Aku Ankan taskukirja

[Kääk13]

Lukaisin nyt pitkästä aikaa tuon kolumbusperhon aarrekartta -tarinan, ja kaikella kunnioituksella Romano Scarpaa ja vanhoja faneja kohtaan, niin aloin epäillä mitenköhän tuo uppoaa nykylukijoihin? Konekirjoitusladonta on ruma, väritys ontuva, juoni on täynnä aukkoja, ankkojen ilmeet ja käytös outoja jne.

Juttelin tänään kaverini kanssa siitä kuinka hän oli ostanut Ankkadynastia taskarin, minkä sivuista reilu puolet on pelkkää copy&pastea taskarista 90.

Hän oli antanut kirjan otollisessa ankkaiässä olevalle lapselleen ja tämä oli pitänyt kirjan loppupuolen uudesta materiaalista, mutta karsastanut kirjan alkupään mustavalkoisia ja huonosti väritettyjä sivuja. Juteltiin samalla myös tästä uuden taskarin Klassikko-tarinasta, ettei sen suttuinen väritys varmasti vetoa yhtään enempää nuoriin lukijoihin.

Kyllähän Barksin, Rosan, Vicarin ja Murrynkin klassikoita julkaistaan uudelleen väritettynä.
Miksei sitten yhtä lailla Scarpankin? Tiedän, että Kolumbusperhon aarrekartasta olisi olemassa parempikin väritys.
Sitä en tiedä, mitä sellaisen materiaalin hankkiminen suomalaiselle toimitukselle maksaisi.

Ja tuosta Ankkadynastia-taskarista vielä sen verran, että toimituksella pitäisi olla olemassa väritetyt tiedostot kaikkiin tarinoihin. Samat sivut mitä julkaistiin mustavalkoisena nähtiin kokonaan värillisinä taskarin 90 uusintapainoksessa jo vuonna 2001.
Ne olisi kannattanut copy&pasteta mustavalkoisten sivujen sijaan.

[Keuhko]

Niin tämä Kolumbustarina tosiaan julkaistiin 13 vuotta sitten kokoväritettynä ja uusitulla käännöksellä ja tuo kelpasi myös Digipalveluun 2017. Nytkö on sitten jostain syystä kaivettu joku aataminaikainen versio julkaistavaksi, aika omituiselta kuulostaa 

[Miqz]

Hän oli antanut kirjan otollisessa ankkaiässä olevalle lapselleen ja tämä oli pitänyt kirjan loppupuolen uudesta materiaalista…

Tarkoitin nimenomaan tätä, jotenkin nuo vauhkot juonet ja tietty raisuus, mikä noissa vanhoissa 1950-1960 -lukujen taskaritarinoissa oli, saattaa tuntua nykylukijoista omituiselta. Tällaiselle jäärälle, joka kasvoi noiden tarinoiden kanssa, ne ovat tietenkin niitä ainoita oikeita, mutta nykyajan tarinoihin verrattuna ne kyllä eroavat huomattavasti.

Niin tämä Kolumbustarina tosiaan julkaistiin 13 vuotta sitten kokoväritettynä ja uusitulla käännöksellä ja tuo kelpasi myös Digipalveluun 2017. Nytkö on sitten jostain syystä kaivettu joku aataminaikainen versio julkaistavaksi, aika omituiselta kuulostaa 

Juu vanhalla versiolla tässä mentiin, olisiko haluttu todella autenttinen ”klassikkofiilis”, vai olikohan toimitus taas vaan laiska tai osaamaton? 

Ja ai niin, pakko mainita vielä Ruotsalaiset tulitikut yhtenä mun suosikeista.

[Keuhko]

Juu vanhalla versiolla tässä mentiin, olisiko haluttu todella autenttinen ”klassikkofiilis”, vai olikohan toimitus taas vaan laiska tai osaamaton? 

Aikamoista. Noh, ainakin se Roopen raivostuminen taiteilijalle on hauskempi tuossa vanhassa käännöksessä.

[M Menokiri]

itselläni on useita muita suosikkeja yli tämän. Esimerkkeinä Mikki Hiiri Keisarina, Babylonian linssit, Ravut punaviinissä jne.

Kolumbusperhonen on 60-sivuinen sarja ja 64 lisäsivua on tasan 25 % lisäys normitaskarin 256 sivuun.

