Riippuu minun mielestä vähän sarjakuvastakin. Mutta hyväksynkö? Pakkohan se on. Hyväksymättä jättäminen tarkoittaisi sitä, etten ostaisi enkä kannattaisi kyseistä sarjakuvaa, eli boikotoisin sitä. Näin ei kuitenkaan voi olla, sillä suosikkeihini kuuluu monia sarjakuvantekijöitä, jotka harrastavat tätä hahmojen ja ruutujen kopiointia aika ajoin. Toisaalta samaan ryhmään kuuluu myös monia sellaisia, jotka ilmeisesti kopioivat kiltisti edes valopöytänsä avulla, eli kuvat ovat samanlaisia, mutta eivät siltikään identtisiä.
Joissain tapauksissa katson sen eräänlaiseksi rimanalitukseksi, mennään sieltä, mistä aita on matalin. Joskus se puolestaan on täysin tarkoituksella tehty tehokeino. Joskus puolestaan toistettava kuva on niin monimutkainen ja työläs, että olisi suoranaista hulluutta yrittää tehdä samanlainen kuva uudestaan. Joissakin novelleissa puolestaan näkee käytettävän myös sellaista tekniikkaa, jossa samaa kuvaa käytetään eri kokoisena toisiaan seuraavissa ruuduissa siten, että kohdetta joko zoomataan sisään tai ulos suoraan kopioimalla niin, että kuva-alan koko muuttuu. Aika ei siis välttämättä etene sarjakuvassa lainkaan tällä välillä. Joskus taas hahmot saattavat muuttua jatkuvasti, mutta ei välttämättä tausta, jos esimerkiksi sarjakuvassa kuvataan samalta kuvausständiltä etenevää jonoa tai vaikkapa vaihtuvia haastateltavia ostoskeskuksessa...
Olen huomannut myös sen, että se tuntuu jotenkin hyväksyttävämmältä silloin, kun sitä käytetään sarjakuvissa, joissa suurempi pääpaino on tekstillä, eli tekstipainoitteisissa sarjakuvissa, sillä kopioituvat tai edes osittain kopioituvat ruudut saattavat helpottaa lukemista ja juttuun keskittymistä. Tällaisissa tapauksissa kuvien voima on ollut juuri siinä, että vain aloituskuvalla ja viimeisellä kuvalla on todella merkitystä, koska vain niissä kuvissa kuvien sisältö olennaisesti muuttuu. Näissä tapauksissa ensimmäisen ja viimeisen kuvan välinen aika käytetään jutun kehittelemiseen ja nostamiseen, jossa kuvien on oltava neutraaleja, koska mitään muuta konkreettisesti havaittavaa ei tänä aikana välttämättä tapahdu.
Tämä on varsin vaikea ja monitulkintainen kysymys ja välillä on vaikeaa arvioida, milloin tällainen "kopiointi" on tapahtunut suoraan tekijän laiskuudesta/ajanpuutteesta johtuen ja milloin puolestaan se on tehollinen apukeino. Jotkut tapaukset ovat kuitenkin aivan selviä tapauksia ja totta tosiaan, nykytekniikka on suonut tämänkin vaihtoehdon useimmille vähän liiankin helpoksi ja houkuttelevaksi vaihtoehdoksi ja sitä käytetään surullisen usein. Tästäkin puheenvuorostani on siis rivien välistä luettavissa, etten minä sitä varsinaisesti arvosta. Jotkut kuitenkin säilyttävät osan viattomuudestaan edes siten, että vaivautuvat edes piirtämään jokaisen kuvan itse, vaikka sitten valopöydän avulla. He kuitenkin tekevät ne ruudut henkilökohtaisesti ja konkreettisesti piirtämällä toinen toisensa perään...
Räikein esimerkki tästä löytynee pilakuvien puolelta, jossa Pekka Saurin "just joo" -pilakuvissa käytettänee aina samaa kuvaa ja vain puhekuplien teksti vaihtuu. Kyllä tällaisissa jutuissa jo alkaa miettimään, pitääkö näissä olla minkäänlaista kuvaa ensinkään. Mitä enemmän tällaista "kopiointia" tapahtuu samassa sarjassa, sen enemmän se alkaa saamaan ainakin minun silmissäni liukuhihnatuotteen leimaa. Tällöin on vaikea enää puhua sarjakuvataiteilijasta, edes sarjakuvantekijästä. Enemmänkin kyseessä alkaa olla sarjakuvan tehdastyöläinen...
