0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.
Albumin alun runsaan tekstimäärän kanssa painin käsikirjoitusvaiheessa pitkään. Veisikö se kenties kuvilta liikaa tilaa ja vähentäisikö se albumin uudelleenlukemisarvoa? Tulin siihen päätökseen, että minusta alun tekstipainotteisuus syventää Hapin hahmoa ja Trudyn ja Hapin suhdetta lukijalle ja on näin ollen välttämätöntä. Ja sitten kun alkaa tapahtua hirveitä asioita, antaa kuvien kertoa.
näin esitettynä looginen ja vähän tuohon suuntaan itsekin uumailin asian menneen.Tietty 70-lukulainen cinema verite välittyy tyylistäsi tässä ja sopiikin kertomukseen vallan hyvin. "Toteava" kamera joka usein käyttää laajaa otosta on Savage seasonissa omillaan. Leffatermeinhän Savage season on eniten Terence Malickin Badlands -Julma maa henkinen, kun taas myöhemmät osat ovat enemmän Peckinpahia oli se sitten Olkikoirat, Pakotie tai Tuokaa Alfredo Garcian Pää tai Scorsesen, Ciminon, Don Siegelin ja Walter Hillin saman aikakauden töitä.Hidas lyyrisyys ja äkillinen väkivallan uhka korvautuvat pysyvämmällä paineella vastaavasta.Itselle Hap ja Leonard ovat niin tuttuja että on ymmärrettävää että sarjan avauksessa on tutustuttava enemmän koska sarjakuvalla on myös niitä lukijoita joille hahmot ovat uusi tuttavuus.Tässä oli kyllä monia hienoja taukohetkiä joissa ihan ilkka kuva välitti saman kuin Lansdalen teksti kirjoissa, mistä kunnon aplodit.Bad Chilin oravaa odottaen.
Muuten arvostan tätä kovasti, mutta IDW:n käyttämä paino on tehnyt sivuista aivan liian tummia. Jos ja kun suomilaitos joskus tulee, toivon että se on ainakin "puolet" vaaleampi - ellei jopa mustavalkoinen.
Hyvältä näyttää! Odotan tätä jo innolla Ei ole sarjakuvantekijän(kään) arki helppoa, mutta hienoa, että valmista tulee siitä huolimatta.
Kerron näistä vaiheista siksi, koska olen aina tavattoman kiinnostunut jonkun toisen tekijän teoksen tekemiseen liittyvistä yksityiskohdista. Niin onnistumisista kuin niistä aallonpohjistakin. Varmasti paljon jäi vielä kertomatta, mutta näillä mennään nyt aluksi.