Jos haluatte tietää miksi, hommatkaa itsellenne kirja ja lukekaa se. 
Noh. Leikkaa-liimaa edes jostakin jonkinlainen perustelu. Olet joskus kirjoittanut sellaisen, olen varma.
Ongelma on, että jo viidenkin vuoden takaiset prujaukseni ovat kauheata törkyä tämän päivän silmilläni katsottuna enkä tahtoisi kirjoittaa huonoa.
Lisäksi tuossa oli tietysti pieni ilkeys muinaisen Sarjainfon tyyliin "lukekaa enemmän sarjakuvia, älkää sarjakuvakritiikkejä".
Mutta yritetään suoraan kylmiltään ja lyhyesti tämänhetkisen tietämykseni perusteella...
Phoenix oli Osamu Tezukan elämäntyö. Ensimmäiset versiot kehittyivät 1950-luvulla, hän julkaisi albumisarjaa kaikkiaan 13 osaa (ja nehän ovat vähintään 200-sivuisia osia) 1967-1988 välisenä aikana. Teos jäi "kesken" tekijän kuollessa. "Kesken" - koska osilla ei ole kiinteää yhteyttä toisiinsa. Yhdistävänä tekijänä on myyttinen Feeniks, symboli elämän pyhyydelle, sen ikuisuudelle, sen kiertokululle. Tulkintoja riittää, niihin pitäisi paneutua. Tässä ei ole aikaa eikä mahdollisuutta siihen. Tarinat liikkuvat eri aikakausilla vuosivälillä 250 jKr-3404 jKr-ikuisuus.
Erityisesti ottaisin esille osan Future (1967-1968), jossa eletään aikaudella 3404 jKr. Ihmiskunta on painunut maan alle megalomaanisiin suurkaupunkeihinsa ja muuttunut äärimmäisen konservatiiviseksi. Rappion ja kuoleman merkit tulevat todeksi kun kilpailevien kaupunkien tietokoneet päättävät loogisella väistämättömyydellä ja johdonmukaisella peräänantamattomuudella että maapallo on liian pieni meille kahdelle. Seuraa täydellinen tuho. Pelastuneiden joukossa on muutama henkilö, joista Masato saa Feeniksiltä lahjan; kuolemattomuuden. Vastineeksi Masato saa tehtävän: hänen tulee luoda ihminen uudestaan. Vuosituhansien, kymmenien tuhansien, kuluessa Masaton ruumis hajoaa tarpeettomana. Hänestä tulee elävä henki, joka saa todistaa kuinka evoluutio alkaa jälleen alusta, ja maapallon kansoittavat etanaeläimet. Niiden sivilisaatio seuraa uskollisesti ihmisten epäonnistunutta esimerkkiä.
Masaton henki, jota etanat pitävät jumalana, todistaa tapahtumia tuhahdellen ikuiselle typeryydelle. Viimeinen henkiin jäänyt etana rukoilee Masatoa "Kuule... haluaisin tietää vielä yhden jutun... miksi meidän esi-isämme... yrittivät tulla älykkäämmiksi... Jos he olisivat pysyneet sellaisina kuin olivat... olisimme eläneet ja kuolleet onnellisempina... kaikki meidän edistyksemme oli... oli..." "Kohtalokasta" kuiskaa tuuli.
Vielä kerran kaikki alkaa alusta. Maapallon kansoittavat nisäkkäät, linnut ilmaantuvat, ja viidakon kätköistä astuu esiin luolaihminen. "Olen nähnyt tämän joskus ennen..." Masato ajattelee. "Mutta siitä on niin kauan etten muista..." Taivaalta laskeutuu lintu hänen luokseen. "Feeniks, tulilintu! Sinut minä muistan! Siitä on kauan aikaa." "Täsmälleen kolme miljardia vuotta, Masato. Millä nimellä sinua kutsutaan nykyään?" "Minua? Ihmiset, etanat ja eläimet kutsuvat minua Luojaksi tai Jumalaksi (huokaus) mutta en tunne itseäni ollenkaan miksikään jumalaksi." "Tavallaan sinä olet jumala, mutta ei se tunnu pahalta, eihän?" "Tämä on outoa, en edes tiedä olenko enää elävä vai kuollut." "Sinä olet elossa, kuten kosmos." Feeniks osoittaa Masatolle, mitä hänen uusi olemuksensa on, eikä hänen tarvitse olla yksin. Kun Masato liittyy Feeniksiin, hän palaa kosmoksen suureen virtaan, ja kohtaa siellä entisen rakastettunsa vuodelta 3404 jKr.
Viimeisillä sivuilla Feeniksin taru kehittyy uudestaan. "Mutta Feeniks toivoo, että tällä kerralla ihminen onnistuisi. Että tällä kerralla ihminen oppisi virheistään. Ja käyttäisi viisaasti elämän, joka hänelle on annettu."
Aamen.
Tämä vain sen vuoksi, että saisimme tämän eepoksen mainituksi listalle.
EDIT: Tässä ei tullut sanotuksi vielä mitään Tezukan sivujen komeasta graafisesta ilmeestä, hänen klassikoiksi muodostuneista kuvakulmistaan ja elokuvallisista leikkauksistaan, ei hänen gageistaan, eikä sarjasta toiseen vakionäyttelijöiden tapaan kierrätetyistä henkilöhahmoistaan. Lukekaa Tezukan Phoenix.
