Sain nyt viimeinkin DD:n kakkoskauden loppuun katottua. En silloin aikoinaan ykköskaudesta kirjoittanut mitään, kun Netflixin puutteen takia näin sen useita kuukausia muusta maailmasta jäljestä ja silloin tuntui, että vähän kaikki oli jo sanottu mikä sarjasta oli sanottavissa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että DD:n ykköskausi oli parasta live-action tv-supersankarointia ikinä ja kakkoskausi, vaikkei lähelläkään ykkösen tasoa, on kelvollinen jatke sille.
Ykköskaudella oli kivasti vain yksi päätarina ja koko kausi keskittyi sen kehittelyyn ja tyydyttävään lopetukseen saattamiseen. Kakkoskaudella kaksi päätarinaa, Tuomarin synty ja Elektra/Käsi - juonittelu, kilpailivat huomiosta jatkuvasti, minkä seuraksena kumpikaan ei saanut 100% ansaitsemaansa huomiota. Odotin kokoajan, että Tuomari jotenkin ovelasti kietoutuisi mukaan Daredevilin sotaan Kättä vastaan, mutta niin ei koskaan käynnyt. Jäikin vähän semmoinen olo, että tekijätiimi halusi kertoa ison mittakaavan Käsi - tarinan, mutta sitten tuli käskytty heittää Tuomari soppaan mukaan ja pohjustaa tämän omaa (mahdollista) Netflix - sarjaa. Kuten muut ovatkin jo sanoneet, monia elementtejä esiteltiin, mutta sitten unohdettiin jotta myöhemmin kolmoskausi ja/tai The Defenders minisarja voisi kaivaa ne taas esille. Myös Wilson Fiskin - tasoisen pahiksen puute latisti jännityksen luomisyrityksiä.
Tuokkari piti näistä ongelmista huolimatta minut jatkuvasti otteessaan. Vaikka tarinat eivät saanneetkaan tarvitsemaansa tilaa kunnolla kasvaa, ne olivat silti hyvin kirjoitettuja ja kiinnostavia. Parhaimmat hetket ovatkin, kun Daredevil väittelee moraalisista kysymyksistä muitten hahmojen kanssa. Toimintakohtaukset olivat aivan yhtä tylyjä kuin edellisellä kaudella ja roolisuoritukset olivat juuri eivätkä melkein täydellisiä (vaikka puristit varmasti itkevät Millerin Elektran perään). Lisäksi muutamat yllätyshahmot (niin DD:n edellisestä tuokkarista, kuin myös Jessica Jonesista) olivat iloisia yllätyksiä ja saivat innolla odottamaan mitä tulevilla kausilla on tarjolla.
Minun on myös lopuksi pakko myöntää, että suurin positiivinen yllätys oli Tuomari. Kuten jossain aiemmassa viestissä jo sanoinkin, en ole ikinä pitänyt sarjis-Tuomarista. Kaikessa synkyydessään hyvinkin lapsellinen tieni-ikäisten poikien voimafantasia, joka ei tarjoa mitään mitä ei sadoissa 80-luvulla suoraan videolle julkaistuissa toimintaleffoissa olisi jo nähty. Edes kaikkien ylistämää Garth Enniksen Punisher MAX - sarjaa en jaksanut 7 numeroa pidemmälle lukea. Tässä sarjassa Tuomarista onnistuttiin kuitenkin tekemään oikeasti kiinnostava hahmo, koska keskityttiin näyttämään kuinka psykopaattinen tämä on, mutta myös antamaan siihen ymmärrettävä ja sympaattinen syy, eikä tekemään tästä mahdollisimman "ältsin mageeta." Ihan rehellisesti katsoisin Jon Bernthalin tähdittämää Tuomari Netflix - sarjaa.
Eli lyhyesti, monista vioista huolimatta mainiota menoa ja edelleen odotan innolla mitä Marvel/Netflix seuraavaksi tarjoavat.
