En osaa sanoa mitään yksittäistä asiaa, mutta toki realismin illuusio on suurempi, kun tarina lähestyy nykyhetkeä. Aikanaan tämä on uskoakseni ollut tarkoitettu nykyhetken kuvaukseksi ainakin jollain tasolla. Juoni oli hyvä ja monipolvinen ja en tajunnut sen jujua ihan heti. Piirrosjälki oli myös mieleen. Ehkä hieman pitempi tarina toi myös lisää tähän. Yleensä muutenkin noista spessu-fumeteista tulee sellainen kuva, että on pikkaisen enemmän eforttia laitettu niihin. Toki voi olla, että se on 'Speciale' sanan aiheuttama harha. Pidempiä ne ainakin on!
Piirroksiin oli satsattu hienosti. Kertomuksessa oli ok tunnelma, mutta minusta siinä oli liikaa esittelyä ja toistoa, jopa sivujen tuhlausta.
Ollaan lähempänä nykyaikaa, mutta tietokoneen käyttötaito tuntuu vielä olevan erikoista. Marvinkin käyttää raportin laatimisessa kirjoituskonetta. Minulle on kyllä samantekevää onko näissä stooreissa ympäristö vanha vai uusi.
Homealtistuksen maininta (s. 11) tuntui nykyaikaiselta, mahdollisesti suomentajan väläykseltä.
Perusasetelmassa ei suurta eroa ole tapahtunut, vaikka kännykät on tullut kuvioon mukaan. Etsivä Mary Ford on käynyt parturissa ja hänen persoonaansa näyttäisi tulleen eniten kehitystä.
Tosiaan sivuilla 114 - 115 ja 126 esiintyy kännykkä. Olet myös aivan oikeassa Maryn kehittyneestä luonteesta - tarkka huomio. Tarkistin nyt, että kun hänet nähtiin aiemmin numeroissa 3 ja 7, hän ei ollut näin itsenäinen.
Pahoittelen, jos otan nämä konstailemattomat pläjäykset liian vakavavasti, mutta koin, että tarina jätti vastaamatta yhteen olennaiseen kysymykseen:
Kuinka ihmeessä auervaaran henkilöllisyys muka oli poliisille epäselvä? Hurmurimies käytti useita eri nimiä, mutta täytyihän niiden olla oikeat (jonkun elossa olevan henkilön), jos hän kerran meni naimisiin ja nosti vaimojensa talletukset pankissa. Rouvien sukunimikin vaihtui miehen mukaiseksi. Mielestäni tämä henkilöllisyyksien käyttö olisi pitänyt selittää.
