Valitse v. 2013 paras käännössarjakuva: äänestä Herra Koipeliini -voittajaa!

[Lurker]

Mitä olisi sarjakuvan ystävän joulu ilman Herra Koipeliinin nimikkokisaa? No, ei se olisi joulu ollenkaan!

Kvaak-sarjakuvayhteisö valitsee perinteisesti (ja jo viidettä kertaa!) vuoden parhaan käännössarjakuvan jäsenäänestyksellä. Äänestysaikaa on loppiaiseen saakka.

Voittaneen teoksen kustantajalle/suomentajalle on luvassa Herra Koipeliini -tunnustuspalkinto. Aikaisemmat voittajat voi tarkistaa vaikka Wikipediasta.

Kvaakin toimitus on suorittanut esikarsinnan. Tällä kertaa jokainen toimituksen jäsen sai ehdottaa kolmea suosikkiaan. Ehdokaslista on siksi kaikkien aikojen pisin, mutta nyt toivottavasti löytyy jokaiselle jotain.

Herra Koipeliini -palkinnon tarkoitus on tuoda positiivista julkisuutta käännössarjakuvalle. Koipeliinista on muodostumassa yhä enemmän myös palkinto hyvälle suomennokselle! Toivomme reilua peliä ja iloista joulumieltä. Tätä tehdään rakkaudesta sarjakuvaan.

[tertsi]

Sillage: Vankila sai mun ääneni (olihan se niin, että vain yhtä saa äänestää)

Viihdyttävä tarina. Koskaan ei tiedä, mikä tappokone tulee vastaan seuraavan nurkan takaa. Vaikutuin.

[Lurker]

Merkintöjä sotatarinaa varten sai oman ääneni. Enpä muista pitkään aikaan lukeneeni sarjakuvaa, jonka kohtaukset aina ajoittain nousevat mieleen ajattelun joutohetkinä.

[Doctor Phantomizer]

Koska tässä on kyse rakkaudesta sarjakuvaan, niin sitten minä aion sanoa muutaman sanan tuolla otsikolla, samalla kun jaan kunniaa niille sarjakuville ja niiden parissa olleille, joille se minusta kuuluu. Sitä on minusta rakkaus sarjakuvaan.

Yllätyin hieman, että jos nyt Willereitä ja Ankkoja ja Asterixeja ja uusinta Blacksadiä (jonka kuitenkin jossain vaiheessa luen) ei lasketa, niin olen lukenut kaikki ehdokkaat, ja hieman enemmän. Hmm. Pitäisiköhän siis ensi vuonna hakeutua enemmän oman sarjakuvaharrastuksen juurille, ja perehtyä hieman tuohon eurooppalaiseen jatkuvaan sarjakuvaan ja Ankkoihin?

Sieltähän tuo on minunkin harrastus lähtenyt, jo ennen supersankareita, eli ennen kuin lähdin pohtimaan, että mitä on Barksin, Rosan, Vicarin, Hergen ja eurooppalaisen historia parodia sarjakuvan toisella puolella? Jos nämä sarjakuvat vievät tiedon valtakuntaan, mihin vie supersankarit?

Loppua ei ole näkynyt, ja ainoa sarjakuva alue, jossa ei Kvaakissa hirveästi kommenttejani näy, ja jossa en käy kirjastossakaan kuin vain katsomassa, on nuo lännensarjakuvat, muutamine poikkeuksineen.

Muutama viikko takaperin luin Rosan Musta Ritari tarinan, ja löysin siitä yhä uudenlaisempia ulottuvuuksia, joista varmasti osaisin näiden vuosien jälkeen sanoa jotain mielenkiintoista.

Olkoon siis niin, että ensi vuonna käyn kynsin ja hampain Barksin ja Rosan töiden kimppuun, ja Kvaak tulee räjähtämään uusista perspektiiveistä näihin Ankka klassikoihin!

Ellis - Granov: Iron Man, Extremis (suom. Petri Silas, Egmont)
Emerson - Jackson: Danten Inferno (suom. Juhani Tolvanen, Arktinen Banaani)
Loeb - Sale: Batman, Pitkä pyhäinpäivä (suom. Petri Silas, Egmont)
Millar - Romita jr.: Kick-Ass (suom. Leena Hyttinen ja Antti Koivumäki, Egmont)

Loppuvaiheessa omaa henkilökohtaista karsintaani tältä listalta tilanne on tämä.
Täytyy sanoa, että tämä teki hyvin tiukkaa. Danten Inferno sarjakuvan luin vasta menneellä viikolla. Se on kuitenkin viikon, ja vuoden lukemistani sarjakuvista mieleenpainuvin.

Iron Man Extremis on periaatteessa se kaikkien aikojen odotetuin Iron Man tarina, siinä, missä vastaavasti Pitkä Pyhäinpäivä on kaikkien aikojen odotetuin Batman tarina. Täytyy kuitenkin sanoa, että sillä on väliä, että odottaako reilusti yli 10 vuotta, kuin muutaman vuoden.

Kick-Ass tuli myöhään, mutta en voi olla antamatta arvoa sille hyvälle työlle joka sen eteen on tehty. Kvaakin vuoden paras arvostelukin on minusta aivan vilpittömästi ja rehellisesti sanottuna juuri tuosta sarjakuvasta, ja sekin kertoo jotain. Koskaan ei ole taidettu näin kattavasti käsitellä amerikkalaista sarjakuvaa missään arvostelussa, kuin tuossa.

