Juu, Tintistä pitäs kaikkien kuvasarjantekijöiden ottaa oppinsa!
Tuo kommentti toi niin lämmöllä mieleen muinoisen Kärki-lehden artikkelisarjan Rautatiet sarjakuvissa, jossa huikeimpia osioita oli "Rautatiet Punaniska-sarjakuvassa"!
Ei jokaista nippeliä tarvi piirtää, mutta se mitä ajoin takaa, oli se, että (In My No So Humble Opionion) laitteilla samoin kuin henkilöillä on ominaispiirteitä, jotka karikatyyrissa ja abstraktissakin sarjassa pitäisi tavoittaa. Rautatie oli hyvä esimerkki, minäkin osaisin varmaan ihan hatusta piirtää tunnistettavan höyryveturin; sylinterimäinen runko, savupiippu, karja-aura, isot pyörät ja pyöriä pyörittävät tangot, hytti takapäähän ja sinne kaksi ukkoa, joista toinen lapioi tenderistä hiiliä ja toinen kiskoo narua, joka soittaa pilliä. Ei mikään tietty malli, mutta höyryveturiuden perimmäinen olemus.
Wagnerin edessä oleva kapine sen sijaan ei ole auton moottori. Se ei edes ole mikään kapine, jonka edes Wagner saisi aikaan kokoamalla auton moottorin osat väärin. Sen sijaan on se on sarjakuvallinen symboli Ihmeelliselle Koneelle, joka rikkoo tunnetun todellisuuden lakeja. Pelle Peloton voi työntää tuollaisen laitteen pajastaan ja saada aikaan kaikenlaisia Kyberias-henkisiä efektejä.
Jos tämä auttaa ymmärtämään mitä ajan takaa, kuvitelkaa strippi, jonka vitsi perustuu sille, että Wagner keskustelee oikean sian kanssa - jostain käsittämättömästä syystä tällä eläimellä vain on sarvet ja pitkä häntä, mutta mikään dialogissa tai muussakaan ei tarjoa tälle mitään selitystä. Tai toisena teknisenä laitteena, kyllähän kaikki tietävät miltä tietokone näyttää, sarjakuvissakin, piirretään B. Virtasen eteen toimistoon videonauhuri ja telkkari eikä tarjota tälle mitään selitystä, lukija pohtii tätä hämmästystään vielä kolmannessa ruudussakin ja missaa koko punchlinen.
(ja joo, tiedän kyllä että tuo avautuu ihan eri tavalla ihmiselle, joka ei tunnista ottomoottoria sellaisen nähdessään)