattu?

Hyvinkin tunnetuin näistä lienee Ljudmila Pavlitšenko
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ljudmila_Pavlit%C5%A1enko

Häyhä on aivan omaa luokkaansa toki, mutta täytynee tähänkin tutustua

[VNaomi]

Tämä yllätti oikeastaan kaikilla osa-alueilla positiivisesti. Piirrokset näyttivät hyviltä, hahmot olivat ihan ok ja tykkäsin sarjan ilmapiiristä. Ajoittain tuli vähän samat fiilikset kuin FMA:n Briggs-osiosta, kun kerran oltiin mäiskimässä lumisissa tunnelmissa ja mukana oli vahva naiskomentaja, vaikkei läheskään yhtä eeppiselle tasolle tietenkään päästy.

[Reima Mäkinen]

Joo, ei päästy eeppiselle tasolle ja jotenkin tosiaan tarinan lyhyys tai sisällön vähyys jäi tästä mieleen. Mutta ilmapiiri, eli tunnelma oli vahva. Mielenkiintoista miten jatkosodassa. Luvassa on kuitenkin uusi tarina ns. puhtaalta pöydältä.

[Curtvile]

Olihan tämä nyt tietty luettava kun aihepiiri kiinnostaa.
Sotahistoriallinen tämä ei ole eikä sääntö 63-kikkailukaan uutta. Jotenkin silti scifihapokas Homeroksen Odysseia käännetyillä sukupuolilla ODY-C kävi mielessä joskin se selvisi kunniakkaammin.

Jotenkin Simo Häyhän vaatimaton hahmo soveltuu tähänkin hienosti, joksikin Marokon Kauhun Aarne Juutilaisen j-rock amatsooniversio heittää pykälää enemmän kuin peninkulman huutonaurun suuntaan.
Useimmat tapahtumista on tosiaan etäännytetty ja teiniytetty ja enimmäkseen väkivallan karu todellisuus on enemmän Tex Willerien (ja juurikin korkeajännitysten) veripalttulekkeriä.
Tunneside jää lukijalta mitättömäksi kun hahmot tulevat, haukkaavat lyijyä ja lumessa jatketaan eteenpäin.
Kyse ei ole mangan perusominaisuudesta, mutta jätti tunnelmanluonnin ja luonteenpiirteet toissijaisksi elementeiksi.

Iso osa sotasarjakuvan harrastajia saattaa saada puurot ja vellit sekaisin jollei housuunsa.

Jottei olisi lyttäämistä päähenkilön vaitelias, kohteliaan asiallinen ja kiihkoton asennen ja mielenmaisema on mallinnettu oikeasta Simo Häyhästä ensiluokkaisesti.

Kiinnitin samaan huomion kuin Reima Mäkinen ,joka tosin oli armeliaampi käännökselle, "vatuloinnit" ja sipilismit kun ovat tyylirikko, joskin niitten laitto juurikin hyökkäävän ja ylimielisen vihollisupseerin suuhun onkin sangen osuvaa.
Myös kiroitusvihreellinen laulu oli outo(jonkin tämähän voi olla alkuperäistä grafiikkaakin, mene ja tiedä)

Suuria silmiä tai muuta nk. manga-estetiikkaa enemmän itseä  häiritsee varsinkin ääniefektit ja niiden kääntäminen kanjeista.
Lähinnä niiden ontuvaa rampautuneemman onomatopoetian takia:
Tykyn tykyn läps läps pu pum.

Seuraavassa osassa mennään jännään maastoon, tämä siirsi Kollaan ja varsinkin oikean Häyhän vammauttaneen taistelun ihan ok, mutta jatko-sotaan Simuna ei osallistunut.

[Reima Mäkinen]

Myös kiroitusvihreellinen laulu oli outo

Tuo oli ainoa ladontavirhe jonka itse huomasin. Sen nostaminen esiin arvostelussa olisi kuitenkin mielestäni epäreilua korostamista, muuten hyvin toimivassa lokalisoinnissa. Mitä Leino-arviota katselin, niin ei siinäkään puututtu toimituksellisen materiaalin silmäänpistävään mokaan. Tämä on mielestäni asiallinen linja. Pari mokaa alkaa jo tuntua ja kolme kielii laaduntarkkailun pettämisestä. Omissa julkaisuissani on aina hirveä määrä virheitä. 

Suuria silmiä tai muuta nk. manga-estetiikkaa enemmän itseä  häiritsee varsinkin ääniefektit ja niiden kääntäminen kanjeista.
Lähinnä niiden ontuvaa rampautuneemman onomatopoetian takia:
Tykyn tykyn läps läps pu pum.

