Ärsyttävin toimintasankari

[Jukka Laine]

Ärsyttävin toimintasankari on mielestäni Robby Reed, Dial H for Heron päähenkilö.

Ensinnäkin ei ole hirveästi järkeä että sankari on, no, joka kerta eri sankari. Se on selvää ettei kirjoittaja tuhlaa paukkujaan tällaisiin sankareihin jotka esiintyvät kerran.

Toiseksi Robbyllä oli kaikkein dorkin catchphrase: Sockamagee! Sitä hän hoki joka jaksossa.

Marv Wolfman olisi halunnut hahmon uusiin Teinititaaneihin vuonna 1980. Sitä sitten en tiedä miksei ottanut. Ryhmässähän tuo olisi ollut vielä sekavampi.

http://en.wikipedia.org/wiki/Dial_H_for_Hero

Kertokaa omat ärsyttävimmänne.

[Darzee]

Keith Giffenin huumori naurattaa aikansa, mutta ärsyttää liian isoina kerta-annoksina. Luin suomeksi tulleita Oikeuden Puolustajia iltana muutamana, eikä vetänyt suuta hymyyn Sininen Kuoriainen eikä Booster Gold. Hiukan liikaa naurujen kalastelua, vaikka hetken tauon jälkeen taas huvittaneekin.

[Tina DeMona]

Vai että toimintasankari? Milla Jovovich tai Daniel Greig, sanoisin minä.

Mutta kas, nepä eivät ole hahmoja ensinkään.

[Jukka Laine]

Eivät niin vaan näyttelijöitä. En kyllä tiedä kuka on Daniel Greig, mutta kai sinä tarkoitit Daniel Craigia.

Ja koska ollaan sarjakuvafoorumin toimintasankareissa, niin keskitytään fiktiivisiin hahmoihin.

[Bastard]

Jimmy Olsen!

[Doctor Phantomizer]

Kuka tahansa osaa olla ärsyttävä mikäli Bendis on kirjoittanut tätä.

[Tina DeMona]

Eivät niin vaan näyttelijöitä. En kyllä tiedä kuka on Daniel Greig, mutta kai sinä tarkoitit Daniel Craigia.

Ja koska ollaan sarjakuvafoorumin toimintasankareissa, niin keskitytään fiktiivisiin hahmoihin.

No anteeks.

Mutta joo, Riddle on siinä mielessä oikeassa, että kirjoittajasta kyllä riippuu hyvin paljon. Parhaimmillakin mahdollisuuksilla lastattu hahmo voi olla hirmu ärsyttävä ja potentiaalinsa hukannut, jos huono kirjoittaja on pelissä (enpä ole niin paljon tätä Bendisiä lukenut että osaisin sitä nimenomaan kommentoida puoleen tahi toiseen) ja vastavuoroisesti hyvä kirjoittaja saa kliseisimmän ja kuppaisimmankin hahmon elämään.

Itselläni on aina ollut jonkinlainen vahva viha/rakkaus -suhde Hämähäkkimiehen hahmoon, mutta aina kun on ollut hyvä kirjoittaja, niin on toiminut. Pahimmillaan, eli väärissä käsissä, hyvinkin ärsyttävä toimintasankari. Loppupeleissä tosi yksiulotteinen hahmo, mistä pystyy kuitenkin tarvittaessa kaivamaan ulos muita tasoja, jos vaan osaa.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Mielestäni tuntemattomia turhakkeita riittää runsaasti, mutta Kapu Amerikka on tunnetuista sankareista selvästi ärsyttävin. Minun on vaikea sietää häntä. Ehkä suhtautuisin häneen eri tavalla, jos olisin isänmaallinen amerikkalainen...

[Jukka Laine]

Joidenkin kirjoittajien, kuten Steve Englehartin ja Mark Gruenwaldin aikana oltiin Kapussa selvästi yltiöisänmaallisuuskriittisiä. Maan hallinto osoittautui korruptoituneiksi, jopa pahiksiksi.

