Perkeros

[Reijo Valta]

Hehee. Mutta tästä teoksesta on helppo tykätä.

Blogiin kirjoitin myötäsukaisesti kanssa: Whilst all my thoughts remain unsung.

[Jouko Nuora]

Eikö ketään muuta häirinnyt se "ihmissusijakso" tjms.  joka tuntui päälleliimatulta?

 Hienoa, vaivallatehtyä ja suunnitelmallista piirräntäähän albumi on, ja komeat tietsikkavärit...
mut mun sukupolvelleni jolle Playboy on tutumpi kuin Playstation tarinassa oli kovin vähän tarttumapintaa, vaikka olen nuoruuteni soitellut rumpuja bändeissä. Ja se karhu rumpalinahan oli MINUSTA vain lapsellista ja vie/vei uskottavuutta pois.

 Tietenkin KAIKKI haluaa nyt kuorossa kehua tätä kun on saatu IHAN ulkomaansopimuksetkin! Hienoa, näinhän Suomessa ON aina tehty, vasta ulkomailla kehuttu on jotain tod. hienoa Suomessakin.
 Olen lukenut VAIN kerran kirjastosta lainaamani kappaleen. Ehkä toisella lukemalla aukeaa paremmin. Ja onnittelut ulkomaansopimuksista.

 Pitää vaan uskoa että hyvät työt löytävät  joskus ne oikeat kustantajatkin. Ja lukijat.

[Ossi Hiekkala]

Tietenkin KAIKKI haluaa nyt kuorossa kehua tätä kun on saatu IHAN ulkomaansopimuksetkin! Hienoa, näinhän Suomessa ON aina tehty, vasta ulkomailla kehuttu on jotain tod. hienoa Suomessakin.

Kyllä tätä on kehuttu runsaasti ennen sopimuksia. Jos siinä vaiheessa kun alkoi näytekuvia ilmaantumaan, oli selvää, että nyt on todella kovaa kamaa tulossa. Enkä ollut missään nimessä ainoa, joka sen huomasi. Pirullisen komea albumi.

[Jouko Nuora]

Toki Ossi, kehuttu on etukäteenki MYÖS...

ja kohtahan saa pokata Finlandianki!

 ...ja kuten näkyy, kritisoida ei saa. seuraavaksi odotan sitä: " ...sä oot vaan kateellinen...!" argumentointia ja MUN sarjisteni lyttäämistä!  ihan niinkuse liityis tähän perekeroksen arviointiin mitenkään!

[tertsi]

 ...ja kuten näkyy, kritisoida ei saa.

Onkos multa mennyt joku keskustelunpätkä ihan ohi? Mä en ole huomannut mitään tuollaista "kritisoida ei saa" -juttua Perkeroksen kohdalla. En ainakaan Kvaakissa.

[Lurker]

Kotimaisia, kuten Perkoros ja Kultainen nuoruus, on täällä Kvaakissa toki kritisoitu, suorastaan ylistävään sävyyn.

[Reima Mäkinen]

Eikö ketään muuta häirinnyt se "ihmissusijakso" tjms.  joka tuntui päälleliimatulta?

Hienoa, vaivallatehtyä ja suunnitelmallista piirräntäähän albumi on, ja komeat tietsikkavärit...
mut mun sukupolvelleni jolle Playboy on tutumpi kuin Playstation tarinassa oli kovin vähän tarttumapintaa, vaikka olen nuoruuteni soitellut rumpuja bändeissä. Ja se karhu rumpalinahan oli MINUSTA vain lapsellista ja vie/vei uskottavuutta pois.

Itse asiassa kirjoitin hieman samoista asioista näin:

Lähinnä hahmovalinnoissa tai hahmojen kirjoittamisessa oli joitakin häiritseviä piirteitä, mutta ei pahasti häiritseviä, niin että Perkerosta voi kyllä sanoa kaikkinensa erittäin hyvällä maulla koostetuksi. Sitä on niin tottunut siihen että kaikki sarjakuvat ovat tarinansa ja hahmojensa puolesta melko tiukasti jotain genreä, että sitten kun joku hieman rikkoo, vaikka kuinka onnistuneesti, tätä asetelmaa se kummastuttaa. Tärkeintä on että käsikirjoitus perustelee ne tehdyt valinnat ja tämä kyllä toteutui Perkoroksessa hyvin. Varmasti kirjasta löytyy jokaiselle jotakin.

Voipi olla myös niin että hahmokatras jäi hieman epätasaiseksi tai tuntuu siltä, koska siinä oli monta niin hyvin kirjoittua hahmoa, että ne "ohuemmat" sitten ikään kuin jotenkin erottuvat sieltä.