Mangan "erilaisuuteen" kuuluu myös tuo äänimaailman poikkeavuus länsimaisen sarjakuvan vastaavasta. Joskin on todettava, että tekstitehosteiden kääntäminen on aina haastavaa.

[VesaK]

Mitä Leino-arviota katselin, niin ei siinäkään puututtu toimituksellisen materiaalin silmäänpistävään mokaan.

Kadun jo kysymystäni, mutta niinkun mihin mokaan?

[Toni]

Kadun jo kysymystäni, mutta niinkun mihin mokaan?

Ei hakuakaan, mihin virheisiin Helkavirsissä Reima viittaa, mutta mua ainakin hämäs pahasti sivulla 92 ollut väite, että Lauri Pitkäsen Ylermi-sarjis olisi julkaistu albumin sivuilla 5-14 - kun ei siis ole.

Aluksi luulin, että koko sarjis on poistettu kirjasta, kun ei siellä ollut kolmatta Pitkäsen sivun maalauksista koostuvaa teosta ollenkaan. Lopulta tajusin, että juttu olikin sivuilla 75-80 - en pitkään löytänyt, kun oli tehty ihan eri tyylillä tehty kuin muut Pitkäsen jutut.

[Reima Mäkinen]

Offtopic jatkuu. 

Ei hakuakaan, mihin virheisiin Helkavirsissä Reima viittaa,

Vähän epäselvästi kirjoitin. En siis havainnut kuin sen yhden jutun. Sen jälkeen kirjoitan virheistä yleensä.

mutta mua ainakin hämäs pahasti sivulla 92 ollut väite, että Lauri Pitkäsen Ylermi-sarjis olisi julkaistu albumin sivuilla 5-14 - kun ei siis ole.

Joku tommonen se oli. Luin lainakirjan pikapikaa junassa, enkä jäänyt fiilistelemään mitään, kun teos piti jo palauttaa. Lopussa ja tekijäesittelyiden otsikossa se oli, aukeaman vasemmalla puolella, jos muistan oikein. Ilmeisesti juuri tuo mihin Toni viittaa. Ite katoin että siinä oli ilmeisesti vain taittaja kopioinut/monistanut otsikot ja unohtanut sitten päivittää jonkun kohdan?

[PTJ Uusitalo]

Hyvinkin tunnetuin näistä lienee Ljudmila Pavlitšenko
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ljudmila_Pavlit%C5%A1enko

Pavlitšenko esiintyy muuten tässäkin tarinassa jatkossa. Kuten myös Fjodor Ohlopkov ja fiktiivinen legenda Sulo Kolkka, josta on itse asiassa tehty muitakin mangoja.

Suuria silmiä tai muuta nk. manga-estetiikkaa enemmän itseä  häiritsee varsinkin ääniefektit ja niiden kääntäminen kanjeista.
Lähinnä niiden ontuvaa rampautuneemman onomatopoetian takia:
Tykyn tykyn läps läps pu pum.

Ääniefektien tyyli riippuu kyllä enemmän siitä millaista onomatopoetiaa kääntäjä on lähtenyt tavoittelemaan, eikä niinkään siitä että ääniefektit on ylipäätään käännetty toisesta kielestä.

Tässä sarjassa kävelemisestä kuuluu esimerkiksi yleensä ääni ザ elikkäs "za". Kääntäjä on päättänyt, sen käännökseksi riittää "zah" (tai toisinaan "tsah"). Itse lukiessa mietin, että ainakin lumella kävellessä ääni olisi ihan yhtä hyvin voinut olla "nirsk narsk".

Enemmän lukukokemusta kuitenkin nakersi pienet ongelmat käännöksessä mm. passiivin ja monikon käytön suhteen. Tammen mangakäännöksiin on viime aikoina ryöminyt ikävän paljon pieniä mutta ärsyttäviä pikkumokia, joista paistaa läpi se, että kääntäjä ei ole ihan tajunnut kääntämänsä tekstin kontekstia. Tai sitten olen vain itse alkanut huomata niitä paremmin viime vuosina...

Esimerkiksi sivulla 109 Juutilainen antaa Akille esineen, joka seuraavalla sivulla paljastuu pistooliksi. Tästä huolimatta käännöksessä sanotaan "Käytä sinä näitä. Tarkka-ampujan kannattaa ottaa ne mukaan." ikään kuin kyse olisi useammasta esineestä.

[Reima Mäkinen]

Esimerkiksi sivulla 109 Juutilainen antaa Akille esineen, joka seuraavalla sivulla paljastuu pistooliksi. Tästä huolimatta käännöksessä sanotaan "Käytä sinä näitä. Tarkka-ampujan kannattaa ottaa ne mukaan." ikään kuin kyse olisi useammasta esineestä.

