Aku Ankan taskukirja

[Kääk13]

Mietitkö tarkkaankin milloin päästät viestisi ilmoille (klo 13:13  )?

Ei ollut tässä kuussa mitään bongattavaa itiksen akateemisessa.
Silloin tällöin siellä on kuitenkin kannattanut käydä vakoilemassa tulevaa. Koskaan ei tiedä mitä saa selville. 

[Henendo]

Arvostelu Aku Ankan taskukirjasta 380 Jättiyllätys:

Ennen varsinaista arvostelua täytyy kertoa pieni suru-uutinen. Vakiokioskiketjuni menetti asiakkaan. Minut. En voinut hyväksyä tapaa, jonka kohtasin uudessa lähikioskissani. Kaikkiin Ankka-julkaisuihin on lätkäisty varashälyttimenä toimiva tarra! En halua tällaisen tarran olevan kiinnitettynä Ankkaani. En myöskään halua Ankkaani ikuista jälkeä tarrasta, joka jää, jos sen irrottaa. Vien rahani tästä lähtien muualle.
Sitten arvosteluun! Inducks ei ole vielä antanut vastausta kokonaisen kuukauden ajan muhineeseen arvoitukseen siitä, kuka oikein on viime kuun Taskarin kannen takana. Onneksi tässä kuussa asia on täysin selvä. Sekä minä että kirja olemme yhtä mieltä siitä, että tämän kannen on taiteillut Giorgio Cavazzano.
Cavazzanon käsialaa on myös johtosarja, joka liittyy tiiviisti kanteen. Kyseessä on jatko-osa viime kuussa julkaistulle McGrealien tusinatavaralle Pilviä hipovat hirviöt. Nyt kirjoitusvuoroon ovat päässeet Mark & Laura Shaw. Tarina on Lomaunohdus. Valitettavasti Shawit pettävät odotukset täysin. Kyseessä on ällöttävä tusinatarina. Cavazzanokaan ei tunnu olevan Egmontille piirtämissään tarinoissa oikein terässä. Huono aloitus, huonot pisteet.
Carlo Panaro ja Massimo De Vita ovat miehet perinteikkään Mikki-mysteerin Taksi sumuisessa yössä takana. Muuten hyvä, mutta tarina on liiankin perinteinen. Se äityy tylsäksi ja kaavamaiseksi. Lyhyeksikin se lössähtää. De Vitankin piirroksissa on havaittavissa jonkinasteinen tusinamaisuus.
Ei! McGrealin tusinapari on kaapannut mukaansa Taikaviitan ja Andrea Frecceron! Kaameaa! Annan tarinalle, nimeltänsä Uniloukku, demokraattisesti mahdollisuuden. Saan kuitenkin sitä, mitä odotinkin. McGrealit ovat jälleen löytäneet loistavan idean, mutta eivät saa kasattua kunnollista tarinaa, eivät sitten millään. Tyypilliseen mcgrealimaiseen tapaan loistava juoni romutetaan pikavauhdilla. Missä on vika? Joku muu kirjoittaja olisi voinut kasata näistä aineksista jopa mestariteoksen. Jos Taikaviitta luovutetaan tällaisiin käsiin, otan esille mädät tomaatit. Yksi valopilkku tarinasta löytyy. Frecceron piirrokset ovat, kansikitinöistäni huolimatta, nautinnollisia.
Myös Tuplanolla on päätynyt vääriin piireihin. Teresa Radicen ja Stefano Turconin Taidokas taidevaras on hirveää luettavaa. Juuri näin romutetaan hieno hahmo ja hieno tarinasarja. Radice on yrittänyt punoa klassisista Tuplanollista tuttua yllätyksellistä ja monimutkaista juonikuviota, mutta hän ei vain onnistu siinä. Myös Turconi on pyrkinyt taiteilemaan tyypillisen Tuplanolla-miljöön, mutta on saanut aikaan vain ärsyttävän kopion.
Väärän velhon päivä on muistaakseni ensimmäinen näkemäni tarina, jonka nimihahmona on Korri. Tekijöinä ovat Antonella Pandini ja Luciano Gatto. Lupaavaa, mutta ei loistavaa.
Karkuri kotona on Helunan nimitarina. Muutenkin sarjassa esiintyy vain aiemmin sivuhahmoina tutuiksi tulleita henkilöitä. Lupaavan, mutta epäonnistuvan tarinan ovat tehneet Marco Bosco ja Alessandro Perina.
Fausto Vitaliano on selvästi hyvä kirjoittaja. Unelmia, unelmia -tarinassa hän luovii taitavasti uhkaavien ongelmien läpi ja selviytyy loppuun asti mestarillisesti. Tämä se vasta on taidetta! Giuseppe Dalla Santan hienot piirrokset tukevat juonta mainiosti.
Takaisin arkeen päästään Carlo Panaron ja Sandro Del Conten tarinalla Makea mysteeri. Ei tässä voi kuin voivotella. Mainittakoon, että Mummon maatila sijaitsee Del Conten tulkinnan mukaan aika erikoisella paikalla.
Maria Muzzolini osuu napakymppiin tarinallaan Setä Euroopasta. Näin tekee myös piirtäjä Maurizio Amendola. Tarina yltää jopa Vitalianon paukun tasolle.

