Aku Ankan taskukirja

[Kääk13]

Katsoin Lehtipisteen sivuilta taskukirjojen viimeisiä kansia. Kannet ovat todella erikoisia numeroissa 469, 471 ja 472. Minäkään en pidä.

Juuri nuo kolme taskarikantta ovat minunkin inhokkejani. Niissä ei käytännössä edes ole hahmoa minkä ympärille kansi olisi rakennettu. Tällainen tuntuu oudolta nyt kun lueskelen Barks koottuja ja kirjojen artikkeleissa toistetaan usein kuinka toimittajat ovat painottaneet Barksia piirtämään kanteen hahmon mahdollisimman isosti ja tunnistettavasti, että lehti myisi hyvin.

Olen muutenkin ollut siinä luulossa, että hahmovetoiset kannet kiinnostaisivat ostajia enemmän kuin hahmottomat kannet. Mutta kuten aiemminkin olen tässä ketjussa todennut, niin ehkä olen sitten väärässä.

Tilasin Topolino-lehden ja tämän viikon numero kolahti luukusta ensimmäisenä. Sen kannessa on kiva ja selkeä ystävänpäivä aiheinen asetelma Akusta ja Iineksestä valkosta taustaa vasten, mitä peittää ainoastaan punainen sydän ja sekin hallitusti. Ihastuin kannen yksinkertaiseen ideaan ja perinteikkääseen ulkoasuun.
http://www.topolino.it/archivio-edicola/3299/

Samalla mietin, että Roope-setä-lehden loputtua, Topolino -kansia ei meillä juuri enää taida näkyä. Taskareihin piirrätetään usein omat kantensa Egmontin toimesta. Piirtäjänä useimmiten Andrea Freccero.

[PoliisihirviGini]

Onko triplauusintapainokset lopetettu? Ei ole näkynyt aikoihin.

[Dennis]

^Sanoisin että on lopetettu, mitään "virallista" päätöstä ei tietenkään ole. Ei ole tullut aikoihin. Sääli olisi saanut tulla vielä n. numeroon sata. Sata ekaa olivat ne parhaat.

[Darth Mika]

^Sanoisin että on lopetettu, mitään "virallista" päätöstä ei tietenkään ole. Ei ole tullut aikoihin. Sääli olisi saanut tulla vielä n. numeroon sata. Sata ekaa olivat ne parhaat.

Kannattaa mennä divariin metsästämään noita 1-100 taskareita. Kyllä hyväkuntoisikin vielä löytyy ja mikä parasta ovat paremman näköisiä. Tietysti joka toinen sivu on väritön, mutta kyllä sen kestää.
Itse löysin kirjamessuilta täysin lukemattoman ja tajuttoman hienon Aku Taikaviitan nro 41 (1. painos). En ole raaskinut avata sitä, saati sitten lukea...se on niin mahtava.
Vanha nro 41 on ihan räjähtänyt...pitäisi ostaa kai yksi vähän käytetty versio, jota voisi lukeakin.
Mut joo olen samaa mieltä ekat 100 taskaria on ne parhaat...sitten jotain alkoi mennä todella pahasti pieleen.

[onnimanni]

Itse ostaisin uusintapainoksen vain jos sen saisi kokonaan mustavalkoisena.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Tilasin Topolino-lehden ja tämän viikon numero kolahti luukusta ensimmäisenä. Sen kannessa on kiva ja selkeä ystävänpäivä aiheinen asetelma Akusta ja Iineksestä valkosta taustaa vasten, mitä peittää ainoastaan punainen sydän ja sekin hallitusti. Ihastuin kannen yksinkertaiseen ideaan ja perinteikkääseen ulkoasuun.
http://www.topolino.it/archivio-edicola/3299/

Aihe kannessa on sopiva, ja asetelma on selkeä ja miellyttävän harmoninen. Iineksen asento on löydetty taitavasti. Kuitenkin piirrostekniikkana tuo on Cavazzanon nykyistä hutaistua tyylittelyä, josta en pidä ollenkaan. Ehkä minut on lellitty pilalle Marco Rotan huolellisilla kansilla?

Tuo 471 taskarin kansi on tosiaan hirveä.

Suorastaan mykistävä... Miten tuon edes tunnistaa taskariksi eikä esim. puhelimen mainokseksi?

[Kääk13]

Aihe kannessa on sopiva, ja asetelma on selkeä ja miellyttävän harmoninen. Iineksen asento on löydetty taitavasti. Kuitenkin piirrostekniikkana tuo on Cavazzanon nykyistä hutaistua tyylittelyä, josta en pidä ollenkaan. Ehkä minut on lellitty pilalle Marco Rotan huolellisilla kansilla?

Minun pitää suurena Cavazzano fanina puolustaa idoliani. 

Ei Cavazzanon tyyli mitenkään hutaistua ole. Varmoilla viivoilla tehtyjä piirroksia, joissa on vahva karikatyyrimäinen ote. Tyylin tunnistaa, piirsi mies mitä tahansa joten ei se silloin voi olla hutaisten tehty vaan tarkkuudella harkittu ja huolella jalostettu.

