Joe R. Lansdale & Jussi Piironen: Hap and Leonard Graphic Novel Series

[JussiDBC]

Midtown Comicsin Henry esitteli Savage Seasonin eilisessä Youtube -lähetyksessä. Muutenkin tulee tsekattua joka torstai Midtownin uusien julkaisuiden esittely. Suosittelen jos jenkkimeininki kiinnostaa.

https://www.youtube.com/watch?v=i3V-3cMRmY4

[JussiDBC]

Hap and Leonard: Savage Season nyt myös Turun Sarjakuvakaupassa:

https://www.sarjakuvakauppa.fi/hap-and-leonard-savage-season.html

Ensi viikolle olemme värkkäämässä julkkareita, niistä lisää myöhemmin kun ajankohta varmistuu.

[Curtvile]

Työt pitivät poissa sarjiskaupalta perjantaihin asti, mutta tänään isänpäivänä tuli luettua


sarjan fanina oli helppo nakki jaa tätä voi kyllä muille Lansdale-faneille suositella.

Kuvitus on kautta linjan tasokasta ja ajoittain fiilistelevääkin. Värimaailma on sekin sopivan gumbon kulahtunut hyvällä, soisella tapaa.
Itse ymmärrän tehtyjä ratkaisuja, mutta kaksi ongelmaa löytyy.

Toinen on varsinkin alun runsas tekstipainotteisuus, dialogia ja selitys/ajatusruutuja on paljon mikä hidastaa lukemista. Sitten kun tarinan tilanne alkaa eskaloitua tämä ero entisestään kasvaa.

Tämä kyllä on ihan lähdemateriaalissakin savage season julma aika on pohja jolle sarja kasvaa ja erilainen eläin.
Tämä vaan on hyvin orjallinen sovitus. Tulevaa sarjaa ajatellen oikein tervetullutta.

Toinen on oma henkilökohtainen ongelmani, josta tehty tv-sarjakin kärsii: Leonard Pine ei vaan näytä siltä kuin kirjasta lukemalla mielsin, mutta toki muuten on se mainion rakastettava homo Vietnam-veteraani josta ei vaan voi olla pitämättä.

Jussi Piironen on kyllä löytänyt lajinsa. Mucho mojoa odotellen.

[JussiDBC]

Hienoa, että albumimme löysi viimein tiensä hyllyysi, Curtvile. Albumin alun runsaan tekstimäärän kanssa painin käsikirjoitusvaiheessa pitkään. Veisikö se kenties kuvilta liikaa tilaa ja vähentäisikö se albumin uudelleenlukemisarvoa?

Tulin siihen päätökseen, että minusta alun tekstipainotteisuus syventää Hapin hahmoa ja Trudyn ja Hapin suhdetta lukijalle ja on näin ollen välttämätöntä. Ja sitten kun alkaa tapahtua hirveitä asioita, antaa kuvien kertoa.

Albumisarja on kyllä perin uskollinen sovitus, suurimpina eroina ovat jotkut kohtaukset joita muutin toimimaan paremmin sarjakuvamuodossa ja kirjan pahisten ulkomuotoa muutin aika tavalla. Noh, koska tykkään piirtää (ihmis)hirviöitä.

Nyt kun Mucho Mojon puoliväli on näkyvissä voin sanoa, että Muchosta tulee ainakin pidempi, värikkäämpi ja mukana on vielä enemmän kauhua .     

[VesaK]

Muuten arvostan tätä kovasti, mutta IDW:n käyttämä paino on tehnyt sivuista aivan liian tummia. Jos ja kun suomilaitos joskus tulee, toivon että se on ainakin "puolet" vaaleampi - ellei jopa mustavalkoinen.

[Curtvile]

Albumin alun runsaan tekstimäärän kanssa painin käsikirjoitusvaiheessa pitkään. Veisikö se kenties kuvilta liikaa tilaa ja vähentäisikö se albumin uudelleenlukemisarvoa?

Tulin siihen päätökseen, että minusta alun tekstipainotteisuus syventää Hapin hahmoa ja Trudyn ja Hapin suhdetta lukijalle ja on näin ollen välttämätöntä. Ja sitten kun alkaa tapahtua hirveitä asioita, antaa kuvien kertoa.

näin esitettynä looginen ja vähän tuohon suuntaan itsekin uumailin asian menneen.