Yhteenveto: Buu! Surkeaa! Sisältää vain kaksi tarinaa, jotka eivät ole huonoja. Kyllä on Taskari taantunut järkyttävän alhaiselle tasolle.

Kuukauden käsikirjoitus: Setä Euroopasta - Maria Muzzolini
Kuukauden piirrokset:     Unelmia, unelmia - Giuseppe Dalla Santa

Erikoista: Taskarin sankarit -mainokselle on sattunut jotain ikävää.

Ensi kuussa: Kolmoiselämää! Kansikuvapoikana Aku, merimiesnutussa, Taikaviittana sekä Tuplanollan asusteissa. 768 sivua! Kannen on piirtänyt Giorgio Cavazzano (milloin näemme jälleen kannen, jonka takana ei ole Cavazzano tai Freccero?)!

[Dennis]

Itseäni ilahdutti kun tuossa taskarissa 380 oli monipuolinen "henkilögalleria" eli kaikki ei ollut sitä ikuista Akua ja Roopea.

Uusi tuttavuus oli tuo Korri. Siitä plussaa.

[OP]

Erikoista: Taskarin sankarit -mainokselle on sattunut jotain ikävää.

Niin näkyy käyneen.

Hahmogalleria on tosiaan mukavan laaja! Korri ja Pennonen tarinoiden nimikkohenkilöinä kuulostaa piristävältä. Henendon arvostelun mukaan taitaa piristysruiske ollakin tarpeen.

[OP]

Noh, ei taskari ollutkaan minusta niin surkea, kuin mitä Henendon arvostelu tosiaan sanoi.

Lomaunohdus oli maittavampi kuin sarjan edellinen osa, mutta tyhmä silti.
Taksi sumuisessa yössä oli kiehtova tarina. Loppui kuitenkin turhan äkisti.
Taikaviitta seikkaili tarinassa Uniloukku, jota voin kyllä sanoa ihan onnistuneeksi. Enemmän olisi voitu saada irti, mutta kyllä tämä oli ihan jännä ja mukava tarina hienoin piirroksin (joo joo, Frecceroa tuputetaan, juu juu).
Taidokas taidevaras ei ollut niin hyvää Tuplista, kuin yleensä. Kuten ei vollut viimeksikään. Mukiinmenevä seikkailu kuitenkin. Harmi, kun ne kaksi tarinaa on jätetty välistä pois, ties mistä olemme jääneet paitsi.
Korrin seikkailusta Väärän velhon päivä olisi voitu saada hyväkin tarina, kun sitä olisi vähän hiottu. Ei tätä voi silti huonoksi sanoa, yritys on hyvä. Luciano Gatton piirroksissa on sellainen ihmeen tuntu mulle, välillä tykään, välillä en voi sietää. Tässä tapauksessa juuri jälkimmäinen vaihtoehto.
Karkuri kotona, eli Hertan seikkailu Helunalla, oli mitä typerin. Ja tylsä, mitäänsanomaton, mauton, ihan kurja. Perinan piirroksetkaan eivät pääse loistamaan tällä kertaa.
Unelmia, unelmia oli hyväntuulinen tarina, joka sai siis hyvälle mielellekin! Juoni on kerrassaan unelmaisen viehättävä ja piirrokset mukavasti vastapainona näin unelmaiselle tarinalle. Piristävää!
Makea mysteeri olikin sitten täyttä roskaa. Alusta lopuun. Eikä Mummon maatila todellakaan sijaitse noin monen talon lähettyvillä! Kamala moka minusta, tekijät eivät taida tajuta mistään mitään!
Setä Euroopasta onneksi oli oikein kiva tarina taskarin loppuun! Tarina ei petä, se on iskevä ja kiinnostava. Kroisos tarinan nimikko- ja päähahmona loistaa täydellisyyttä! Tämä todella on, Henendon sanojen mukaan, napakymppi!