Onkohan tuossa yhtään pelivaraa lisäsivuille? Jos 60-62 tai 64 on maksimi, se pudottaa useimmat Scarpan timanttiset sarjat pois julkaisulistalta. Ja nämähän olivat taskareissa valmiiksi recap-sivulla valmiiksi lyhennettyjä:

Kuningatar Kalhoan ikuinen tuli, AATK 23, 63 sivua
Mikki ja Altacrazin karkuri, AATK  3, 65 sivua
Mikki pelastaa korallikengurun, AATK 29, 65 sivua
Aku Hoodin tarina, AATK 71, 65 sivua
Aku Ankka ja ruotsalaiset tulitikut, AATK 16, 66 sivua
Keisarina, AATK  1, 67 sivua
Aku ja Babylonian linssit, AATK 71, 71 sivua
Mikki ja neljäs ulottuvuus, AATK 73, 71 sivua

Ravut punaviinissä, AATK 36, 49 sivua, Mikki intiaanien jäljillä, AATK 64, 57 sivua ja Irokeesikaulanauha, AATK 27, 58 sivua jäävät sentään alle.

Edit: Ja totta kai lyhyempiä sarjoja on vaikka kuinka paljon.

[Kääk13]

Toivottavasti sivumäärät eivät tule esteeksi vaan, lisäsivuja on taskarissa aina sen mukaan tarvittava määrä, minkä mittainen kirjassa julkaistava klassikkotarina on.

Noin 40 - 60 sivuiset ovat yleisimpiä ennen 1990-lukua tuotettuja tarinoita.

Varsinkin Scarpalta löytyy paljon tarinoita sadan sivun molemmin puolin, olkoonkin, että lisäsivut varmaan pidetään maksimissaan n. 60-70 hujakoilla. Enempi määrä alkaisi jo vaikuttamaan kustannuksiin.

[Veli Loponen]

Luulenpa, että lisäsivuihin vaikuttaa hyvin suuressa määrin painotekniset asiat. Tässä mainittu 64 lisäsivua viitannee siihen, että Taskarissa yhdelle painoarkille painetaan 32 sivua. Eli lisäsivut ovat kaksi painoarkkia. Tässä lisäkustannus ei ole hirveän suuri. Mutta joka tapauksessa tämä tarkoittaa, että lisäsivujen tulee olla jaollisia 32:lla.

[Kääk13]

Okei, nyt pitää myöntää, että tämä painoarkkiasia on minulle hieman vieras.

Sen tiesin, että esim. lehdissä on aina neljä sivua yhdellä arkilla tavalla, missä esim. etu ja takakansi ovat samalla puolella ja toinen ja toiseksi viimeinen sivu toisella puolella.
Olin siinä luulossa, että liimaselkäisiin kirjoihin voidaan valita materiaalia kahden sivun tarkkuudella, mutta asia ei taidakaan olla näin.

Vaan tämähän on hyvä asia!
Toivoin artikkeleita / tekijäesittelyitä tarinan oheen, joten ehkä puuttuvia sivuja täytetäänkin juuri sellaisilla.

Vielä painoarkeista, voiko niiden kanssa kikkailla siten, että niitä käyttääkin 32 sivua ja esim. 8 sivua, jolloin yhteensä tulisi 40 sivua?
Aku Ankan taskukirjassa 363 Kultaa ja kunniaa oli 40 lisäsivua ja se nyt ei luonnollisestikaan ole jaollinen 32:lla.

[Jari Lehtinen]

Viime vuosina olen katsonut ahnaasti taskareiden sisällysluettelosta, onko mukana Enrico Faccinin töitä. Yhä harvemmin on. Tietolähteissä sanotaan että äijällä on päivätyö teknologia-alalla, mutta hän on mielestäni piirtänyt Disneylle aina vähemmän ja enemmän muualle. Se on suuri menetys. Hänen tuotoksensa 2022-2024 mahtuvat Inducksissa yhdelle sivulle.

Olisin melkein suosittelemassa Aki Hyypälle että pitäisi saada erikois-taskareita ei Scarpaa eikä Cavazzanoa vaan Faccinia. Mutta minä tietysti olen ainoa höynä joka tästä intoilee.

Esempio di modello: Merta päin! (Tutti al mare), AATK 392.

[Kääk13]

Eikös viime aikoina Faccinin tarinoita juuri ole julkaistu.

Pikaisella inducksin selailulla tein huomion, että tämän ja viime vuoden aikana taskareissa on ollut seitsemän Faccinin tarinaa ja saksalaisten taskarien sivuilta näkee, että Faccinia olisi tulossa seuraavassakin taskarissa.

Minäkin olen kova Enrico Faccini fani, joten olen ollut iloinen, että hänen tarinoita on julkaistu näin tiuhaan. Valitettavan lyhyitähän ne suurimmaksi osaksi ovat.

