Tämä Howard the Duck -artikkeli Kenties tuo on amerikkalaisen sarjakuvan, kustannusalan, tekijän aseman ja tekijänoikeuksien osalta sitä kiinnostavinta osuutta.
Kiitos linkistä. Ihan joka riviä tässä erittäin perinpohjaisessa artikkelissa en nyt jaksanut lukea, sitä saan töissä tehdä ihan kylliksi. Pitää palata väärinymmärryksien varalta asiaan uudelleen tarpeen vaatiessa. Eihän se tekijöiden asema Marvelilla(kaan) ole kauhean vahva aina ollut, toisaalta Marvelin työntekijöiden turhautuminen Gerberin myöhästelyyn on aika ymmärrettävää.
Aiemmin Howardista lukemissani jutuissa ei ole nostettu esiin Disneyn hahmoa kohtaan osoittaman penseyden vaikutusta Howard-sanomalehtisarjan loppumiseen. Kukapa olisi silloin tiennyt, että muutamien vuosikymmenten kuluttua Howard ja Aku ovat saman tallin ankkoja.
Oma kosketuspintani Howard the Duckiin on jäänyt aika pieneksi, mutta muutamat lukemani tarinat ovat ainakin ajankuvina ihan hauskoja. Hahmon omaperäinen lähtökohta ja Gerberin juttujen satiirinen sävy huomioiden ei ole ihme, ettei hahmo noussut Marvelin eturiviin, mutta nautti ilmeisesti ainakin tuolloin ennen jonkinmoista kulttisuosiota. Suomessa Howardia ei ole taidettu nähdä ollenkaan lukuun ottamatta tuota virallista julkaisua vaille jäänyttä elokuva-albumia.
Idea puhuvan eläimen seikkailuista jotakuinkin realistisessa ihmisten maailmassa ei tietysti ole aivan uusi edes varsinaisten funny animal -sarjojen ulkopuolella. Fawcettin Kapteeni Ihme -jutuissa oli jo 1940-luvulla mukana Mr. Tawny -niminen tiikeri. Tosin niiden juttujen ilmapiiri on selvästi sadunomaisempi. Ja DC kokeili 1960-luvulla Angel and the Ape -sarjaa, jossa on puhuva gorilla. Se taas on tietysti osoittelevammin humoristinen.