1970-luvun piirroksia voisi mielestäni kuvailla enemmän hutaistuksi, sillä niissä on enemmän liikettä ja venyvyyttä. Hahmot on paikoin venytetty äärimmilleen, mikä on saatettu saada aikaan huitaisemalla siveltimellä viivan ääripäästä toiseen. Siltikin olen varma, ett Cavazzano on 1970-luvullakin tiennyt tismalleen mitä tekee ja jokainen siveltimen huitaisu on ollut tarkkaan harkittu.

Minun silmääni miellyttää eniten juuri 1970 -luvun ja 2010 -luvun Cavazzano. Muutkin kaudet ovat toki tunnistettavia ja jälki erottuu edukseen.

[PoliisihirviGini]

Minun silmääni miellyttää eniten juuri 1970 -luvun ja 2010 -luvun Cavazzano. Muutkin kaudet ovat toki tunnistettavia ja jälki erottuu edukseen.

Voi albatrossin kakka! Kun Cavazzanon 1970-1980-lukujen tyylin tunnisti jo ensimmäisestä ruudusta, nykyisen (eli 2010-luvun) tyylin tunnistaa parhaiten aloitussivun alareunan nimestä. Kannattaa katsoa esimerkiksi käsiä ja sormia, ovat nykytyylissä todella pökkelömäisesti piirrettyjä. Se parhaiden Cavazzano-piirrosten hulvattomuus on poissa.

[Timo Ronkainen]

Minen tykkää tuosta nykytyylistä, missä ankkojen alanokka (alaleuka) vääntyy tolleen taaksepäin. Muutkin ovat sen sitten omaksuneet. Tylsää ja rumaa.

Timo

[Sampsa Kuukasjärvi]

Ei Cavazzanon tyyli mitenkään hutaistua ole. Varmoilla viivoilla tehtyjä piirroksia, joissa on vahva karikatyyrimäinen ote. Tyylin tunnistaa, piirsi mies mitä tahansa joten ei se silloin voi olla hutaisten tehty vaan tarkkuudella harkittu ja huolella jalostettu.

On tuo nykytyyli hutaistua, mutta toki tietoisesti tehtyä. Tuo jälki syntyy häneltä nopeasti, hän ei joko viitsi tai ehdi piirtää yksityiskohtaisemmin. Yksityiskohtia on vähän kuten esim. juuri sormissa, taikka sitten kynän annetaan vänkyröidä mielivaltaisesti, muka ”taiteellisesti”.

Varmistin kannen piirtäjän Inducksista; aivan varma en ollut, että kyse oli Cavazzanosta. Tuon tapaista minusta ikävää tyyliä tosiaan näkyy italopiirtäjissä nykyään hyvin paljon. Monet piirtäjät ehkä eivät uskalla piirtää klassisella tavalla, koska silloin heidän heikot piirrostaitonsa paljastuisivat, mutta Cazazzano kuuluu heihin, jotka todistetusti osaisivat piirtää klassisemmin eli huolellisemmin.

1970-luvun piirroksia voisi mielestäni kuvailla enemmän hutaistuksi, sillä niissä on enemmän liikettä ja venyvyyttä. Hahmot on paikoin venytetty äärimmilleen, mikä on saatettu saada aikaan huitaisemalla siveltimellä viivan ääripäästä toiseen. Siltikin olen varma, ett Cavazzano on 1970-luvullakin tiennyt tismalleen mitä tekee ja jokainen siveltimen huitaisu on ollut tarkkaan harkittu.

Avainsana on huolellisuus. Miehen 70-luvun työt eivät ole hutaistuja, niissä on runsaasti yksityiskohtia ja niiden tekemiseen on käytetty aikaa selvästi kauemmin kuin nykyään. Cavazzano hukkuu nykyään piirtäjien massaan eikä erotu tyylillään postitiivisella tavalla.

[Kääk13]

Joku ylläpitäjistä voisi varmaan siirtää tämän keskustelun Cavazzanon omalle alueelle. 

Voi albatrossin kakka! Kun Cavazzanon 1970-1980-lukujen tyylin tunnisti jo ensimmäisestä ruudusta, nykyisen (eli 2010-luvun) tyylin tunnistaa parhaiten aloitussivun alareunan nimestä.

Varmistin kannen piirtäjän Inducksista; aivan varma en ollut, että kyse oli Cavazzanosta. Tuon tapaista minusta ikävää tyyliä tosiaan näkyy italopiirtäjissä nykyään hyvin paljon.

Minulla ei ole ollut ikinä vaikeuksia tunnistaa Cavazzanon piirrosjälkeä muista. Hänen tyylissään on aina ollut todella vahva omaleima.

