Jokainen onnistuminen on sulka kaikkien tekijöiden hattuun, ja parantaa kaikkien asemaa.
Word.
Vertaistuki ja kannustus joka vanhemmissa sarjakuvamaissa koetaan itsestään selväksi velvollisuudeksi ohitetaaan täällä, omia sanojasi käyttäen, "selkääntaputteluna".
Mä en vanhempien maiden meiningeistä tiedä, mutta arvioisin että Suomin sarjakuvaskene on sellainen keskitien kulkija. Varmaan jossain muualla on paremmin, mutta on myös paikkoja joissa puhalletaan yhteisen hiilen ohi, eli flaidataan, kadehditaan ja kuppikuntaillaan enemmän kuin meillä.
Kateus jääköön niille, jotka eivät omissa töissään koe onnistuvansa. Se ei koske mua eikä varmasti Reimaakaan. ;-)
Nii. Kateellinen ihminen ei varmaan ole kovin onnellinen. Minä nyt olen hyvin kriittinen myös omille töilleni enkä useinkaan koe onnistuvani, mutta en myöskään tunnista sellaista katkeraa kateutta oikein missään suhteessa. Uskon kuitenkin että kateuden täytyy olla melko yleistä, kun siitä niin paljon puhutaan. Eikä se onnistuminen mulle ole edes yhtä tärkeää kuin vaikka pyrkimys kehittyä ja mahdollisuus jatkaa tekemistä se että yrittää ja haastaa itsensä.
Suurin osa tekijöistä on todennäköisesti ihan kiitollisia, mikäli saavat asiallista kritiikkiä.
Kritiikin lukeminen, vastaanottaminen ja ymmärtäminen on kyllä vaikeaa. Varsinkin tekstisellaisen. Tietenkin sitä on kiitollinen, mutta sokeus omalle työlle saattaa estää joskus sen palautteen ymmärtämisen.
Mulle on jotenkin helpompaa kritisoida ja nostaa esiin pieleenmenneitä yksityiskohtia kuin alkaa luetella kaikkia onnistumisia (joita on yleensä paljon). Tiedän että pitäisi kehua enemmän, mutta minusta jo se on tietynasteinen tunnustus, että vaivautuu lukemaan ja kommentoimaan. Työn sivuuttaminen ja kommentoimattomuus on aika pelottavaa. Siinä tekijä alkaa sitten helposti miettiä siitä vastaanotosta vaikenemisen syistä kaikkea ihan ufoa.
