Ollako fanzine .. vai eikö olla?

[jokela]

Kehitys kulkee varsin vilkkaasti ja eilinenkin on jo pelkkää historiaa. Tavat muuttuu ja tietsikka-tekniikka kehittyy ja kaikki haluaa tienata helvetisti rahaa.

Lukutavat muuttuu myös ja jossakin tuosta kai keskusteltiinkin, kirjoista ja lehdistä jne. .. Ja täälä kun on esmerkkejä puitu verkkosarjiksista niin pulpahti esiin tällainen miete (Tuukka´lta virike!) --

Mitäs jos fanzine-värkkääjät heittäis paperisilppunsa kokonaan roskiin ja pukkaisivat vaan markkinointiin digitaalista kamaa muovilätkälle poltettuna ..

Oisko sitä enää yhtä kivaa ostaa? Halpaa oisi tehdä kun säästyy painokulut mutta tekijän vehkeet taasen maksaisi. Haluttaiskos niitä enää lukea?

-- j --

Niin, itse puollustan vankasti painetun sanan (ja kuvan) korkeampaa arvoa ja pätevyyttä viimeiseen kierrätettyyn paperipaaliin asti!!

[Veli Loponen]

Olen ehdottomasti perinteisen paperin kannalla. En oikein tykkää lukea näytöltä tekstiä ja tommonen paperinen lehti on huomattavasti paljon mukavampi käsitellä kuin cd. Myyntitilanteessa lehdellä on sekin etu, että sitä voi selailla, kun taas cd:tä ei voi ellei myyjällä ole mukanaan tietokonetta, jossa se pyörii.

Mutta vaihtoehdoksi olisi voinut vielä merkitä nettizinen. Niitähän on viime aikoina tullut enemmänkin ja se voisi olla ihan mielenkiintoinen juttu...

[Justus]

Kertokaahan tyhmälle mitä on fanzine?

[Timo Ronkainen]

Fan = fani. Magazine = (höm) magazine... Fan magazine = Fanzine.
harrastelijain tai puoliammattilaisten tekemä jonkin alan (esim. sarjakuva, scifi yms) lehti. Useimmiten vapaaehtoisvoimin väsätty. Joskin toisinaan ammattijulkaisun ja harrastelijamakasiinin rajat hämärtyilevät. Onks TM tekniikkafriikkien fanzine? Parnasso kirjallisuushullujen? Sarjainfo sarjakuvaentusiastien? Vai onko fanzine vain yhden ihmisen tuotos? Määritelmät eivät koskaan ole tarkkoja.

Timo

[Jarmo]

Vapaaehtoistöiset hommelit ilmaiseksi nettiin.

CD-pohjaisesta julkaisusta ei halunne moni maksaa.
Tietty, jos CD:lle ympätään videota ja ääniraitaa, voi
tilanne olla toinenkin. Epäilen kuitenkin.

Vaan en minä ole mitään fanzineita koskaan ostanut,
joten ehken ole kohderyhmän polttopiste.

[jokela]

No en ole fanzinen kohderyhmää juuri minäkään, Jarmo .. Hyvin harvassa on noi sarjis ostot jo muutenkin ekonoomisista syistä. Mut jos olis rajattomasti rahaa niin ..

Niin eikös fanzine sisällä myös omakustannullisen puitteen, Timo? TM´ällä ja mitä niitä onkaan moottoripervolehtii ja muilla kohdejulkaisuilla on yleensä iso kustantamo takana.

Tietenkin verkkojulkaisulla pääsee riman alta helpommin kuin syytää satoja ekuja painokuluihin. Sitähän tässä pohdin että jos fanzinejulkaisu muuttuukin elektrooniseksi ja painetut / monistetut julkaisut katoaa tyystin .. Tai sitten julkaisu siirtyy kokonaan verkolle.

Oisko fanzinerompussa enempi itua jos siihen sisältäisi animointia tai sitten vaikkapa luonnoksia ja kaikenlaista suttua tai´sivuja jotka leikattin pois´ tms.

-- j --

[Justus]

Jaha, capito. Mutta minä olen törmännyt kylläkin enemmänkin näihin fanisivustoihin internetissä. Tuommoiset lehdet taitavat olla vähän harvinaisempia ja CD-rompuista en ole kuullutkaan. Aika paljon rahaa pitäisi laittaa harrastukseen jos sellaista lähtee tekemään... Pahkasian fanilehti - en nyt muista nimeä - on ainoa tuollainen lehti josta nyt olen kuullut.  

Vastaan kyllä että nettisivut enkä kyllä ostaisi.

[Jukka Koivusaari]

Toissapyhänä messuilla myytiin joensuulaisten CDtä.

Tyhjät levyt maksavat vähittäismyynnissäkin jotain euron kappale ja vetävät parisataa painokelpoista värisivua.
Jos polttajalle lasketa palkka- eikä laitekuluja , pienten painosten kustannukset pysyvät hyvinkin siedettävinä.

[Tuukka]

Kantani lienee jo selvä mutta...

