Saa sarjakuvasta inhoutua jos siltä tuntuu. Minäkin olen inhoutunut monista.
Voihan sitä sanoa, että Keijo Teuraasta tuntuisi puuttuvan se pelastava taso, jossa psykopaattinen tappaja saisi näpeilleen ja saisi maistaa omaa lääkettään a la Tom ja Jerry. Tämän vuoksi Keijo on hahmona kovin kapea ja yksiulotteinen. Sitten taas: kyseessä on toimintaelokuvien parodia. Siitä lähtökohdasta ei kauhean syvälliseksi äidytä, ellei sarja kehity parodiasta joksikin muuksi.
En ole ollenkaan varma, että sarjakuvan pitäisi olla erityisen moralistinen, kun yhtä hyvin voisi olla saman tien rehellinen. Kumpikaan valinta ei ole sinänsä itsessään kauhean kiinnostava. Vanha juttu: ei se mitä tehdään, vaan miten se tehdään.
Häiritsevintä kukaties Keijo Teuraassa on metafiktiivisen psykiatrin silmin katsottuna se, että hänen hiusrajansa, otsansa ja silmänsä muodostavat kurvikkaan naisvartalon, jossa silmänvalkuaiset loistavat kapeina bikineinä ja pistävät iirikset tapittavat nänneinä, kts kuva
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=gallery;sa=view;id=5997 
Noh, Salvador Dalikin on tehnyt tämän.
Aihe: Keijo Teuraan Tematiikka. (Luettu 6734 kertaa)