Ja ensi kuussa tripla, toivottavasti ei petä, vaan jatkaa samaan malliin ja paremminkin kuin edeltäjänsä! Kansi ainakin viehättää.

[Kahkonen]

Noh, ei taskari ollutkaan minusta niin surkea, kuin mitä Henendon arvostelu tosiaan sanoi.

Minusta se oli paras pitkään aikaan! Vain yksi tarina oli huono, pari todella hyvää ja loput hyvää keskitasoa. Yhtään ärsyttävää piirtäjää ei ollut mukana (Bancellsia, Anderssenia ja Fecchiä oli pitkään joka Taskarissa). Vain Dalla Santan nieleskeleviltä näyttävät ankat saivat aikaan lieviä hylkimisoireita ja Gattokin menetteli noin pienenä annoksena. No, tsekattuani uudestaan, onhan noi Del Conten ankat on tönkköjä.

Lomaunohdus oli päätöntä pomppimista ja paiskimista. Kolmatta osaa ei taida tulla, koska ei ollut mitään yhden sivun esinäytöstä niin kuin viimeksi. Valitettavaa mutta ei yllätä. Gulliverin retket monesti julkaistaan kirjanakin ilman kahta jälkimmäistä osaa.
Taksi sumuisessa yössä oli tämän kirjan paras. Hieno kokonaisuus, jota piirrosten upea taso vain nostaa. Kiira Korvesta nimiväännös.
Uniloukku oli tarinaltaan hyvä ja piirroksiltaan loistava. Tuollaista kuvakulmien vaihtelua ei usein näe edes Taskari-tarinoissa.
Taidokas taidevaras, Väärän velhon päivä ja Makea mysteeri olivat parempaa Taskari-keskitasoa. Karkuri kotona ehkä niitä vielä vähän parempi ja lisäplussaa sille tulee pelkkien sivuhahmojen käytöstä.
Unelmia, unelmia hämärtää toden ja unen rajoja. Mikähän niistä lopulta oli tosi-Ankka-maailmaa ja mikä unta? Jos esinäytöksiä vielä olisi, kenties koko tarina olisi uni. Vaikea sanoa oliko tämä vai seuraava toiseksi paras.
Ovela Setä Euroopasta oli todellakin hieno lopetus hienolle Taskarille! Ehkä tarinan konnasta kuullaan vielä, kuka kirjoittaisi Klondiken-seikkailusta?

[Barksi]

Ankkalinnakkeen puolellekin on taas pitkän tauon jälkeen alkanut ilmestymään arvosteluja. Tässä arvostelu viimeisimmästä taskarista:

http://ankkalinnake.blogspot.com/2011/08/arvostelu-aku-ankan-taskukirja-380.html

[Kahkonen]

Taskarit paremmuusjärjestyksessä (Inducks). Otsikot menevät oudosti mutta se on vain ohjelmointivirhe. Arvosana ilmeisesti määräytyy keskiarvona kunkin Taskarin tarinoiden arvioista.

Silmämääräisesti arvioituna parhaiksi arvioiduissa on eniten Taskareita väliltä 1-80 ja 120-180. Sitten tulee enimmäkseen 2-satasia ja lopuksi näitä 300-sarjan kirjoja. Parhaat ovat 133 Rahatynnyri, 129 Joron jäljillä, 73 Mikin hurjat jutut ja heikoin 94 Mikki ja Eka Vekara.

Samanlaiset listat Roope-sedästä ja Aku Ankasta.