Itse käytän toisinaan samaa kuvaa tai osittain samaa kuvaa, mutta aina siten, että se on kuitenkin fyysisesti piirtämällä toistettu kuva. Joten kuva piirretään toiselle paperille alkuperäisestä ruudusta valopöydän läpi ja piirretään toistamiseen takaisin originaalin toiseen ruutuun uudelleen valopöydän läpi... helpomminkin asian voisi toki tehdä, mutta tässä säilyy hyvin vielä todellisen tekemisen fiilis. Olen sitä mieltä, että jos jokin kuva on äärimmäisen työläs ja sen suunnitteluun, viivojen oikealle paikalle saamiseen ja lopulliseen ulkoasuun saattaminen on ollut aikaa vievää ja hermoja raastavaa, niin kyllä minä sitten siitä kopion otan ja valopöydän kautta sen toistamiseen piirrän, jos sellainen kuva tai jokin sen osa pitäisi jossain kohtaa toistaa joko samankokoisena, pienempänä tai suurempana. Se on silti hieman erilainen kuin alkuperäinen, sillä sekä sen lyijykynävedot että tussaukset kulkevat hieman eri tavalla kuin alkuperäisessä kuvassa.
Lisäksi alkuperäisen piirroksen jäljentäminen valopöydän avulla auttaa pitämään uuden piirroksen mittasuhteet ja muutkin elementit samanlaisina. Seikka, joka on vaikea toistaa täydellisenä kerta toisensa perään vain suoraan mallista piirtämällä. Kuvitelkaa nyt vaikka jotakin monimutkaista ostoskeskuksen varastotiloja putkineen, kaapeleineen, lukuisine tasoineen ym. vastaavine roippeineen. Tällaisen piirroksen uudelleen piirtäminen jopa kymmenkuntakertaa vain siksi, että pomo ja varastotyöläinen riitelevät varastossa aukeaman verran, alkaa olla jo sellainen duuni, että taitaa jäädä koko sarjakuva puolessa välissä tekemättä, jos sen joutuisi joka kerta aloittamaan uudestaan tyhjältä pöydältä. Kyllä siinä edes valokopio paperin ja valopöydän välissä auttaa kummasti saamaan ainakin pääasiat samoille kohdille...
Sripeissä sen sijaan tällaisen näkeminen on yleisimmin jotenkin loukkaavampaa ja raivostuttavampaa kuin isommissa projekteissa, sillä strippien kuvainformaatiolle ei ole yleensäkään asetettu kovinkaan paljoa vaatimuksia. Ne piirretään yleensä nopeasti, niiden hahmot, miljööt ja taustat ovat yleensä vahvasti karrikoituja ja pelkistettyjä, taustat joskus olemattomia tai puuttuvat kokonaan. Kyllä tällaisissa tapauksissa kokee itsensä joskus petetyksi, jos sunnuntaisarjassa karvinen makaa kahdeksan ruutua laatikossaan samassa asennossa ja yhdeksännessä ruudussa sitten kääntää kylkeään ja sanoo jotakin "hauskaa"... Erityisesti, kun tietää, millainen tiimi senkin sarjan takana on sitä vääntämässä. Kyllä päivittäisstripin tulee olla nopeasti tehtävissä, tottakai... mutta miten nopeasti? puolessa tunnissa? Kyllä sen pitäisi riittää, että se yhdessä työpäivässä normaalisti valmistuu. Kuutta strippiä + sunnuntaisarja per viikko pidetään yleisestikin jo kovana ja vaikeana tahtina ylläpitää...
Jotkut osaavat käyttää tätä tekniikkaa harkiten ja viisaasti sekä ennen muuta tarkoituksenmukaisesti. Jotkut taas eivät lainkaan. Yksi todella huonokin puoli suoranaisesta kopioinnista on. Jos nimittäin piirtää alkuperäisen piirroksenkin jo alun alkaen väärin, sama virhe toistuu lukuisissa kopiokuvissa (erityisesti, kun kopiot ovat kopioita sanan varsinaisessa merkityksessään) ja niiden vierekkäinen toistuminen nostaa tämän virheen vieläkin räikeämmin esille kuin yksittäisessä kuvassa. Näistäkin on lukuisia esimerkkejä ja nolompaa henkilökohtaista tilannetta saa sarjakuvantekijä etsiä, kuin tilannetta, jossa tekijä ensinnäkin sortuu käyttämään valokopioitua toistokuvaa monessakin ruudussa ja kaiken lisäksi tämä kuva on piirretty räikeästi päin rämettä...
Äänestys
Aihe: Hyväksytkö ruutujen/hahmojen kopioinnin? (Luettu 6172 kertaa)