Kaksi vuotta ja kolme kuukautta kulunut edellisestä Suomessa ilmestyneestä Francesco Guerrinin tarinasta---------------------------------------------------------------------------------------------------------
Miksiköhän sen paikka on tällä kertaa vaihdettu muualle kirjan lopusta?
No siksi tietenkin, että ensimmäisen tarinan Gulliver-teema jatkuu. Siihen tämä hämmentävä sekasotku ilmeisesti yrittää viitata. Vaikea kyllä keksiä mitään lisäarvoa, mitä näin huonosti kirjoitettu, suoraan sanottuna täysin tolkuton yhden sivun ennakkopala voisi kenellekään tarjota.
En myöskään pidä Ciminon tavasta kuljettaa juonta vähän väliä Akun ja poikien kotikeskustelujen avulla. Jos sankari on Roope, mitä siihen Akua ja poikia pitää sotkea?
Tämähän on juurikin näitä Ciminon loistavia juttuja. Omaperäinen, toimiva ja hauska tapa viedä tarinaa eteenpäin.
Riitta Hanhi ei kuulu minun ankkamaailmaani
Romano Scarpan merkittävin ankkapuolen luomus ei kelpaa? Aha. Eipä tarvitse tämän jälkeen enää ihmetellä kajahtaneita näkemyksiä (italo)sarjakuvien suhteen.
Asiaan:
Pilviä hipovat hirviöt (P.&C.McGreal-Cavazzano) — Tylsä ja yllätyksetön tarina. Ei surkeimpia tarinoita tältä duolta, mutta ei tätä missään mielessä hyväksi voi sanoa, ei sitten mitenkään.
Lomamuistoja (Printz-Påhlson-Andersen) — Yksi kysymys: MIKSI?
Mielijohdevarkaudet (Mastantuono) — Loistava tarina Mastantuonolta, kuten odottaa sopikin. Huikean hauskaa menoa jälleen kerran.
Mikki Hiiri peilitalossa on Mastantuonon ehdoton tähtihetki käsikirjoittajana, joten toki tämä sille vertailussa häviää. Ei Corradolle piirrosten osalta ole tapahtunut sen vakavampaa kuin muillekaan tyyliään yksinkertaistaneille ja "pehmentäneille", Cavazzanosta ja kumppaneista lähtien. Eihän tämä ihan samaa kultaa todellakaan ole kuin ennen, mutta ei mestarista saa mestarillisuutta kitkettyä.
Ulkoavaruuden voimavorot (Cimino-Vian) — Hieno tarina Ciminolta, edelleen mies saa aikaan näitä viihdyttäviä sarjoja kohtalaisen usein. Vianin piirrokset täydentävät upeasti.
Eversti Justeerin haamu (Negrin&Leoni) — Aivan kelvollista luettavaa ollakseen näiden kahden työtä. Ennalta-arvattava, mutta ihan kiinnostava ja paikoin jopa hauska.
Vastustamaton Leo (Macchetto-Mazzarello) — Simppeli, mutta taiten kirjoitettu ja sangen viihdyttävä tarina.
Aktiivilomalla (Panaro-Vian) — Mielenkiintoinen, tunnelmallinen ja yksinkertaisuudestaan huolimatta hyvin kirjoitettu tarina. Mukavan lukuelämyksen varmistaa Roberto Vianin taide.
Suhdesotkuja (Nigro-Soldati) — Kaikin puolin toimiva tarina, ei mitään suurempaa valittamista. Ei mikään kaikkien aikojen nerokkain käsikirjoitus tietenkään, mutta genressään mallikas sarja.
Kiukunhallintakurssi (M.&L.Shaw-Fecchi) — Saatiinhan se yksi täydellinen rimanalitus tähänkin kirjaan. Voiko väsähtäneempää juonta edes olla? Järkyttävää, vastenmielistä roskaa. Välillä tällaisia tarinoita lukiessa tulee mieleen, että käsikirjoittajan on pakko yrittää tahallaan tehdä niin etova sarja kuin ikinä vain mahdollista. Muuten tätäkään ei voi selittää, tosin syy moiseen lukijoiden kiusaamiseen on hämärän peitossa. Järjettömiä aivopieruja suoltaa jatkuvasti arvon herra Shaw kumppaneineen.
Kokonaisuutena ihan mallikas paketti, jossa ei kovin paljon huonoja tarinoita ollut. Suurin miinus on yhä edelleen
Francesco Guerrinin käsittämätön hyljeksintä, joka näköjään jatkuu vielä vähintään kolme kuukautta, ellei Triplan mysteerisisältö pääse yllättämään (turha toivo). Tämän Taskarin on Inducksiin muuten indeksoinut joku kielirajoitteinen, kaksi aivan tajutonta yhdyssanavirhettä tarinoiden nimissä.
Saksalaisia sivuja tutkimalla selviää tosiaankin mielenkiintoisia (pääasiassa negatiivisia) asioita tulevista Taskareista. Tuplanollaa on tulossa kaikissa kolmessa seuraavassa numerossa, saksalaiset ovat kivasti numeroineetkin nuo osiksi 17, 18 ja 19 (pitkissä tarinoissa siis kaikki osat laskettu erikseen)...harmi vain, että noiden pitäisi oikeasti olla numerot 22-24. NUO EIVÄT OLE SEURAAVAT TUPLANOLLA-TARINAT!
Nämä kaksi tarinaa jäävät välistä.
Kysytään nyt ihan suoraan: MITÄ HELVETTIÄ??? Tuplanolla on kuitenkin ollut yhtenäinen saaga ja nuokin tarinat vahvasti näyttävät olevan täysin olennainen osa tätä jatkumoa — ja ne jätetään julkaisematta Saksassa ja mitä ilmeisimmin myös meillä, jollei toimitukselta löydy yhtäkkiä yllättävää oma-aloitteisuutta. Vaikuttaa vahvasti siltä, että joku on nyt Saksassa kussut hommat ja pahasti. Ei tällaista yksinkertaisesti voi tehdä. En mikään Tuplanolla-fani ole todellakaan, mutta nythän siitä menee viimeinenkin maku, kun osia ruvetaan jättämään välistä. Tämä on kuitenkin tarinasarjaksi huomattavan yhtenäinen ja eteenpäin kulkeva. Näen jo sieluni silmin, kuinka seuraavissa eteen tyrkättävissä Tuplanollissa viitataan tapahtumiin, joita ei olekaan nähty...
Ei näin.