Ei tällaisista saa edes puhua Miettikää nyt miten kylmää olisi saada fanzinet rompulla! Siis ei helkkari! Kaikki mikä zineissä on hienoa perustuu niiden underground- fiilikseen. On pirun hienoa pidellä käsissään hiukan huonosti taitetun lehdykän uusinta numeroa. Rompusta tulee lähinnä mieleen pelilehden demoromppu: osta ja unohda.
Näinä päivinä paperi on luksusta ja siihen kannattaa ehdottomasto panostaa. Lehdellä on myös hyötypuolia, jota ei vielä pitkään aikaan saavuteta digitaaliseen muotoon tallennetuilla kuva- ja tekstitiedostoilla. Kuten Welzu sanoikin, romppua ei voi selailla ennen ostoa. romppua ei voi lueskella makuulla, romppua ei voi lukea vessassa (tämä on tärkeä), eikä romppua voi ottaa minnekään mukaan.
Nettizinet ovat sitten jo ihan oma juttunsa, mutta eivät nekään vedä vertoja oikeille pienlehdille.
 <---nostalgian kyyneleitä

nimim. 49 läpiluettua tähtivaeltajaa hyllyssä.

[Rami Selin]

En ole "Fanzinen" suurkuluttaja, mutta jos jotain pitäisi ostaa, niin perinteinen paperinen versio voittaisi CD-muodon. Kun illemmalla haluaa vaikkapa sohvalla lukea "fanzinea", niin kyllähän siihen vähän jämerämpikin sarjakuvaharrasta murtaa kylkiluunsa asetellessaan monitoria sopivasti mahan päälle.

[Curtvile]

Fanzinet saivat poikkeuksellisen kunnian osoituksen maan valtalehdessä.
Punk-henkeä ja paljon puhetta myös sarjakuvan osalta. Eritoten miellytti havainto pienlehtien ja blogien eroista. Blogeissa ja sähköisessä mediassa kun vasteaika on välitön ja yhteisöllisyys vie pois enimmän särmän.
Voi olla että olen itse etääntynyt piireistä mutta digitaalisuuden mahdollisuudet ovat harventaneet fyysisten pienlehtien lukumäärää, joskin lehtien tekninen taso on noussut.
totta kai googlettamalla löytää minkä tahansa verkkolevitteisen marginaalijulkaisun, mutta vanha luddiiiti pitää käsinkosketeltavasta lopputuotteesta.

[Reima Mäkinen]

Aivan, siis HS 10.7.2006. Kokonainen sivu D6, jossa Jakke Holvas oli haastatellut muinaista lehtien ostelijaa Herman Raiviota ja vielä sivulla A3 nelivärikuvassa täkynä Zip # 4 (v.1982) 
Nyt viimeistään on käynyt selväksi että lipareet on taas ajan kuuminta hermoo. Onhan näistä muutkin lehdet kirjoittaneet.

Tähän Timon määrittelyyn:
"Fan = fani. Magazine = (höm) magazine... Fan magazine = Fanzine.
harrastelijain tai puoliammattilaisten tekemä jonkin alan (esim. sarjakuva, scifi yms) lehti. Useimmiten vapaaehtoisvoimin väsätty. Joskin toisinaan ammattijulkaisun ja harrastelijamakasiinin rajat hämärtyilevät."
 ja Jokelan avaukseen vielä semmoinen lisäys, että fanzine sanaa käytettiin ja käytetään Ruotsissa (myös sarjakuvista). Fennomaanit puhuvat omakustanteista tai pienlehdistä (ja tarvittaessa sarjakuva/sarjis etuliitteellä).

Jokelan kysymykseen vastaan että ostan sattuneesta syystä molempia. Vaikka käytäntö on osoittanut että sähköiset/digitaaliset lehdet ei oikein toimi (millään osa-alueella) verrattuna paperisiin. Ei edes kännyalustaiset - vielä.

Ilman omakustanteita harjoitus- ja paineenpurkumediana sarjakuvamaailma olisi helvetin paljon köyhempi.

[Curtvile]

Vaikka käytäntö on osoittanut että sähköiset/digitaaliset lehdet ei oikein toimi (millään osa-alueella) verrattuna paperisiin. Ei edes kännyalustaiset - vielä.

Kyseinen näkökohtahan on aika lailla pässinlihaa. Tiedän kirjatkin ovat kadonneet sähköisen paperin tieltä jne.
Tämähän kävi jo vuosia sitten.
Myönnän tekniikka kehittyy, mutta se ei olekaan ainoa kriteeri. Ei ainakaan minusta.

Ilman omakustanteita harjoitus- ja paineenpurkumediana sarjakuvamaailma olisi helvetin paljon köyhempi.

Hyvin totta. Omakustanteiden suurin vahvuus on niiden suurin heikkous. Kun itse julkaisee on vain itsekritiikki, tai sitten ei.
Tämä ei tarkoita että omakaustanne olisi automaattisesti "oikean" kustantamon tuotetta huonompi.
Mutta se että kyseessä on omakustanne ei ole myöskään mikään erityisarvo sinällään. Saati laadun tae.
Itse näkisin omakustannepuolen tapana saada jalkaa oven väliin/ käyntikorttia taidoista.
Sisällön suhteenhan on aina kyse jostain muusta kuin levitystavasta tai formaatista. Sisältö ei ole sidottu bitteihin tai paperiin, eikä kustannustahoon.
se on usein myös ostopäätöksen kantava voima.

Ja kyllä: ennemmin paperilla, nettiversioiden tulostelu on yhtä tuskaa.