Tietty 70-lukulainen cinema verite välittyy tyylistäsi tässä ja sopiikin kertomukseen vallan hyvin. "Toteava" kamera joka usein käyttää laajaa otosta on Savage seasonissa omillaan.
Leffatermeinhän Savage season on eniten Terence Malickin Badlands -Julma maa henkinen, kun taas myöhemmät osat ovat enemmän Peckinpahia oli se sitten Olkikoirat, Pakotie tai Tuokaa Alfredo Garcian Pää tai Scorsesen, Ciminon, Don Siegelin ja Walter Hillin saman aikakauden töitä.
Hidas lyyrisyys ja äkillinen väkivallan uhka korvautuvat pysyvämmällä paineella vastaavasta.

Itselle Hap ja Leonard ovat niin tuttuja että on ymmärrettävää että sarjan avauksessa on tutustuttava enemmän koska sarjakuvalla on myös niitä lukijoita joille hahmot ovat uusi tuttavuus.
Tässä oli kyllä monia hienoja taukohetkiä joissa ihan ilkka kuva välitti saman kuin Lansdalen teksti kirjoissa, mistä kunnon aplodit.

Bad Chilin oravaa odottaen.

[JussiDBC]

näin esitettynä looginen ja vähän tuohon suuntaan itsekin uumailin asian menneen.

Tietty 70-lukulainen cinema verite välittyy tyylistäsi tässä ja sopiikin kertomukseen vallan hyvin. "Toteava" kamera joka usein käyttää laajaa otosta on Savage seasonissa omillaan.
Leffatermeinhän Savage season on eniten Terence Malickin Badlands -Julma maa henkinen, kun taas myöhemmät osat ovat enemmän Peckinpahia oli se sitten Olkikoirat, Pakotie tai Tuokaa Alfredo Garcian Pää tai Scorsesen, Ciminon, Don Siegelin ja Walter Hillin saman aikakauden töitä.
Hidas lyyrisyys ja äkillinen väkivallan uhka korvautuvat pysyvämmällä paineella vastaavasta.

Itselle Hap ja Leonard ovat niin tuttuja että on ymmärrettävää että sarjan avauksessa on tutustuttava enemmän koska sarjakuvalla on myös niitä lukijoita joille hahmot ovat uusi tuttavuus.
Tässä oli kyllä monia hienoja taukohetkiä joissa ihan ilkka kuva välitti saman kuin Lansdalen teksti kirjoissa, mistä kunnon aplodit.

Bad Chilin oravaa odottaen.

Nyt osuit nappiin, Curt. Vaikka Savage Seasonissa eletäänkin 80 -luvun loppua on Itä-Teksasissa aika jämähtänyt täysin edelliselle vuosikymmenelle tai vielä taaemmaksi. Kukaan ei aja uusilla autoilla, seinistä maali lohkeilee ja "sixties nestissä" käydään ulkohuussissa.

Nyt kun vertailen Savagea ja tulevaa Muchoa niin jälkimmäinen tulee olemaan paljon nopeatempoisempi. Paikat ja ihmiset vaihtuvat tiiviiseen tahtiin. Savagessa herkutellaan juuri pysähtyneisyydellä (eli hitaammanpuoleisella kerronnalla) jotta hahmoihin ja herkulliseen dialogiin päästään kunnolla sisälle ja sitten kun väkivalta alkaa täytyy sen räjähtää lukijan silmille. Tästä Joen kanssa keskustelimmekin tiivisti.

Väkivallasta pääsemmekin seuraavaan:

Muuten arvostan tätä kovasti, mutta IDW:n käyttämä paino on tehnyt sivuista aivan liian tummia. Jos ja kun suomilaitos joskus tulee, toivon että se on ainakin "puolet" vaaleampi - ellei jopa mustavalkoinen.

Paperin voimakas lakkaus muutti albumin värejä tummemmiksi. Kun nyt vertailen tulevan brittipainoksen vedosta ja IDW:n versiota, värit ovat aika tavalla tummempia.  Oikeastaan ainoa kohta, jossa tummuus pistää silmään on lopun verinen taistelu. Se on valitettavaa, sillä kyseinen kohtaus on juuri se jolla matto viimeistään vedetään lukijan alta  pois. Onneksi se hienoin aukeama on vieläkin, noh, järkyttävä.

