Aku Ankan taskukirja

[pasoleati]

Tunnustus: olen italialaisen koulukunnan ystävä. Eli jo 1970-luvulla julkaistiin mitä mainioimpia italialaispiirtäjien tarinoita, etenkin jatkosarjoina. Italiaanojen jutut ovat ajattomia, ts. niissä on paljon vähemmän tiukasti tiettyyn aikaan sidottuja asioita kuin näissä tanskalaisissa (esim. jokin pelivillitys, kännykkä ym).

Kokonaisuutena esim. vuosikerrat 1976-1983 ovat loistavia, tosi huonoja juttuja on todella vähän. Vastakohtana esim. uusimmassa numerossa oli 1 hyvä juttu, 2 huonoa.

[isokana]

Hmm, näköispainosten vuosikerrat alkavat lähennellä Kurjan Ankan lukemia. Parin vuoden päästä odotettavissa klassikkotarinoita sieltäkin. Voisi niitäkin alkaa sitten lukea.

[Darzee]

Törmäsin taannoin Akateemisessa kirjakaupassa saksankieliseen taskaritarinakokoelmaan, johon oli kerätty ankka- ja hiirimukaelmia maailmankirjallisuuden klassikoista. Mukana olivat esimerkiksi taskarin 63 (Aku maankiertäjä ) tarina Akusta ja paroni von Münchhausenista sekä taskarin 118 (Yli kivien ja kantojen) ankkaversio "Sodasta ja rauhasta". Kyseisessä teoksessa oli myös hiiriversio Jumalaisesta näytelmästä, Mikki Dantena ja Hessu Vergiliuksena. Tietääkö joku, onko kyseistä tarinaa ikinä julkaistu suomeksi?

[Timo Ronkainen]

teoksessa oli myös hiiriversio Jumalaisesta näytelmästä, Mikki Dantena ja Hessu Vergiliuksena. Tietääkö joku, onko kyseistä tarinaa ikinä julkaistu suomeksi?

Ei ole. Eikä varmaan tulekaan. Italiassa ja Saksassa on tuo ainoastaan nähty.
Seuraavaaan Ankkalinnan pamaukseen tulee pitkä artikkeli italialaisista klassikkokirjojen ankka- ja hiirimukaelmista. Tuota Dantea käsitellään melko pitkälti. Guido Martina käsikirjoitti monet noista sarjoista. Myös hänet tullaan esittelemään.

Timo

[Protek]

Eipä todellakaan ole tuo uusien taskareiden tarinoiden taso kovin hääppöistä.

Vanhemmista on kuitenkin jäänyt mieleen no 50, jossa taisi olla ainakin kaksi Barksin klassikkotarinaa. Barksia on ollut jossain muussakin taskarissa, mutta numeroa en muista. Liittyy kuitenkin Ankan perheen Disneyland-käyntiin.

[Justus]

Ostinpa tuossa joutessani uuden taskarin, 4.40 euroa kun sattui olemaan uusintapainos numerosta 106 - Iines tykkää Akusta.

Aloin ajattelemaan mitä tuli ostettua, keräilijän kannalta.

Ensinnäkin, teoksen kansi on väritetty uudestaan tietokoneella (taustana liukuvär) ja kansi on erittäin kallista kiiltävää paperia. Taskukirjan kantissa on kuviota joka on oletettavasti osa tämän vuoden uusia taskareita ja muodostaa siis kuvion kun ne ovat hyllyssä vierekkäin. Helsinki Media siis olettaa, ettei kirjan ostajalla ole juurikaan aikaisempia numeroita koska numero 106 menee ainakin minulla vallan toiseen paikkaan kuin numeron 301 jälkeen.(Luultavasti divariin ) Tosin ei minulla sitä ole, koska en osta enää uusia numeroita. Numeron 300 ostin kun on muutkin tasaluvut.

Jokainen sivu on värjätty uudella tekniikalla, joka on kaukana vanhasta. "Parempi" varmasti mutta ei keräilijän mieleen. Kirjaan on lisätty mainoksia, takakansi taitaa olla eri. Ajattelin ensin, onko kirjasta otettu esinäytöksetkin pois, mutta ei siinä numerossa niitä enää ollut.

Uusintapainos pitäisi olla näköispainos. Tuo kammotus on hyvin kaukana alkuperäisestä. Lisäksi hinta, 4.40 euroa on 2.20 euroa kalliimpi kuin hyväkuntoinen ensipainos divarissa. Taidan ostaa sen, tämän ostin vain uteiliaisuuttani.

Olenko vanha pieru ja ajattelen kankeasti, vai löydänkö sielunveljiä tässä asiassa?