Tässä vielä lista taskareista, joissa Faccinia on ollut mukana:

Numerot 521, 522, 523, 526, 531, 533 ja 534.

[Kääk13]

Cavazzanon piirros on sikäli outo, että se näyttää taskukirjan koko sivun kokoiselta piirrokselta. Jos se on kansi, siinä ei ole tilan puolesta mitenkään huomioitu sivulle tulevia otsikkotekstejä tai takakannen hinta- ja viivakoodilaatikoita. Vedetäänkö nämä suoraan detaljien ja oikeassa yläkulmassa näkyvän hahmon päälle? Viime vuoden taskareissa otsikot mahtuivat suurelta osin tyhjälle paikalle.

No, nyt valmiista kannesta on julkaistu kuva Egmontin sivuilla ja siitä näkee, että kanteen on tehty joitain muutoksia, ettei otsikkotekstit peitä yläkulman hahmon kasvoja.
Hieman sekavanoloinen tuo on kaikkine yksityiskohtineen, mutta pidän siitä silti kovasti ja olen ylpeä, että Suomessa nostetaan hiiriuniversumin hahmoja taskarin kanteen.

Taskarin nimi on Kalsarisankari.

[M Menokiri]

No, nyt valmiista kannesta on julkaistu kuva Egmontin sivuilla ja siitä näkee, että kanteen on tehty joitain muutoksia, ettei otsikkotekstit peitä yläkulman hahmon kasvoja.

  Siitä Taskari 517:n Mustakaapu-kannesta onkin jo aikaa. Täytyy sanoa, että kyllä toimitus koettaa panostaa näihin. Ensin Paolo Mottaron ja nyt Cavazzanon kansia tilauksesta suoraan ja pelkästään Suomi-painoksiin.

Videon kuvaan verrattuna alin kivirivi on siirretty ylimmäksi.

[Veli Loponen]

Vielä painoarkeista, voiko niiden kanssa kikkailla siten, että niitä käyttääkin 32 sivua ja esim. 8 sivua, jolloin yhteensä tulisi 40 sivua?
Aku Ankan taskukirjassa 363 Kultaa ja kunniaa oli 40 lisäsivua ja se nyt ei luonnollisestikaan ole jaollinen 32:lla.

Tämähän riippuu siis painoarkin koosta. Muistan nähneeni taskarin painoarkkeja ja muistaakseni niissä oli toi 32 sivua arkilla. Jos sisältö ei ole jaollinen 32:lla jää loppuun sitten tyhjiä sivuja eli sisältö voi toki olla eri pituinen, eikä siltä aina voi edes välttyä, että sisältö ei olisikaan oikealla sivumäärällä jaollinen.
Toki jonkinlainen kikkailukin voi olla mahdollista.

[oikoj]

Tämähän riippuu siis painoarkin koosta. Muistan nähneeni taskarin painoarkkeja ja muistaakseni niissä oli toi 32 sivua arkilla. Jos sisältö ei ole jaollinen 32:lla jää loppuun sitten tyhjiä sivuja eli sisältö voi toki olla eri pituinen, eikä siltä aina voi edes välttyä, että sisältö ei olisikaan oikealla sivumäärällä jaollinen.
Toki jonkinlainen kikkailukin voi olla mahdollista.

Jossain Roope spessussa oli sivutolkulla jotain seteleitä.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Setelisivut täyttämässä painoarkkia olivat Voi mammonassa vuonna 2022. Outo juttu. Veikkaan, että ne johtuivat siitä, että jokin tarina jouduttiin jättämään aivan viime hetkellä pois sensuurivaatimuksen takia.

Uusintojen tulo taskareihin on surullista. Toimitus on luopunut yhdestä hyvästä vanhasta perinteestä ja periaatteesta. 

Mikäköhän uusintoihin on syynä? Aiemmin suomentamatonta materiaalia sinänsä riittäisi julkaistavaksi Italiassa. Halutaanko säästää käännöskuluissa? Vai onkohan jo toimituskin sitä mieltä, että suurin osa uudesta aineistosta on umpisurkeaa eli ei kääntämisen arvoista?

Jos taskareissa halutaan pitää yllä korkeampaa laatua ja säästää käännöskuluissa, yksinkertainen ratkaisu olisi julkaista niitä harvemmin.

Minusta Cavazannon nykyinen taide ja myös nämä uudet kannet on piirretty heikosti. Ankkojen nokka ja räpylät ovat tylsästi ja laiskasti aina samassa asennossa. Mottaron kansista tykkään kovasti.