MUN sarjisteni lyttäämistä!  ihan niinkuse liityis tähän perekeroksen arviointiin mitenkään!

Kun nyt tuli puheeksi, voisin hieman vertailla, en lytätäkseni vaan lähestyäkseni asiaa esimerkkien kautta.

Löysin Perkeroksesta enemmän tarttumapintaa kuin Kultaisesta nuoruudesta. Eikä tällä nähdäkseni ole mitään tekemistä syntymävuosien kanssa. Arvioisin että se tarttumapinta johtuu nimen omaan käsikirjoituksista (hahmoista ja juonisisällöistä) ja tavasta esittää kuvien taustat. Perkeroksessa miljöö oli isossa roolissa. Ilman taustojen realismia fantasia olisi siinä todennäköisesti karannut omille teilleen ja koko pakka hajonnut saman tien.
Mielenkiintoista on myös se miten paljon enemmän Perkeroksen tekijät saivat irti niistä parista yhteisestä teemasta joita näillä teoksilla on. Siis kasvutarinasta/aikuistumisesta ja taiteellisten valintojen tekemisestä ja samaan aikaan itselle rehellisenä pysyttelemisestä.

[tertsi]

Sen kummemmin nyt perustelematta minusta Perkeros ei ole napakymppi, mutta se on varsinkin suomalaiseksi sarjakuvaksi mukavan helppolukuinen ja "hyvin piirretty". Vaikka se ei ole täysosuma, on se kuitenkin hyvä sarjakuva.

Ymmärrän hyvin Jouko Nuoran ja Reiman esille nostamat heikkoudet. Kaikesta kritiikistä en ole heidän kanssaan samaa mieltä.

Ja mikä ilahduttavinta, viime vuosina on nyt osoitettu, että myös hyvin piirretty suomalainen sarjakuva voidaan myydä maailmalle. Se alemmuuskompleksinen teoria, että "ei kannata kilpailla samoilla aseilla, ei me siihen kuitenkaan pystytä" on nyt  romutettu.

On erittäin mielenkiintoista nähdä, tuottavatko nämä ulkomaan sopimukset tekijöille sen verran rahaa, että he pystyisivät jopa elättämään sarjansa ulkomaisilla tuloilla itsensä. (toivottavasti näin käy)

Ja huom! Kaikki nämä sarjakuvat: Perkeros, Grisefoth ja Näkymättömät kädet ovat pitkiä, osa jopa erittäin pitkiä, sarjakuvia.

... ja nykyään muka vain strippien pitäisi olla ostavan yleisön mieleen.

[Jouko Nuora]

Kultaisessa nuoruudessa ei ollut yhtää " kirjoitettua hahmoa tai kohtausta ", se on päiväkirja, ei mitään fiktioo, juonenkuljettelua ei voinut panna kuten lystää... 
kuin taa Perekeroksessa ei ollu näitä jalat-tiukasti-maassa  pakotteita,
joten vertailu on sallittua mutta ontuvaa... eri genre.

ja kuten monet tietää MUN sarjakuvissa harvoin on "käsikirjoitusta", tai siisnä ei puitäydytä kuin viitteelisesti, tosin Kultasessa nuaruudessa ihan ENSIkertaa oli jopa editoiva kustannustoimittaja ja tekstejä lähes hiottiin!! Eli mä runoilin ja muunsin ja kunnes sit tuli hyväksyviä viestilöitä...

 Mut siis Perkerokseen, hienosti piirretty ja väritetty LASTEN albumi josta kaikki tyylitajuiset hipsteritkin voi rauhassa tykkää!

Aijuu, jollekin onki jäänyt vielä kuulematta/huomioimatta Nanin Japanisopimus ja julkaisu huhtikuussa 2014, ...eipäs unohdeta sitä maailmanvalloituksista. ( Vaikkei sitä olekaan hankkinut Wsoy ja heidän kaikkitietävä  isonrahan mainosjaosto...  )

[Reima Mäkinen]

Se alemmuuskompleksinen teoria, että "ei kannata kilpailla samoilla aseilla, ei me siihen kuitenkaan pystytä" on nyt  romutettu.

Olisiko tuo hokema myös perua siitä että tarpeeksi taitavia piirtäjiä ja sarjoja vain ei ole ollut tarjolla? Vaikea kuvitella jotain Sirolan Apassit tai Hölmöläiset sarjaa ulkomaisena hittinä. Mämmilääkin yritettiin jossain vaiheessa myydä ulos mutta sen vahvuus, suomalainen eksotiikka, voi ostajan silmissä muuttua yhtä helposti rasitteeksi. 2000-luvun maailma on kulttuurisesti yhtenäisempi, joten suomalainen ei ole automaattisesti enää kummajainen.

