Kirjoittaja Aihe: Marraskuun haastee - kommentit  (Luettu 3547 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Vergil

  • Jäsen
  • Viestejä: 131
Marraskuun haastee - kommentit
« : 02.11.2015 klo 22:24:57 »
Viisaat kritiikit tänne, työt toisaalle. Aihe oli siis "ensilumi".

Vergil

  • Jäsen
  • Viestejä: 131
Vs: Marraskuun haastee - kommentit
« Vastaus #1 : 23.11.2015 klo 19:55:06 »
Ensilunta vielä odotellaan siellä, missä minä asustelen ja tännekin sitä on satanut kovin vähän. Nyt lisää lunta tupaan! Viikko aikaa vielä.

Holle

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 345
Vs: Marraskuun haastee - kommentit
« Vastaus #2 : 01.12.2015 klo 13:47:16 »
Lyhyet kommentit:
Kaksi niin kovin erilaista sarjaa. Tykkäsin molemmista. Shunichiron työt uppoavat minuun paremmin mustavalkoisena. Vaikka tässäkin oli poseerausta niin kyllä jälki oli vaivatonta ja liike mukavasti tulkittua.
Tuipalin rujonkarhea esitys oli mukavan masentavaa, värit korostivat katkeraa tapahtumainkulkua. Suomalainen sarja.
Sarjakuvat ja kuvitus
http://www.verikoirat.com

Vergil

  • Jäsen
  • Viestejä: 131
Vs: Marraskuun haastee - kommentit
« Vastaus #3 : 01.12.2015 klo 14:33:03 »
No johan on! Luulin aiheen olevan liiankin helppo, mutta määrällisesti lumipeite jäi ohueksi. No eipä sitä oikeastikaan täällä ole.

Vähemmän yllättävästi Shunichiro-san tarjoaa jälleen sarjakuvanovellin. Piirustustaitonsa hän on osoittanut jo ennenkin ja täksi kerraksi valittu sarjakuvamaisempi tyyli toimii sekin. Kovin on taas väkivaltaista ja niin nopea liike, että pää irtoaa vasta tärähdyksestä on genressäänkin passé mutta ottaen huomioon tekijän omistuksen, elementit ovat tässä täysin itsetarkoituksellisia kuten lienee sekin, että sarjakuvassa kaikki liike tapahtuu oikealta vasemmalle eikä länsimaittain vasemmalta oikealle. Jos jostakin saa huomauttaa, niin sivun 7 ruudut voisi olla toisinkinpäin.

Toinen vakiohaastelija Tuipal jatkaa tutulla postmodernilla underground-linjallaan, jossa tekijän alter ego on jumittunut tuvassaan jupisemaan partaansa samaa kuin viime kuukaudet, annetuista aiheista viis. Mitä kaunaa hän kantaakaan tälle kommuunille, kas, siinäpä arvoitus. Tai ei. Luulenpa kyseessä olevan kuitenkin tarkoituksellista provosointia, joten kenenkään tuskin kannattaa imaista pisum sativumin siementä räkärööriinsä. Sarjakuvaan myöhemmin lisätty loppu kääntääkin jutun itseironiseksi.

Yllätykset seuraavat toisiaan, kolmaskin osallistuja kantakvaakkilainen. Mutta missä muut ovat? Tiedän täällä olevan lymyilijöitä ollen itsekin eräs heistä kunnes uskalsin osallistua. Mutta takaisin Hollen esihistorialliseen kuvaelmaan. Taiteilija välittää jäljittelemättömällä viivallaan ja sanattomalla ilmaisullaan hienosti esi-isiemme tuntoja, joiden perintö on kulkenut vahvasti meidän päiviimme saakka. Jos ei ihan enää pelästytä ensilumentuloa niin aina se onnistuu yllättämään tämän trooppisen maan ja niin junat jäätyvät asemille ja joutsenet lampiin, autot luistelevat ojiin, terveyskeskukset täyttyvät pärskivistä ihmisistä ja loput väräjävät sisällä.

Ja luiskahdin minäkin sivuraiteille jaaritellessani turhia, joten nyt suoraan asiaan: kunoichi (hah, tiedän minäkin jotain eli suomeksi siis naisninja) tepsuttelee Shunichiron voittoon, onnea.

Shunichiro

  • Jäsen
  • Viestejä: 428
Vs: Marraskuun haastee - kommentit
« Vastaus #4 : 01.12.2015 klo 15:30:11 »
Kiitos ja kumarrus! Taidanpa kokeilla tuota ehdottamaasi ruudunvaihtoa ja päivitän sarjakuvan tarvittaessa.

Uutta haastetta tulossa ihan tuota pikaa.

- Jukka