[Darzee]

Joidenkin kirjoittajien, kuten Steve Englehartin ja Mark Gruenwaldin aikana oltiin Kapussa selvästi yltiöisänmaallisuuskriittisiä. Maan hallinto osoittautui korruptoituneiksi, jopa pahiksiksi.

Tämä kuuluisi Kapteeni Amerikka -ketjuun, mutta en malta olla komppaamatta Jukkaa. Kapteenistahan on monesti kirjoitettu tällainen isänmaallinen, mutta vapaamielinen hahmo aina sieltä Englehartin ajoista saakka, jolloin otettiin vaikutteita Watergate-skandaalista. Gruenwald kirjoitti sitten 1980-luvulla oman variaationsa tästä samasta teemasta.

DC:n puolelta Hawk ja Dove ovat rautalangasta väännettyine filosofioineen vähän höpsöjä. Aikansa tuotteita.

[Curtvile]

Ja minä jatkan

Kuka tahansa osaa olla ärsyttävä mikäli Bendis on kirjoittanut tätä.

johtaa tähän:

Mielestäni tuntemattomia turhakkeita riittää runsaasti, mutta Kapu Amerikka on tunnetuista sankareista selvästi ärsyttävin. Minun on vaikea sietää häntä. Ehkä suhtautuisin häneen eri tavalla, jos olisin isänmaallinen amerikkalainen...

Kapteeni Amerikka kun on hahmona hyvin lähellä Preacherin Jesse Custeria, mutta mm. Mark Millarin Ultimatesin Kapteeni on hyvinkin Team America huumorin ja useimmiten Clemenceaun suuhun laitetun sitaatin:

America is the only country that went from barbarism to decadence without knowing civilization.

uskomista kritiikittä kaikissa tilanteissa.


Jukka Laineen nostamat esimerkit hahmon historiasta eivät olleet ensimmäisiä saati viimeisiä, mm. sekä Brubakerin että tuorein Remenderin tulkinta ovat kaukana yltiöisänmaallisuudesta.
Patriotismi kun ei ole 1:1 oikeistolaisuutta ja fanatismia.


Ärsyttäviä toki on  paljon.
Deadpoolilla jopa tavaramerkkinä ja takuuna.

[Garwin]

Lana Lang erilaisissa The Insect Queenin hyönteishahmoissa. Ällöttävää. En muista onko tuota hahmoa nähty suomennettuna. Syntytarina löytyy ainakin Legion of Superheroes archives volume 4:ssa.

[Jukka Laine]

Kapun volume 4 oli ilmeisesti tarkoituksella tehty aikaisempia Kapuja yltiöpatrioottisemmaksi, siitä huolimatta että kirjoittaja vaihtui John Rey Nieberistä Chuck Austeniin.

Sitten kun Brubaker tuli kirjoittamaan niin aloitettiinkin taas numero ykkösestä. Ja vielä saman kirjoittajan aikana toiseen kertaan ykkösestä ja vieläpä palautettiin alkuperäinen numerointi numeroon 600.

[Doctor Phantomizer]

No en minä vaan koe Kapua ärsyttäväksi. Minusta hahmo on vähän semminen "Öööh...mitä sitten?". Eli hahmo on tylsempi kuin rikkinäinen kumiankka, ja useimmiten yhtä tarpeeton. Okei, hahmolla on loistava ikoninen historia, mistä leffassakin on osattu ammentaa hyvä tarina ja hyvä hahmo. Mutta ei perkele. Kun lähtee ihan oikeasti miettimään hahmon luonnetta, jonka pitäisi siis muodostua aivan kaikesta tästä, niin hahmo on kuin tyhjä taulu. Mutta tyhjällä taululla on aina kaksipuolta: Sen voi joko täyttää asioilla, tai sitten voi vaan jättää sen tyhjäksi ja tylsäksi.

[Hamilkar]

Wolverine. Ei sen takia mitä hahmo on ehkä alunperin ollut, vaan sen takia, mitä kaikkea sille on matkan varrella tehty.