Kultaisessa nuoruudessa ei ollut yhtää " kirjoitettua hahmoa tai kohtausta ", se on päiväkirja, ei mitään fiktioo, juonenkuljettelua ei voinut panna kuten lystää... 
kuin taa Perekeroksessa ei ollu näitä jalat-tiukasti-maassa  pakotteita,
joten vertailu on sallittua mutta ontuvaa... eri genre.

Genre on eri mutta periaate sama. Kirjalla ja kirjailijalla olisi hyvä olla joku teema tai sanoma siellä pohjalla. Jokin minkä ympärillä pyöritään ja mitä toiminta sekä replat tukevat ja käsittelevät jollain tasolla. Yhden ihmisen elämä on puuduttavan tylsää, tylsempää kuin Big Brother, mutta siihen saattaa sisältyä joitakin tapahtumia, jotka poimimalla se vaikuttaa mielenkiintoiselta.
Elämäkerroissa tämä hoidetaan valitsemalla siihen kertomukseen juuri niiden "mielenkiintoisten" kohtauksien jokosta tapahtumia, jotka muodostavat yhdessä ikään kuin järjellisen kokonaisuuden. Joka tapauksessa valintojen johdosta teokseen syntyy vääjäämättä tiettyjä painotuksia ja lopulta kokonaisuudesta toivottavasti hahmottuu osiensa summana vielä jotakin suurempaa. Tätä siis tarkoitan sillä miten Kultainen nuoruus(kin) on käsikirjoitettu.

Mistä onkin tullut mieleen, että luin Perkeroksen ensimmäisen kerran realistisena keksittynä tarinana (bänditouhuista), jossa on mukana mystisiä aineksia. Kvaakin arvostelussa sitä luettiin aika pitkälle tietyn musiikkigenren (rock tai jopa metalli) kautta. Mutta entäs jos lukisikin sitä kuvauksena musiikkiin (mihin tahansa musiikkiin) liittyvästä selittämättömästä voimasta ja tenhosta. Arjen kuvaus, nuoret päähenkilöt ja varsinkin valittu musiikin laji ovat siten vain keino houkutella (tietyn tyyppisiä) lukijoita tämän tarinan pariin.

[JP]

Aijuu, jollekin onki jäänyt vielä kuulematta/huomioimatta Nanin Japanisopimus ja julkaisu huhtikuussa 2014, ...eipäs unohdeta sitä maailmanvalloituksista. ( Vaikkei sitä olekaan hankkinut Wsoy ja heidän kaikkitietävä  isonrahan mainosjaosto...  )

Kiitokset kaikille kommenteista! En ala selittelemään tai perustelemaan valintojamme tms sen kummemmin, jokaisella on valta tehdä omat tulkintansa tekeleestämme, mutta tuon edellä mainitun epäkohdan korjaan, ettei jää väärä käsitys: Abramsin ja Castermanin diilit olen hoitanut itse.

Ja tuhannesti onnea Joukolle Japanin diilistä. Se on upea juttu! Niille markkinoille on nimittäin hankala kurottaa. Kaikkea hyvää maailmanvalloitukseen!


Petteri & Reima > Asteen repro teki huimaa duunia. Mä murehdin etukäteen myös niitä tummia sivuja, ja koitin löytää jonkinlaisen keskilinjan sen suhteen, miten paljon uskallan avata tummimpia osia ilman että tunnelma latistuu. Piirros- ja väritysduunin tein 1200 dpi:llä tosiaan, mutta varsinainen painotiedosto on ollut 300 dpi:nä. Ja kyllä, työhuoneen pöytäkoneen taisin aika lahjakkaasti tappaa niillä layeri-tiedostoilla...

[tertsi]

Olisiko tuo hokema myös perua siitä että tarpeeksi taitavia piirtäjiä ja sarjoja vain ei ole ollut tarjolla?

Epäilemättä.

Tuossa mantrassa minua on aina vaivannut se, että ei ole edes oletettu että JOSKUS meillä VOISI olla tarpeeksi hyviä piirtäjiä ja sarjoja. Pyyhe kehään vaan heti kättelyssä.

Onneksi ajat voivat muuttua.

[Reima Mäkinen]

Piirros- ja väritysduunin tein 1200 dpi:llä tosiaan, mutta varsinainen painotiedosto on ollut 300 dpi:nä.