Tämä kohta vaatisi kyllä vertaamista alkuperäiseen ennen kuin sen voi julistaa "virheeksi". Pelkällä pistoolillahan ei tee mitään. Tarvitaan myös panoksia siihen sekä koteloa, kantohihnoineen. Itse tulkitsen keskustelun niin että siinä viitataan tarkka-ampujan varusteisiin yleisemminkin. Niihin jotka näkyvät selvästi edellisessä ruudussa. Varsinkin kun itse pistoolikin on piirretty kohtaukseen hyvin "taloudellisesti", eikä Juutilaisen toista kättä näytetä.

Olen myös sitä mieltä että tämä kääntäjän tulkinta ei mitenkään muuta sarjakuvaa tai tee sitä huonommaksi. Tietenkin se sanamuoto voi olla hieman erilainen kuin alkuperäisessä, mutta yhtä hyvin lukija voisi tulkita väärin sen jos Juutilainen sanoisi "Käytä sinä tätä.". Silloin Akin vastaus onnahtaisi ikävästi. Eli sivun viimeisten ruutujen kuplien sisältöä pitäisi viilata. Nyt välittyy hyvin se että Aki ikään kuin varusteiden kautta perii tarkka-ampujan pestin edesmenneiltä sotilailta.

[Canard]

Taloudellisesti kenties, mutta tällainen friikki kyllä tunnistaa ojennetun aseen Lahti L-35-pistooliksi.

[Reima Mäkinen]

Taloudellisesti kenties, mutta tällainen friikki kyllä tunnistaa ojennetun aseen Lahti L-35-pistooliksi.

Huh! Sittenhän osaat varmaan sanoa senkin että minkä verran on tapana ojennella/säilytellä noita patien kera eli ladattuna? 

Asiaa harrastamaton taas ei nää tuosta edes sitä miten päin ase on Juutilaisen kädessä. Sivun viimeisessä ruudussa piippu on hävinnyt jonnekin tai sitten minun silmääni jotenkin liian lyhyt. Seuraavalla sivulla se pistooli onkin sitten kaikessa edustavuudessaan, kokokuvassa.

[Canard]

Niin, no eihän niitä aseita saisi ladattuna säilytellä ihan miten vain...
Mutta Juutilainen kyllä ojentaa aseen pojalle ihan oikeaoppisesti, eli kahva edellä ja piippu itseensä päin, kuvassa näkyy rungon/luistin takaosa ja kahvan yläosaa hieman.

[PTJ Uusitalo]

Voidaanhan me vertailla alkukieliseen, mutta ei se kyllä mitään auta.

Tässä tapauksessa repliikit ovat tosiaan "Omae ga tsukae ga", "Sniper nara motte oita kata ga ii". Se on kirjaimellisesti osapuilleen "Sinä ota", "tarkka-ampujalla on hyvä olla", lauseen objektia ylipäätään mainitsematta, mikä on japaniksi korrekti lauserakenne.

Ja sitä paitsi japanissa ei yleisesti ottaen käytetä monikkomuotoja muutenkaan esineistä puhuttaessa, joten tällaisessa tapauksessa kääntäjän on luotettava kontekstiin ja tehtävä valinta siitä mistä puhutaan. Vähän samaan tapaan kuin suomea englanniksi kääntävän on tehtävä kontekstin perusteella arvaus siitä pitääkö "hän" kääntää "he" vai "she".

Pelkällä pistoolillahan ei tee mitään. Tarvitaan myös panoksia siihen sekä koteloa, kantohihnoineen. Itse tulkitsen keskustelun niin että siinä viitataan tarkka-ampujan varusteisiin yleisemminkin.

Sinällään käypä argumentti, mutta vähän on kyllä selittelyn makua.

Itse näen tällaiset käännösratkaisut sikäli hankalina, että ne tekevät alun perin sujuvasta lukukokemuksesta hankalampaa.

Tässä tapauksessa kyseessä on yhden sivunkäännön pituinen jännite: Juutilainen antaa Akille jotain jota lukijalle ei näytetä, ja seuraavalla sivulla se paljastuu pistooliksi. Sanamuodosta "nämä" johtuen saattaa lukija kuitenkin jäädä miettimään, viittasiko Juutilainen edellisellä sivulla sittenkään tähän pistooliin, vai kenties sittenkin joihinkin muihin esineisiin, jotka paljastuvat vasta myöhemmin samassa luvussa ja joista on luontevaa puhua monikossa.

Lillukanvarsiahan nämä tosiaan ovat. Mutta minusta kun ojennetaan yhtä esinettä ja seuraavalla sivulla näytetään kädessä yksi esine, olisi luontevampaa myös puhua yksikössä eikä monikossa.