[tertsi]

Minunkin mielestäni liukuvärjätyissä kuvissa vaanii suuri liikaimelyyden vaara.
Tasavärit kunniaan! Liukua vain mausteeksi.

[isokana]

Sitten meitä on kaksi vanhaa, kankeaa pierua! Kokonaan väritetyt uusintapainokset kuulostivat joskus hyvältä, mutta jo ensimmäisen uusitun kannen näkeminen aiheutti verisuonten iloista poksahtelua. Minulle vanhojen taskarien ulkoasu on jotain pyhää, jota ei pidä mennä sorkkimaan. Nyt ei tule mieleenkään ostaa uusintapainoksia kaupasta. Ne ovat tehty nykytaskareita lukemaan tottuneille, joille mustavalkoiset aukeamat ovat kauhistus.

Taskukirjan kantissa on kuviota joka on oletettavasti osa tämän vuoden uusia taskareita ja muodostaa siis kuvion kun ne ovat hyllyssä vierekkäin. Helsinki Media siis olettaa, ettei kirjan ostajalla ole juurikaan aikaisempia numeroita koska numero 106 menee ainakin minulla vallan toiseen paikkaan kuin numeron 301 jälkeen.

Asiat eivät sentään ole noin huonosti vaan selkämyskuva on erilainen uusintapainoksissa ja uusissa taskareissa. Sinänsä minä kaipaan vanhoja selkämyksiä. Hienomman näköistä on katsella kirjavaa joukkoa kuin katkonaisia kuvia. Harvoin taskarit kuitenkin menevät hyllyyn niin, että kokonaiset vuodet mahtuisivat yhteen pötköön. Vanhat tunnistikin helposti, ei tarvinut nimeä tai numero tavata.

[Veli Loponen]

Mut muksut tykkää. Te ootte vaan liian vanhoja.

[isokana]

Nih, kai se on uskottava, kun uusintapainoksetkin myyvät yli 20000 kappaletta per numero. Pitäisi kai mennä marketin kassajonon viereen selostamaan ostajille, miksi vanhat taskarit ovat kerrassaan erinomaisia verrattuna uusintapainoksiin. Ei kun rollaattori mukaan ja kartsalla!

[Lurker]

<snip>Minulle vanhojen taskarien ulkoasu on jotain pyhää, jota ei pidä mennä sorkkimaan. <snip>

Aku Ankka -talebanit liikkeellä!  Varokaa!
Pyhiä kirjoituksia ja kuvia ei saa muuttaa taikka Julle Ankanpään vasama iskee taivaasta.
 
Itse aina inhosin pienenä sitä, että joka toinen aukeama oli mustavalkoinen. Onneksi nykyajan pullamössösukupolvi saa taskarinsakin kokonaan väreissä...

[isokana]

Aku Ankka -talebanit liikkeellä!  Varokaa!
Pyhiä kirjoituksia ja kuvia ei saa muuttaa taikka Julle Ankanpään vasama iskee taivaasta.

Harhaoppia! Pyhien kirjoitusten mukaan se on Julle Ankanpään maissintähkä, joka taivaista iskee syntisiä väärintekijöitä kalloon! Romano bin Scarpan marttyyrit -solu aktivoituu pian! Silloin leimuavat liekit korkeina ja palaneen uusintapainoksen vieno tuoksu tuo rauhan jokaisen vanhurskaan sydämeen!

[Justus]

Jokatoinen aukeama mustavalkoinen -juttu taisi olla ymmärtääkseni aluksi rahakysymys. Väripainatus maksaa aika lailla ja kun taskarissa on satoja sivuja, säästettiin väreissä ja rahassa. Laatu meni hinnan edelle kun tuli Kumi-Kalle -sarjoja (ja minä lopetan keräilyt niihin kakkataskareihin) joissa oli tietokoneella tehtyjä liukuväritaustoja.  Ne toimivat värillisenä melko hyvin, mutta mustavalkoisena hommasta ei tullut munia eikä poikasia.

Nykyään digipainotekniikka olisi muuten niin hyvää että taskarit voisivat olla osin mustavalkoisia. Voisi kyllä tosiaan jäädä myynti pieneksi . Mutta ne uusintpainokset, plz!

[Veli Loponen]

Luulenpa, että jos digillä lähdettäisiin tekemään erillispainosta Taskareista, niin (sen lisäksi, että painojälki olisi tosikeräilijöille liian kiiltävä) hinta olisi kova. Saattaisi yksi pokkari maksaa jopa parikymppiä.

[Rac]

Minä lopettelin puuttuvien numeroiden uusintapainosten ostelun sen jälkeen kun uudistivat niiden ulkoasua. Ja jonkin ajan päästä loppui koko Taskarien keräily...