Edit. Tarkemmin analysoituna 100-380 ovat hieman tasalaatuisempia kuin 1-99, joissa on keskimäärin enemmän heittoa sijoituksissa (muilla noin +-80 sijaa keskiarvosijoituksesta, niillä +-110). Paras keskiarvosijoitus on 100-sarjalla (123:s), alle 100 -Taskarit jäävät hieman jälkeen (139:s) mutta seuraavat ovat jo selvästi heikompia: 200 (219:s) ja 300 (303:s). Keskimmäinen sijoitus (mediaani) kullakin sarjalla: alle 100 (110:s), 100 (122:s), 200 (220:s), 300 (313:s).

Käsitys Taskarien tason laskusta on siis ihan yleinen Inducksin arviointeihin osallistuneiden joukossa.

[Miqz]

heikoin 94 Mikki ja Eka Vekara.

Outoa, että tuo olisi muka heikoin, tekijöiden puolesta näyttää paremmalta. Lisäksi Peregon tarinassa on se legendaarinen sitaatti pilvessä olemisesta. Pitää ilmeisesti kaivaa esiin ja tarkastaa taso itse.

[Kahkonen]

Pitää ilmeisesti kaivaa esiin ja tarkastaa taso itse.

Pieni disclaimer vielä on varmaan paikallaan. Nuo arvosanat on hyvin lähellä toisiaan eikä kaikissa varmaankaan ole kovin pajon arvosteluja. Yksikin arvostelu lisää jonkin Taskarin kaikkiin tarinoihin saattaisi muuttaa Taskarin sijoitusta paljonkin. Mutta onhan tuo suuntaa antava varmasti.

[akuankka1313]

Mielestäni Perunamaan vastaavanlainen listaus on suuntaa antavampi. Eihän niitä uusimpia olla vielä arvosteltu mutta kuitenkin.

[Kahkonen]

Eipä noissakaan kovin monta arvostelijaa ole. Mitä ensimmäisiä katsoin, niin 1-5, joissakin tarinoissa 7, ensimmäisessä Taskarissa 9-13. Veikkaisin, että Inducksissa on enemmän ja myös muualta kuin Suomesta.

[OP]

1/3 ensi kuun triplasta lienee tässä.

Taikaviittaa on enemmälti mukana ja Castyn tarina nostaa taskarin arvoa varmasti!

[Timo Ronkainen]

Taskari 380 oli teemaltaan unekas. Siis kun niin monessa sarjassa käsiteltiin unta, unennäköä, unelmointia, unohdusta ja fantasmaa, niin kirjan nimi olisi voinut viitata jonnekin sinne suuntaan pikemminkin kuin olla näin ympäripyöreä Jättiyllätys. Mutta olivathan tarinat toki yllättävän hyviä, ottaen huomioon, miten ponnettomia ne välillä ovat olleet.

Eka tarinahan nyt oli joutavaa kaahausta ja slapstickiä, vaan olihan siinä se unohduksen teema toki.

Kakkosjuttu Taksi sumuisessa yössä oli vanhaa scarpamaista henkeä, olisko ehkä vähän liian tiiviiseen tilaan pitänyt pakata, mutta suht kelpo yritys. Ja siinähän oli tietty sumuista... ööh... fantasmagoriaa kummitushommineen.

Uniloukun loistokas idea meni vähän pilalle kun idea paljastetaan lukijoille siinä kahden sivun pätkässä jossa

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

proffa Kukkumatin kautta näytetään pelin henki. Olisko toiminut vähän paremmin jos tuo pätkä olis jätetty kokonaan pois? Yllätys olis ollut .. öh.. yllätyksellisempi.

Fausto Vitalianon kirjoittama Unelmia unelmia oli kans aika hyvä ja kerroksellinen unia ja unelmia sekoittava pläjäys.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

En vaan pitänyt siitä ajatuksesta että Roopea paljon nuorempi palvelija oli Roopen kanssa jo Klondikessa.

Timo

[Ili88]

Minulla on kaikki ilmestyneet perussarjan taskarit. Noin ensimmäiset sata olen lukenut, siitä lähtien hommannut vain "tavan vuoksi" ja lukenut ihan satunnaisen silloin tällöin. Nyt päätin luopua keräilystä ja samalla kokoelmasta.
Nyt kysyisin täältä kaiken viisauden lähteestä vinkkiä onko taskareissa välillä 100-nykyhetki sellaisia tarinoita jotka ehdottomasti kannattaa lukea ennen poismyyyntiä?