Aku Ankan taskukirja

[Darzee]

Ilokseni huomasin, että tuotetuista 12 osasta peräti kolmannes onkin jo julkaistu suomessa.

Hitsi, tuon Mikki ja Hessu mullin mallin -jättikirjassa nähdyn Topolino Kidin olin unohtanut. Hyvä, että muistutit senkin tulleen meillä julkaistuksi.

Tarinan koodi on poikkeuksellisesti I/D 2011-006 -7-8 & 9(jokaisessa osassa siis oma järjestysnumeronsa) eli selkeä tilaustyö Tanskalaiselta kustantamolta, minkä tarinoissa ollaan viimeaikoina muutenkin totuttu kierrättämään ankkoja Euroopassa turhan tiuhaan tahtiin.

Tämmöistä arvelinkin, vaikken koodeja tullutkaan katsastaneeksi. Tämänkertaisella(kaan) Euroopan-turneella ei saada kyllä tapahtumapaikoista mitään erityistä irti, yhtä hyvin Aku voisi sahata pitkin Hanhivaaraa ja Kurjenmutkaa.

[Janne]

Tämän vuoden taskarit ovat muuten herättäneet monta mieltäni askarruttavaa kysymystä:

Häiritseekö ketään muuta taskaritoimituksen nykyinen (lukijoilta piilotettu) tapa koota Aku Ankan taskukirjojen sisältöä?
Miksei muiden maiden kanssa samaa materiaalia tunnuta enää käytettävän kuin viitteellisesti?
Mihin ovat hävinneet tanskalaistuotantoiset johto- ja päätössarjat esim. Massimo Fecchiltä ja Flemming Anderssenilta?
Miksei tälle muutokselle olla saatu minkäänmoista infoa, pohjustusta tai perustelua?
Miksi juuri suomalainen toimitus on päättänyt alkaa koota taskareitaan muista maista erillään?

Olen Dennisin kanssa pitkälti samoilla linjoilla. Hyvä vain, jos/kun suomitoimitus on ottanut ohjia omiin käsiin. Viime vuosinahan taskarista ovat tippuneet ns. klassikot pois melkein tyystin ja se on harmittanut minua vietävästi. En tiedä, onko tuota Topolino Kidiä viime aikoina julkaistu esim. Saksassa, mutta jos ei ole, niin tämä tarinavalinta (wanhaa Mikkiä!) kertoo hyvää toimituksen nykylinjauksesta. Eli kerrassaan mainiota, jos kuunnellaan oman maan lukijoiden (siis myös meidän jäärien)  mielipiteitä.

Fecchiä minun ei kauheasti tule ikävä, mutta Flemingiä vastaan minulla ei ole mitään, vaikka piirtäjämaestro ei olekaan samassa vireessä kuin 15-20 vuotta sitten. Mutta nämähän ovat taas niitä kuuluisia makuasioita. Ikinä ei voi kaikkia miellyttää.

[hdc]

Andersen ja Fecchi saavat kyllä minunkin suosioni, Bancellsit sen sijaan saisi jättää pois ja Joaquiniakaan en jäisi suuresti kaipaamaan (erityisen harmittavia ovat silloin kun kirjan ainoa Mikki-tarina on Joaquinin...)

[Dennis]

Toivon Janne tavoin että klassisen Mikin paluu on merkki toimituksen linjasta? Mutta ei vielä nuolasta!

Se mikä harmittaa minua kun verrataan  Saksan taskareihin on se, että siellä on ilmestynyt kolme Mikille omistettua erikoistaskaria, tämän soisi myös tapahtuvan Suomessakin.

http://www.lustiges-taschenbuch.de/lustiges-taschenbuch/ltb-sonderbaende/ltb-sonderbaende-details/ltbnr/maus-3.html

Lisäksi Saksassa ilmestyy Premium-taskareita joissa on ilm. yksi Mickey-X-taskari.

http://www.lustiges-taschenbuch.de/lustiges-taschenbuch/ltb-sonderbaende/ltb-sonderbaende-details/ltbnr/premium-3.html

[Janne]

En tiedä, onko tuota Topolino Kidiä viime aikoina julkaistu esim. Saksassa, mutta jos ei ole, niin tämä tarinavalinta (wanhaa Mikkiä!) kertoo hyvää toimituksen nykylinjauksesta.

Tarkistin asian. Eipä ole Saksassa julkaistu lainkaan. Suomen ja Italian ohella versionsa ovat saaneet Kreikka ja Ranska. Hyvä Suomen toimitus!

[Keuhko]

Jos tämä uudistus tarkoittaa Egmont-kuonan vähentämistä ja klassikoiden lisäämistä, niin en voi kuin nostaa hattua toimituksen suuntaan.

