En malta olla laittamatta toista esimerkkisivua Lucky Lukesta, joka tuli vastaan satunnaisella google-kuvahaulla. Se on Suuriruhtinaan alusta:

Juonen kannalta sivun tarkoitus on selvittää lukijalle tarinan alkuasetelmaa. Samalla siinä on minidraama; Lukelle tarjotaan sikaria, josta hän kieltäytyy, mutta jonka hän lopussa ottaa vastaan. Koko sivu rakentuu Luken tupakkatouhujen varaan.
Siinä on myös toisto: Luke järkyttyy niin, että tiputtaa vehkeensä, mutta malttaa
sitten mielensä ja aloittaa sätkänteon uudelleen. Mutta hyvin pian hän joutuu taas tiputtamaan välineensä aivan samalla tavalla. Tämän koomisen toiston jälkeen Luke ei enää toivukaan niin pian, vaan pitää kiukkuisen puheenvuoron ruudussa, jonka oranssi taustaväri on otettu edellisestä tupakanpudotuskuvasta. Väritys korostaa sitä, että ruutu on suoraa jatketta edelliselle, eli kiukkuinen puhe seuraa välittömästi järkyttymistä. Huomattavaa myös, miten taustaväri muuttuu rauhallisen vaaleasta (joka alleviivaa toiminnan ympäristön arvovaltaista tunnelmaa) suorastaan räikeän oranssiksi kun tullaan asian ytimeen ja Luke menettää malttinsa.
Viimeistä edellisessä kuvassa tupakkatouhu, joka sitä ennen on ollut ainoastaan visuaalisella tasolla, löytää viimein tiensä puhekuplaan: "Kuulkaas, nyt se sikari kelpaisi...". Eli kaiken tämän on täytynyt tulla Goscinnylta.Tämä päättää tupakkadraaman: Luke ja kuvernööri astuvat ulos siluetteina, Jolly Jumper hoitaa sivun loppukevennyksen.Viimeinen ruutu on kuin hengähdysväli ennen tarinan jatkumista seuraavalla sivulla.
Goscinny on mestari tekemään tällaisia toistoon perustuvia rytmityksiä, ja Lucky Lukessa ne tulevat erittäin hyvin näkyviin Morrisin piirrostyylin ja värityksen johdosta. Juuri tämä dialogin ja kuvien välinen leikki yhden sivun puitteissa tekee Goscinnyn töistä niin nautinnollisia. Hän, samoin kuin Barks ymmärsi ettei sarjakuvatarinan pienin yksikkö ole ruutu, vaan kokonainen sivu.
Lisäyksenä vielä eräs huomio: Viimeisessä kuvassa Luken ja kuvernöörin kulkusuunta on vastakkainen kuin sitä edellisessä. Tämä ei kuitenkaan särähdä millään tavoin silmään, sillä suunnanmuutosta tasapainottavat kuvaa hallitsevat vankkurit, joiden suunta on oikealta vasemmalle kuten kaikissa edeltävissä ruuduissa. Sen sijaan Luken ja kuvernöörin suunnanmuutos korostaa sitä seikkaa että heidän asiansa on nyt käsitelty loppuun ja jokin päätös on tehty ja on aika siirtyä eteenpäin (sarjakuvan lukusuunnassa, vasemmalta oikealle)