Cavazzano on kunnostautunut niin monessa muussakin kuin vain Ankkasarjakuvassa, että pelkkiä ankkoja lukemalla miehen taidot eivät välttämättä pääse oikeuksiinsa.
Ja pohjimmiltaanhan tässäkin keskustelussa on toki kyse lukijan mieltymyksestä. Itse ihailen Cavazzanon viivaa, oli se sitten tehty 1970-, 1990- tai 2010-luvulla tai piirsi mies sitten Aku Ankkaa, Mikki Hiirtä, Spidermania, Dylan Dogia, Angry Birdsia, Diabolikia tai Kapteeni Rogersia.

Pikainen googlen kuvahaku antaa jo mainion esimerkin miehen monipuolisuudesta. Tyyli on aina sataprosenttisen tunnistettavaa Cavazzanoa.
Google Cavazzano

[Kääk13]

LISÄYS: Nyt kun sain fyysisen kappaleen käsiini, niin kirjan sisätakanannen mainos paljastaa, että ensi kuun taskarista lähtien Wizards of Mickey tarinat ovat osa taskareita. Tarina jatkunee suoraan siitä mihin se DuckTales -lehdessä jäi, eli olettavasti tällä jaksolla.

Toimitus näköjään on nyt tosissaan ottanut tavoitteekseen kohentaa taskarin tasoa. Oikein hyvä!

Ei ollut tuo linkkaamani jakso, mutta todella mainio tarina kuitenkin.
Vaikka pääasiassa olenkin sitä vastaan, että tarinasarjojen osia julkaistaan sekalaisessa järjestyksessä niin kyllähän tällainen lähestulkoon 100 sivuinen spektaakkeli toimii hyvin sarjan aloitusosana uudelle yleisölle. Sitä paitsi ainakin itse pidän kovasti Alessandro Pastrovicchion piirroksista.

Monelle Wizards of Mickey saattaa olla vielä tuiki tuntematon sarja. Vähälevikkisen DuckTales-lehden lisäksi sitä on kuitenkin tullut suomeksi vain yksi kovakantinen kirja ja siitäkin on yli kymmenen vuotta aikaa.

Tällä kertaa taskarin kannen kuva on nappivalinta toimitukselta. Yksi komeimmista taskarikansista aikoihin.  Muissa maissa tätä "vastaavan" (vaikkei enää voi oikein vastaavuudesta puhua) taskarin kannessa on julkaistu näinkin mitäänsanomaton kuva.

Näiden lisäksi hyvinä juttuina kirjasta löytyy myös  Emanuela Negrin ja Lucio Leoni kaksikon hauska Taikaviitta tarina ja monien pitämä (ja myös useiden inhoama) monivalintatarina.

[Keuhko]

Tuo Wizards of Mickey taisi olla jo sen kovakantisen kirjan aikaan melkoista "no jooh"-kamaa  ja silloin olin sentään innokkaimmassa Disney-lukemisiässä koskaan. Ei siis tule hurraa-huutoja täältä, mutta pitää varmaan toivoa että edes joku tuosta sarjasta innostuisi tätä kautta.
Noista monivalintatarinoista ei ole senkään vertaa hyvää sanottavaa, eli taitaa jäädä hankkimatta tämä Taskari.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Ei ollut tuo linkkaamani jakso, mutta todella mainio tarina kuitenkin.
Vaikka pääasiassa olenkin sitä vastaan, että tarinasarjojen osia julkaistaan sekalaisessa järjestyksessä niin kyllähän tällainen lähestulkoon 100 sivuinen spektaakkeli toimii hyvin sarjan aloitusosana uudelle yleisölle. Sitä paitsi ainakin itse pidän kovasti Alessandro Pastrovicchion piirroksista.

Tosiaan kivan pitkä kokonaisuus kerralla, ja vilkaisun perusteella ok. Tarina näyttää olevan kolmiosainen Lemuria vuodelta 2011. Kronologisesti WoM-seikkailuita jätettiin nyt välistä aika liuta WoM 2:n (ilmestynyt alun perin vuonna 2007) jälkeen. Minusta tämä ei ole hyvä asia, jolleivat sitten pois jätetyt jutut ole laadultaan heikkoja.

Tällä kertaa taskarin kannen kuva on nappivalinta toimitukselta. Yksi komeimmista taskarikansista aikoihin.

Minustakin kansikuva on harmoninen ja melko nätti, vaikkakaan se ei liity tuohon WoM-seikkailuun, vaan ratsastaa Game of Thronesin suosiolla. Taskukirjan nimi ”Tulen ja jään” on onnistunut leikki sanojen ”tuli” ja ”jää” kanssa.

Muu osa taskarista näyttää tyypillisen kehnosti piirretyltä ja siksi epäkiinnostavalta.

[...timppa...]

Huomasitteko muuten sivumennen sanoen, ettei uusimman taskarin selkämyksessä ollut nimeä ollenkaan, järjestysnumero kyllä löytyy. Osaatteko arvioida, onko kyseessä Sanoman moka vai ollaanko siirtymässä nimettömiin selkämyksiin Saksan ja Ruotsin mallin mukaan?