Hahmottelitko sen kuitenkin kynällä ja "treissasit" sen sitten vektoriohjelmassa vai teitkö alusta asti koneella?
Tuo esimerkkikuva on tehty samaan tapaan kuin yleensä aina teen - eli hahmoteltu lyijykynällä, tussattu, kumitettu lyijykynänjäljet ja skannattu. Skannauksen jälkeen ääriviivat on vektoroitu ja tämän jälkeen kuvaan on lisätty värit Illustratorilla alemmalle tasolle liukuväripintoina. Tämän jälkeen tiettyjä kiiltoja ja varjoja yms. värityksellisiä yksityiskohtia voi vielä lisäillä omina pintoinaan.
Mutta tosiaan monimutkaisemmat kuvat - esimerkiksi kokonainen sarjakuvasivu - täytyisi ilman muuta jättää bittigrafiikkamuotoon vaikka värittämisen tekisinkin vektoroituna. Ainakin Streamline kun jättää ummessa olevat alueet vektoroidessa omiksi valkoisiksi vektoripinnoikseen, joita joutuu sitten yhdistelemään yksi kerrallaan muuhun vektoroituun mustaan Illustratorin Compound Path -toiminnon avulla. Yksinkertaisessa kuvituksessa noita pintoja on vielä kohtalaisesti, mutta enpä jaksaisi samaa hommaa ruveta tekemään kokonaiselle sarjakuvasivulle. Aivan käsittämätöntä työtä. Siispä jo käytännön syistä jättäisin ääriviivat sisältävän kuvan suosiolla bittigrafiikkamuotoon.
Heh, itse opiskelen graafista suunnittelua ynm. ja melkein aina teen kaiken RGB-tilassa. Painotalossa jossa olin harjoittelemassa tehtiin myöskin usein RGB:ä, riippuen vähän käyttötarkoituksesta.
Tietysti painotalojakin on monenlaisia ja esimerkiksi pienissä digipainoissa ,joissa painotekniikka perustuu laservärikopiotekniikkaan, ei aineiston värisyydellä ole paljonkaan merkitystä.
Mutta suurissa painotaloissa, joissa käytetään esimerkiksi offset-tekniikkaa, eli painojälki tuotetaan neljällä painovärillä (syaani, magenta, keltainen ja musta) käy RGB-värikartalla tuotetulle kuvalle helposti hassusti, koska RGB sisältää väri-informaation ainoastaan näyttötekniikkaan perustuville kolmelle päävalolle (punainen, vihreä ja sininen) joista näyttöjen väripikselit muodostetaan.
Normaalit valokuvat kyllä kääntyvät yleensä oikeiden filttereiden läpi RGB:stä CMYK:iksi ongelmitta, mutta piirroksia, joiden osana on tarkkoja yhdellä painovärillä tuotettavia osavärejä, ei suoraan saakaan käännettyä enää painovaiheessa CMYK:iksi painolaadun kärsimättä.
En ole kyllä silmällä huomannut juuri mitään eroa valokuvapaperilla 300dpi:llä ja 600dpi:llä.
Paperilaadun ja painotekniikan lisäksi tähän vaikuttaa myös se, mitä ollaan painamassa/tulostamassa: Valokuvat ja valokuvia vastaavat viivaltaan "antialiasoidut" piirrokset tulostuvat painolaatuisena jopa 250-300 dpi:n tarkkuudella mutta yksivärinen viivapiirros saattaa hyvinkin vaatia 500-600 dpi:tä, ennen kuin viivan rakeisuus katoaa silmillä erottamattomaksi.
Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä seikasta, että valokuvissa ja antialiasoidussa viivassa käytetään lähekkäin monia värisävyjä tasoittamaan kuvan rosoisuutta - yksivärikuvassa mustan ja valkoisen rajapinta on selvästi näkyvä ja siksi huomattavissa suuremmillakin tarkkuuksilla.