Näin ollen listalta putoaa Iron Man.
Danten Infernon pudotan, mutta annan sille tunnustusta vuoden mielenkiintoisimpana sarjakuva tapauksena.

Kick-Ass vai Pitkä Pyhäinpäivä? Täytyy sanoa, että päätös ei ole helppo.
Kun kaikki odotukset täyttyvät, ja lopputulos näyttää hyvältä, sille on annettava arvoa. Mutta samoin myös uudemmalle sarjakuvalle, jonka merkitys ei ole kadonnut, vaikka tuleekin muutaman vuoden myöhässä.

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
On myös kuitenkin selvää, että suhteeni Pitkä Pyhäinpäivä sarjakuvaan ei ole niin voimakas, kuin Kick-Assiin, ja Kvaakin arvostelu todella sai muistamaan, että miksi minun suhteeni siihen on voimakas, ja lukemaan sen Suomeksi, siitäkin huolimatta, että omistan sen englanniksi.

Kun minä 5 vuotta sitten tulin Kvaakiin, se oli juuri Kick-Ass joka herätti huomioni, kun kyseisestä sarjakuvasta tulevasta elokuvasta puhuttiin. Muistan, kuinka suuri pettymys elokuva oli verrattuna sarjakuvaan. Toki huomionarvoista on myös se, että  kun tulin Kvaakkiin, puhuttiin myös Watchmen elokuvasta ja sarjakuvasta runsaasti.

On oikeastaan hauskaa, miten paljon samoja nimikkeitä on listalla, kuin 5 vuotta sitten oli puheenaiheena. Watchmen kuitenkin kestää ilman ylistystä. Samoin kuin Pitkä Pyhäinpäivä. Annan siis ääneni sarjakuvalle, joka todella potkii perseelle, mutta ei saa siitä riittävästi tunnustusta...

Annan ääneni Kick-Assille.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Äänestystilanne ei näy ennen kuin on itse äänestänyt. Ja sitä ennen pitää tietysti olla Kvaakin jäsen ja kirjautua sisään. Tällä hetkellä 25 henkeä on äänestänyt.

[Janne]

Vihaan pikselöityneitä sarjakuvia. Nyt tein kuitenkin poikkeuksen. Sertaon mies on oma suosikkini vuoden parhaaksi käännössarjakuvaksi. On se vaan niin hieno! Pikselöityminen ei ole kotimaisesta kustantajasta kiinni. Kerrassaan erinomaista, että ovat ottaneet projektiksi koko Pratt-sarjan suomeksi kustantamisen. Näitä on odotettu. Ikävää, että vaihtoehto oli joko pikseleillä tai ilman.

[Jarkko Sikiö]

Äänestystilanne ei näy ennen kuin on itse äänestänyt.

Listan lopussa on "Katsele tuloksia" -linkki, jota napsauttamalla näkee tilanteen myös ennen oman äänensä antamista.

[JJalonen]

Vihaan pikselöityneitä sarjakuvia. Nyt tein kuitenkin poikkeuksen. Sertaon mies on oma suosikkini vuoden parhaaksi käännössarjakuvaksi. On se vaan niin hieno! Pikselöityminen ei ole kotimaisesta kustantajasta kiinni. Kerrassaan erinomaista, että ovat ottaneet projektiksi koko Pratt-sarjan suomeksi kustantamisen. Näitä on odotettu. Ikävää, että vaihtoehto oli joko pikseleillä tai ilman.

Ihan samoilla linjoilla oltiin myös täällä tämän valinnan kanssa.

Pratt-albumien jälkeen hienoa sarjaa voisi jatkaa vaikka Ivo Milazzon filippiini-tarinalla.

[Reima Mäkinen]

Listan lopussa on "Katsele tuloksia" -linkki, jota napsauttamalla näkee tilanteen myös ennen oman äänensä antamista.

Ei ainakaan mulla näy tommosta.

Mutta hätä ei ole tämän näköinen. Äänestysvalinnan voi poistaa eli vaihtaa. Jos haluaa päästä katsomaan tilannetta, mutta ei ole vielä ihan varma omasta suosikista niin valitsee vain jonkun sopivalta tuntuvan ja säätää sitten ennen loppiaista sen lopullisesti kohdalleen. 

[Petteri Oja]

Ei mullakaan näy, taitaa olla vain ylläpidolla semmoinen mahdollisuus.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Juu, ei näy minullakaan sellaista. Ehkä näkyy, jos on kaksi ankkaa.

[Curtvile]

Ei mullakaan näy, taitaa olla vain ylläpidolla semmoinen mahdollisuus.

korrektomundo.

pähkäilen itse tapani mukaan minkä noista nyt sitten valita, äiti, tytär vaiko sen kaveri.

Meinaan ollut melko hyvä käännösvuosi.

[Darth Mika]

Täytyy näköjään vielä lukea toi Blacksad 5 ja Texin Uudisraivaajat...ehkä toi Nekomajin. Tiedän kyllä, ettei noi voi olla niin hyviä kuin ne mitä olen jo lukenut.
Noh kattelen joulun ajan noita.
Blacksad ja Nekomajin pitää kai mennä kirjakauppaan lukemaan, kun niitä ei saa kirjastosta. PÖH!

[Lurker]

Sen voi säätää, mutten viitsinyt mennä sorkkimaan. Lurker saa muuttaa jos haluaa.

Muutettu. Nyt voi katsella tulokset ennen äänestämistä.

[Lurker]

Sillagen suomentaja oli kirjattu väärin, nyt oikein: Mirka Ulanto. Kunnia sille, kelle se kuuluu.