Kirjoittaja Aihe: Universal War One  (Luettu 1308 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Jarkko Sikiö

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 8 110
Universal War One
« : 20.09.2014 klo 21:25:20 »
Tähtitieteellisin mittayksiköin hahmotettava musta seinä erottaa ihmisen siirtokunnat toisistaan. Ilmiön rajalla valtaisa painovoima murskaa sitä tutkimaan lähetetyt alukset.

Tämän mysteerin polttopisteeseen ajautuu seitsemän pilotin joukko. Heillä jokaisella on menneisyys sovitettavana. Ihmisinä päähenkilöt ovat särkyneitä, toiset itse tuhonsa välikappaleita – seitsemän kuolemansyntiä lihallistuvat vähitellen päähenkilöissä.

Universal War One on ranskalaistaiteilija Denis Bajramin (s. 1970) luomus. Soleil on sarjan ranskalainen koti, ja englanninkielisen laitoksen julkaisi Marvel osana kustantamojen laajempaa yhteistyötä.

Kuuden osan mittainen kokonaisuus on jaettu kahteen osakokonaisuuteen jälkipuolen kulkiessa aliotsikolla Revelations.

Huomio kiinnittyy ensimmäisenä värisuunnitteluun, mikä on erottamaton osa kuvitusta, ja ruutujen taustat tärkeiltä osin – toisinaan kokonaan – sekä syvyysvaikutelma on nokkelasti luotu värien avulla.

Teos on värityksensä osalta upea, mutta paikoitellen päällevyöryvä, aistit ylikuormittava. Väripaletilla ylenmääräinen roiskiminen rajoittuu aloitusosaan ja lukijan silmien onneksi jatko on maltillisempaa Revelations-jatkon ollessa jo varsin hillitty.

Verrattain arkisissa merkeissä alkaneet sotilastehtävät kääntyvät kosmisten mittakaavojen mullistuksiin Bajramin kirjoittaessa "kovaa scifiä", eli nykytietämystä mukailevaa tulevaisuusfiktiota.

Universal War One on fantasiaelementtien hallitseman euroscifin rinnalla timanttiakin kovempi perinteisen hardcore scifi -suuntauksen edustaja. Tämä ns. "kova scifi" on kolmisosaisen alkupuolen sydän ja sielu.

Tiedemaailma teorioineen on innoittanut tekijäänsä, ja Bajram antaa lukijalleen oivalluksen hetkiä soveltaessaan näitä teorioita toisinaan hyvinkin luovasti. Kellokoneiston tarkkuudella kulkeva juoni käänteineen ihastuttaa tieteisfiktion ystävää moneen otteeseen. Juonenkääntet myös seuraavat sisäistä logiikkaa täydellisesti, mikä tyydyttää tarkkana olevaa lukijaa.

Revelations-osuus notkahtaa. Visuaalisesti keskivaiheen rajapyykki ei ole dramaattinen, mutta tarinan osalta kyse on kahdesta täysin eri teoksesta. On kuin lukisi Arthur C. Clarkea ja päätyisi keskelle Isaac Asimovin kirjaa. Kova arkiscifi korvautuu futuristiseen yhteiskuntatieteeseen.

Erityisen häiritsevä yksityiskohta on Bajramin alter ego, Edward Kalish, joka kaikin puolin ylivertaisena hahmona lyö särön inhimilliseen henkilökaartiin.

Kalish on ensin kertojanääni, minkä käyttö varsin monimutkaisen scifi-kerroksen avaamisessa on alussa hyvinkin perusteltavissa. Kun rooli siirtyy sivuhahmoille, muuntuu Kalish itse ratkaisut taskuistaan kiskaisevaksi jumalhahmoksi kuin kreikkalaisessa näytelmässä ikään.

Deus ex machina -ratkaisut tekevät Revelations-jatkosta rappeutuneen version alkupuolen rinnalla, ja nautittavana alkaneen tieteistarinan viihdearvo putoaa roimasti.

Vioistaan huolimatta ei tarinaa voi keskenkään jättää, ja jatkoakin on sitä odottaville tiedossa.

Universal War Two, uusi kuuden jakson mittainen sarja, on työn alla. Ensimmäinen osa on jo julkaistu, tällä kertaa kustannustalo Castermanin toimesta.

(Tämä teksti on alunperin tarkoitettu etusivulla julkaistavaksi, ja kiitos sen parantamisesta kuuluu Reima Mäkiselle ja muulle Kvaakin sisällöntuottajien joukolle.)