Kliseet sarjakuvassa

[tmielone]

On ihmisiä, joilla on ihan oikeasti supervoima: supernäkö. Heitä sanotaan tetrakromaateiksi. Näkevät värejä joita normit eivät näe.

Ainakaan tuon testin perusteella minusta ei ole supersankariksi. No, en voi sanoa olevani pettynyt, sillä kuka nyt haluaisi olla Kultakalamies

[Doctor Phantomizer]

Mutta miten välttää näitä kliseitä?

[J Lehto]

[Kyty]

[Darzee]

Mutta "Raakaa lihaa" naurattaa silti aikansa. Ei tosin liian suurina kerta-annoksina.

[J Lehto]

[Doctor Phantomizer]

Minusta se on siisteintä like...ever. Aina.

[Timo Ronkainen]

Ei tuo ollu klisee ennen Wattersonia. Sitä ennen ei ollu tietoakaan mokomasta.

Timo

[JJalonen]

Ei tuo ollu klisee ennen Wattersonia. Sitä ennen ei ollu tietoakaan mokomasta.

Eikä muistaakseni Wattersonkaan tätä gägiä käyttänyt kuin kerran (jos jättää dinosaurukset laskuista).

Toisaalta en kyllä muista nähneeni Wattersonin "lääkäriromantiikkaa" -stripin tyyppisiä vitsejä muuallakaan. Ainakaan kliseeksi asti.

Jubahan on vääntänyt Viivissä ja Wagnerissa jo aika pitkän rupeaman strippejä, mutta ei kait sentään vielä täysrealistisia ruutuja. Vai onko?

Juban sairaslomallahan tuuraajat esittelivät "todellisempia" versioita V & W:sta.

[J Lehto]

Eikä muistaakseni Wattersonkaan tätä gägiä käyttänyt kuin kerran (jos jättää dinosaurukset laskuista).

Spaceman Spiff seikkaili kyllä kohtuu usein, ja on  näitä fantasiasekvenssejä nähty muuallakin.

 Ei nyt maanvaivaksi asti, mutta ei myöskään mitenkään henkevästikään.

[JJalonen]

Spaceman Spiff seikkaili kyllä kohtuu usein, ja on  näitä fantasiasekvenssejä nähty muuallakin.

Niin, mutta Spaceman Spiff seikkaili ihan normi piirrosasussa. Calvin ei siinä muuttunut vaikka esimerkiksi Raymondin Flash Gordoniksi.

Ylipäätään vain fantasiamaailmassa seikkailua ei voi laskea kliseeksi, kun sehän on universaalia leikkimistä/unelmointia. Pikku Nemo höyhensaarilla jopa suorastaan perustui tälle johtoajatukselle.

[J Lehto]

Ylipäätään vain fantasiamaailmassa seikkailua ei voi laskea kliseeksi, kun sehän on universaalia leikkimistä/unelmointia. Pikku Nemo höyhensaarilla jopa suorastaan perustui tälle johtoajatukselle.

Ei tietenkään, klisee rajoittuu strippiin ja sen loppukuvaan, jossa rinnastetaan arki ja fantasia.

On mielenkiintoinen freudilainen ajatus, että Nemon loppuruuduissa rinnastettaisiin  Slumberland makuuhuoneeseen tai ruudun ulkopuolella puhuvaan äitihahmoon.

[Reima Mäkinen]

Ei tuo ollu klisee ennen Wattersonia. Sitä ennen ei ollu tietoakaan mokomasta.

Entäs Friikkilän veljesten selvä hetki?

P.S. Olen välttänyt tähän keskusteluun osallistumista, sillä pidän aihetta hieman outona. Mitä muuta kuin toistuvia kliseitä sarjakuvissa on? Tunnistettavuuteen, muunteluun ja tuttuuteenhan koko homma perustuu!

[J Lehto]

P.S. Olen välttänyt tähän keskusteluun osallistumista, sillä pidän aihetta hieman outona. Mitä muuta kuin toistuvia kliseitä sarjakuvissa on? Tunnistettavuuteen, muunteluun ja tuttuuteenhan koko homma perustuu!

Aivan. Ollaan perusjuttujen äärellä.

[J Lehto]

Tänään hesarissa Jalmari teki kokovartalowattersonit.