No, tuo on hyvä tietää. Ite oon tehnyt ny 400dpi:nä, elikäs se riittää helposti. Ja juu, en ajatellutkaan että tekijöiden pitäisi jotain selittää. Saa kyllä jos haluaa. Mutta tärkeintä on se että teos itsessään on avoin monille tulkinnoille, jopa houkuttaa semmoiseen.

Tuossa mantrassa minua on aina vaivannut se, että ei ole edes oletettu että JOSKUS meillä VOISI olla tarpeeksi hyviä piirtäjiä ja sarjoja. Pyyhe kehään vaan heti kättelyssä.

Ihan sama juttu on ollut valittaminen käsikirjoituksista. Sekin on pitänyt paikkansa.

Ero siihen mitä on pitkään puhuttu ja kirjoitettu lehdissä "suomalaisen sarjakuvan" korkeasta tasosta on ollut ristiriidassa sen kanssa mitä on tiedetty sen vientimahdollisuuksista ja ns. todellisesta tasosta. Tavallaan tämän ymmärtääkin. Onhan se hyvä kannustaa tekijöitä kehumalla. Esimerkin voima on kuitenkin vielä mahtavampi. Muiden menestys ja onnistumiset kannustavat myös.

Viennistä puheen ollen, jos nyt JP vielä roikut langoilla... jos kerran agenttia ei ollut pelissä, niin minkälaista pakettia noin niinku teknisesti tarjositte. Oliko tekstistä joku raakakäännös vai kenties melkein valmis? Ei kai sentään ainoastaan synopsista suomikirjan kanssa, kuvailua ranskaks? Ranskannos vai englanti? Valmiiksi taitettuna kupliin monistenippuna/pdf:nä?

[Ossi Hiekkala]

Taitaa olla niin, mikäli olen oikein ymmärtänyt, että Suomessa sarjakuvien myynti ulkomaille on pitkälti tekijän itsensä tehtävä. Isoilla kustantamoilla ei ole siinä suurta intressiä. paras tietysti, jos olisi joku agentti, kuten joillain kirjailijoilla, mutta korvaukset sarjakuvista ovat aika pienet, joten tuskin sellaista Suomeen kehittyy. Se, miten saa myydyksi riippuu tietysti tuotteen laadun lisäksi myyjän kyvyistä. Perkeroksen kohdalla voidaan kyllä puhua sarjakuvasta, joka myy itse itsensä. Toivottavasti nämä sopimukset poikivat lisää ja tulee kansainvälinen hitti.

[JP]

Onhan se hyvä kannustaa tekijöitä kehumalla. Esimerkin voima on kuitenkin vielä mahtavampi. Muiden menestys ja onnistumiset kannustavat myös.

Viennistä puheen ollen, jos nyt JP vielä roikut langoilla... jos kerran agenttia ei ollut pelissä, niin minkälaista pakettia noin niinku teknisesti tarjositte. Oliko tekstistä joku raakakäännös vai kenties melkein valmis? Ei kai sentään ainoastaan synopsista suomikirjan kanssa, kuvailua ranskaks? Ranskannos vai englanti? Valmiiksi taitettuna kupliin monistenippuna/pdf:nä?

400 dpi riittää kyllä. Puskaradion kannen taisin laittaa kokeeksi 600 dpi:llä, mutta vaikea sanoa onko se skarpimpi kuin muissa kirjoissani. Painostahan se tosiaan kans riippuu. Itse voi vaikuttaa lähinnä sillä että on hyvä kalibrointi, tarkkailee hieman niitä värimääriä, ennakoi ja sit vain pistää sormet ristiin, peukut persiisiin ja jäniksenkäpälät suuhun ja toivoo parasta. Aina sekään ei auta. Puskaradion kannen selkämykseen paino asensi omatoimisesti punaiset katkoviivat(?).

Ja nimen omaan kannustaisin kaikkia siihen kehumiseen ja kannustamiseen. Kyllä toisten esimerkki kannustaa aina eteenpäin — jumalauta, mäkin haluan!

Meillä oli kattava pdf jossa oli esimerkkisivuja (käännettynä englanniksi), synopsis sekä hahmo- ja konseptiesittely. Varmuuden vuoksi tein Perkeroksen siten että kirja toimisi tarvittaessa myös mustavalkoisena, mikäli kustantajat säikkyisivät värillisen version kustannuksia. Neuvottelut käynnistettiin jo kesällä, ennen kuin kirjaa oli julkaistu. Mut joo, näistä voin höpötellä jossain Tre kupliissa yms enemmän, mikäli kiinnostaa.