Liputan kovasti suomilaitoksen puolesta, mutta mustavalkoisuus ei saa minulta kannatusta. Värit ovat niin suuri osa albumin tunnelmaa, sen voi jokainen lukija varmasti vahvistaa. 

[VesaK]

Kaikki suomentamiseen liittyvä on vasta oletusarvoista, mutta tietenkin SITTEN KUN julkaistaan, niin väreissä kun kerran teos on värilliseksi suunniteltu.

Mutta pitääpä hankkia myös tuo brittilaitos, jos ja kun siinä painoasu on kirkkaampi. 

[Petteri Oja]

Huomenna lauantaina klo 16.30 Jussi Piironen kertoo albumin tekemisestä Necrocomiconissa Turussa. Tervetuloa!

www.necrocomicon.fi

[tmielone]

Pitkälti samaa mieltä Vesan ja Curtvilen kanssa Savage Seasonista. Muuten onnistunut suoritus mutta turhan tummat yökohtaukset häiritsivät hieman lukemista.

Alun tekstipainotteisuus toimi minulle hyvin, sillä tekstistä kuului selkeänä Lansdalen ääni, joten tuli tunne, että lukee Lansdalen tuotosta eikä "vain" sovitusta siitä. Pehmeä lasku sarjakuvamaailmaan. Toisaalta pitää kyllä mainita, että tekstin vähenemisen seurauksena tarinan jälkimmäinen puoli eteni turhan vauhdikkaasti, sillä tämän parissa olisi mieluusti käyttänyt enemmänkin aikaa.

Minusta Piironen onnistui tämän kanssa huomattavasti paremmin kuin Raidin kohdalla. Tietysti mielipiteeseeni vaikuttaa tuntemukseni alkuperäistarinoita kohtaan. Raid ei niin kauheasti kiinnosta mutta Hap & Leonard on parhautta. Olisihan tämä voinut mennä toisinkin päin, sillä usein sitä suhtautuu ylikriittisesti sovituksiin omista suosikeista. Eli tuonkin puolesta Piironen suoriutui tehtävästään malliikkaasti ja innolla jo odotan Mucho Mojoa.

[JussiDBC]

SST Publications julkaisi Savage Seasonin signeeratun ja kovakantisen erikoispainoksen tammikuun alussa ja nyt kyseistä albumia saa Turun sarjakuvakaupasta:
https://www.sarjakuvakauppa.fi/englanninkieliset/hap-and-leonard-savage-season-signeerattu.html

Mukana kovakantista varten taiteilemani signature sheet ja special featuresina tussattuja sivuja ilman värejä. Kyseessä on komea ja kookas versio, jossa värit ovat juuri niin kuin olen ne alunperin tarkoittanutkin. Kirjan rajoitettu painos myy nopeasti, niin kuin Twitter -tililtäni voi vakoilla:

https://twitter.com/jussipiironen

Blogissani kuvia:

http://kuplanvieressa.blogspot.fi/2018/01/taalla-tanaan.html   

[JussiDBC]

Hap and Leonard:Mucho Mojo-sarjakuvaromaanin kuvittaminen on nyt saatu päätökseen. Käyn läpi sivuja ja fiilistelen ja aika hyvin olemme saaneet vangittua Itä-Teksasin heinäkuun helteisen tunnelman ja yön kauhut.

2018 oli alunperin tarkoitus pyhittää Mucho Mojon kuvittamiseen, mutta heti alkuvuodesta jouduin sopimussyistä tekemään jo aloitetun, sarjamurhaajan nappaamisesta kertovan sarjakuvan loppuun. Tarkasta ilmestymispäivästä ei ole vielä tietoja.

Kun albumi oli valmis, käsikirjoitin, piirsin ja väritin tunnetun viidakkosankarin The Dagger-nimisen stoorin kustantajalle, joka on kadonnut maan päältä miltei totaalisesti. Turhan duunin tekeminen harmittaa aivan vietävästi, mutta ehkä joskus pistän valmiit sivut tänne sankarin omaan ketjuun. Nämä on näitä, joihin jokainen sarjakuvapiirtäjä aina välillä törmää.