Miksi juuri suomalainen toimitus on päättänyt alkaa koota taskareitaan muista maista erillään?

Kvaakia ne penteleet lukee, ei epäilystäkään.   

[EO]

Sain vasta tiettää, että uusintapainoksissakin on selkämyskuva. Onko uusi idea ja millä ajoituksella kuva täyttyy? Uusissa on tietenkin kuva per vuosi, mutta onko uusinta painosten kuvakin nykyisen kalenterin mukaan vai miten?

Ja onko näistä yhteenvetoa jossain päin nettiä, sillä ainakaan noita uusintapainoksia ei tule ostettua niin paljon että kuvan hahmottaisi.

[Hannibal]

Aku Ankan taskukirjojen uusintapainokset ilmestyvät kuusi kertaa vuodessa. Sarjassa nähdään vanhoja Taskareita uusintapainoksina, jotka ovat nyt kokonaan värillisiä. Alkuperäisissä vanhoissa Taskareissahan joka toinen aukeama oli mustavalkoinen.  Kansikuvat ovat yleensä aiheeltaan samat, mutta ns. modernisoidut.                                                                                                                                                                                                                                                             
Selkämyskuva alkaa 1. painoksissa numerosta 178 ja kakkospainoksissa numerosta 86.

[Timo Ronkainen]

Aku Ankan taskukirjojen uusintapainokset ..... Alkuperäisissä vanhoissa Taskareissahan joka toinen aukeama oli mustavalkoinen.  Kansikuvat ovat yleensä aiheeltaan samat, mutta ns. modernisoidut.                                                                                                 

Lisäsyy asiointiin divareissa. Uudistuksia.. pöh. Kunpa olis taas mustavalkoaukeamat, kaksi kanavaa ja puoliyhdeksän-uutiset kummallakin yhtäaikaa. 
No ei, taskareissa ärsyttää oikeesti.

Timo

[Darzee]

Aku Ankan taskukirjojen uusintapainokset ilmestyvät kuusi kertaa vuodessa. Sarjassa nähdään vanhoja Taskareita uusintapainoksina, jotka ovat nyt kokonaan värillisiä. 

Itseäni mustavalkoaukeamien värittäminen ei ole häirinnyt, pääasia, ettei suomennokseen ole kajottu. Ymmärrystä toki riittää puhdasoppisemmillekin nostalgikoille. Tänä vuonna uusintapainoksissa taidetaankin jo ehtiä sellaisiin taskareihin, jotka julkaistiin alun perinkin kokonaan väreissä. Ensimmäinen näistä oli nro 154.             

[Keuhko]

Kesäkuun taskari oli oikein onnistunut paketti, plussana mainittakoon kaksi Giorgio Pezzinin kirjoittamaa tarinaa. Varsinkin 70-luvun klassikko oli mainio, mutta myös tuoreempi tarina osoitti, että miehen taidot ovat edelleen tallella.

[Janne]

Pezzin on ihan parhaita Disney-kertojia. Mutta eikös miehellä ollut hommista pitkä tauko?

[Keuhko]

Mutta eikös miehellä ollut hommista pitkä tauko?

Täällähän oli jo juttua aiheesta.

[Darzee]

Kesäkuun taskari oli oikein onnistunut paketti, plussana mainittakoon kaksi Giorgio Pezzinin kirjoittamaa tarinaa. Varsinkin 70-luvun klassikko oli mainio, mutta myös tuoreempi tarina osoitti, että miehen taidot ovat edelleen tallella.

Näin ne käyvät mielipiteet ristiin, itse pidin paljon enemmän uudesta jutusta, kun taas vanha haiskahti hätäisesti kyhätyltä täytetyöltä, joka loppuratkaisuaan lukuunottamatta edustaa tätä ummehtuneinta Touho koheltaa -osastoa.
Ainoastaan Akun välttyminen kommelluksilta ja niiden maksumieheksi joutumiselta tuo hiukan variaatiota sapluunaan.

Uudemmasta tarinasta pidin enemmän, mutta keskenhän se hiukan jäi. Jatko-osa olisi paikallaan. Sinänsä oli mukavaa, että tarinan alkupuolen perusteella stoorin pääsisällöksi uumoilemani tavanomainen aarrejahti on antanut tilaa hiukan toisenlaiselle juonelle.

Fantom-tarina oli pettymys. Juoni on pääpiirteissään taskarimittapuullakin ennalta-arvattava eikä huumoripuolikaan oikein nouse lentoon, vaikka Fantomin "matkapuhelin" onkin hauska pikku idea. Samantapaiseen miljööseen sijoittuvat Helunan reportterijutut toimivat paremmin.

[Timo Ronkainen]

No voi jösses tätä turhanpäiväistä ajankohtaisuuden tavoittelua.


timo