Leijonanosa Muchosta on tehty viime vuonna ja hommia painettiinkin urakalla,oikein hirvittää kun ajattelen viime vuotta. Heti alkuvuodesta 2019 piirsin ja väritin alkupään sivuja uudestaan. Olin ottanut etäisyyttä alun jo valmistuneisiin sivuihin ja totesin etteivät ne toimi. Liian samanlaisia kuin edellisessä albumissa, Savage Seasonissa, enkä halua piirtää samaa albumia uudestaan vaan etsiä aina uusia tapoja tehdä. Sain myös enemmän vapauksia tekemiseen tällä kertaa. Pistin jo alunperin vauhdikkaisiin toimintakohtauksiin lisää ytyä ja tein tarinasta hieman nopeatempoisemman karsimalla ja yhdistelemällä kohtauksia.

Näin yksityiskohtaisesti en ole piirtänyt sitten Jerry Cottonin ja koska olen myös "flättääjä" ja värittäjä oli duuni yhden vuoden aikana aikamoinen, mutta olen tyytyväinen tällä hetkellä albumiimme. Aika harvinaista minulle, jäätävälle perfektionistille.

Kerron näistä vaiheista siksi, koska olen aina tavattoman kiinnostunut jonkun toisen tekijän teoksen tekemiseen liittyvistä yksityiskohdista. Niin onnistumisista kuin niistä aallonpohjistakin. Varmasti paljon jäi vielä kertomatta, mutta näillä mennään nyt aluksi.

Pistin muutaman näytesivun kylkiäisiksi ja sensuroin näytesivu kakkosta hieman ettei kukaan pahoita mieltään.

Muchon julkaisuaikataulu varmistuu kevään kuluessa. Kaikkia sivuja ei ole vielä kuulemma tekstitetty, mutta kuumotan sinne päin, siitä voitte olla varma.

[tmielone]

Hyvältä näyttää!
Odotan tätä jo innolla

Ei ole sarjakuvantekijän(kään) arki helppoa, mutta hienoa, että valmista tulee siitä huolimatta.

[JussiDBC]

Hyvältä näyttää!
Odotan tätä jo innolla

Ei ole sarjakuvantekijän(kään) arki helppoa, mutta hienoa, että valmista tulee siitä huolimatta.

Arki ei ole aina helppoa on sitten tutkija, LVI-alan ammattilainen tai sarjakuvantekijä

Mucho Mojon kansi on nyt valmis ja lähdin kannen suunnittelussa kysymyksestä, että millaiseen julkaisuun olisin tarttunut Tampereen Kukunorissa, herkässä 15 vuoden iässä (tuolloin luin Mucho Mojon ensimmäisen kerran). Melko erikoinen lähestymistapa, mutta mielestäni tavoitin kirjan fiiliksen ja varsinkin ne tuntemukset jollaisia minulla oli ensimmäisellä lukukerralla.

Hap ja Leonard kuvataan usein kirjojen kansissa kovin synkkinä ja päätin rikkoa tätä kaavaa pistämällä pojat hymyilemään ja suunnittelin myös kannen fontin, sillä halusin nimestä logomaisen.

Liitin pienen teaserin kannesta tähän viestiin. Koko kansi sitten lähempänä julkaisua.

 

[Reima Mäkinen]

Kerron näistä vaiheista siksi, koska olen aina tavattoman kiinnostunut jonkun toisen tekijän teoksen tekemiseen liittyvistä yksityiskohdista. Niin onnistumisista kuin niistä aallonpohjistakin. Varmasti paljon jäi vielä kertomatta, mutta näillä mennään nyt aluksi.

Hienoa että olet saanut valmista aikaan.

Niinhän se tuppaa olemaan, että jos tosissaan tekee, ei siinä paljon kerkiä muuta. Edes dokumentoimaan.
Toisaalta, eipähän siinä koko ajan mitään ihmeitä tapahdu, mutta jotkut vaiheet vain saattavat olla yllättävän mutkikkaat. (Tämän olen huomannut omia hommiani videoidessa) Pitäs olla joku toinen vieressä kuvaamassa nauhoittelemassa tai hoitamassa sen teknisen puolen.