Sarjakuvamarkkinoiden koko

[Veli Loponen]

Mihin perustat veikkauksesi?

Jos Kilpikonna viittaa Yhdysvaltojen sarjakuvamarkkinoihin, niin siellä kasvu on usein johtunut pääosin nimikkeiden hinnannoususta, jos katsotaan talouslukemia. Käytännössä myyntiluvut eivät ole siellä muuttuneet keskimääräisesti paljoakaan 1990-luvun puolivälin romahduksen jälkeen, vaikka aika-ajoin kovia määriä myyviä julkaisuja tuleekin. Suureen myyntimäärään pääsevät julkaisut ovat lukumäärältään harvoja ja suurin osa myydyistä julkaisuista menee jopa selkeästi alle 50 000 kappaleen myydyn kappaleen.

[kilpikonna]

Nuoret lukevat / ostavat mangaa ja digitaalinen sarjis on yhä suositumpaa. Kasvu on jatkunut jo vuosia. Niin ja Absolute sarjan luvut ovat hurjia.

[echramath]

Mainstreamin enkkisarjakuvat kyllä ovat aina näyttäytyneet itsellenikin sellaisena kummallisena möykkynä, jossa puolijumalat hyppivät painitrikoissa ja koko universumi on pyörinyt niin pitkään, että kaikki on täytynyt rebootata ja retconnata miljoona kertaan. En yhtään ihmettele, jos tässä vaiheessa mangat alkavat vaikuttaa helpommin lähestyttäviltä kun on varaa valita inhimillisen kokoisista kokonaisuuksista.

(Lassissa ja Leevissä on strippi, jossa on Lassi ei suinkaan muista mitä Lewis ja Clark tekivät, mutta tietää Kapteeni Napalmin liigan kaikkien jäsenten syntytarinat, itsehän en lapsena ollut lainkaan perillä supersankareista, mutta sen ensimmäisen Lännentien olin kyllä jostain löytänyt ja siinähän tämän retkikunnan mukana mennään)

Terminologiasta lisäksi sen verran, että digitaalista on kaikki missä teos on muutettu pitkäksi jonoksi kokonaislukuja. Tietokonepelit ovat olleet täysin digitaalisia jo pitkään, tosin takavuosina osa materiaalista saattoi olla analogista tavalla tai toisella.

[Curtvile]

Echramathille voin lohduttaa että iso osa mangoja on yhtä läpäisemättömiä pituudeltaan. Ratkaisu on sama: alkaa lukea. Ennemmin tai myöhemmin pääsee kärryille tai sitten optio b: toteaa genrestä ja maanosasta riippumatta olevan joko ulostetta tai tarkoitettu jollekulle toiselle henkilölle kuin itselle.

Ongelma keskustelussa on että puhutaan sekä sarjakuvasta globaalisti että Suomen tilanteesta.
Samassa ketjussa.
Veli on pitkälti oikeassa pääosin Yhdysvaltain myyntilukemissa on harvoja valaita kuten mm viimeaikaisen Terminal #1 numeron 300 000 myytyä kappaletta ja uusia painoksia otetaan.
Mikä kuulostaa wanhoihin myyntilukuihin jenkkilässä ja jopa täkäläiseen Aku Ankkaan kovin vaatimattomalla luvulta.
Mutta ei suurimpaan osaan kotimaisia julkaisuja.

Isoilla alueilla on toki koon etu, mutta väkilukuun suhteutettuna on marginaalisempaa tietenkin.
Ja se on se suhteuttaminen mikä on ongelma koska samalla taiteenlajilla on täysin eri historiat ja jakelukanavat ja metodit.
Voidaan verrata myyntilukuja mutta verrataanko kuinka moneen kertaan myydään ensin lehtinä/ tankoboneina ja sitten kokoomina vaiko hinnalla?
Verrataanko hintaa vai hintaa nähden sivumäärään?
Julkaistujen nimikkeiden määrään?

Valtiot eivät ole vertailukelpoisia, eikä yksin sen väsyneen " olemme pieni kielialue" höpötystä mukaellen takia.

Suomesta puuttuu Japanin ja Ranskan historia. Sarjakuvan lukeminen ei ole siellä marginalisoitu ja stigmatisoitu. Toisaalta amerikkalaisen perspektiivistä Pohjoismaissa oleva Ankkalinnan fanikunta on outo ilmiö.
Meille on outoa että kuukausittainen lehti on vaan 22 sivua? Ja kaupallisista syistä ( ykköset myy paremmin) saman hahmon samojen tekijöiden jatkuva sarja alkaa taas ykkösestä ilman että mikään muuttuu? ( Paitsi että myynti kasvaa, hetkeksi)


Veikkaan seuraten ulkosarjakuvallisia asioita että mikäli ilmastonmuutoksen vaikutuksilta ja sodilta pääosin vältytään tilanne kohenee Suomessakin , mutta pidemmän aikavälin kautta. Eniten koska lama yleensä nostaa populaarikulttuurin kulutusta ja tekoälyn yleistyessä ihmisen artesaanijälki saavuttaa muutakin kuin hipsterien suosiota.
Tulee eittämättä tekoälyn suoltamaa sarjakuvaakin mutta siitä en puhu.
Koska omassa kristallipallossa on vikaa ( olisi pitänyt lukea käyttöohjeet; ai ei skeptikoille?) joten tarkkaa aikamäärettä en heitä. Tuskin lähimpään viiteen vuoteen, mutta mieluusti olen tästä väärässä.
Yksi syistä miksi uskon nousuun on että aika syvällä montussa ollaan jo Suomessa.
Aina voi sanoa että jotkut varmasti hankkivat lapioita ja kiviporat että varmasti alemmas pääsee, mutta en usko että valtaosa luovuttaa.

Japani ja Ranska pärjäävät, Yhdysvallat saa elokuvista marginaalisesti vetoapua kunnes tekijänoikeudellinen esterataviidakko alkaa mutta ei sielläkään pääty, Italialla on kohtalainen tilanne niilläkin.

Suomessa on viime aikoina myös päästy yli fraasista " sarjakuva ei ole vain lapsille" ja panostettu siihenkin. Itse uskon että viimeistään kymmenvuotias voi lukea Serpieriä ja Marsalkka Lakia jos on fiksu mutta muille on tehty niitä joilla oppii lukemaan sarjakuvaa ja" on lapsille sopivaa".
Itse olen enemmän huolissaan ns " aikuisista" joita tarkkaan ottaen ei ole. Vain täysi-ikäisiä.

Mutta useampia positiivisia kehityksiä Suomessakin tapahtuu. Ikävä kyllä monesti positiivinen kehitys yhteiskunnassa tapahtuu geologisella nopeudella ja negatiivinen kehitys verrattain useammin rikkoo äänivallin.

[kilpikonna]

Otsikko: Sarjakuvamarkkinoiden koko ... eli tarkoittaa Suomea vai? Puhun tietenkin koko maailmasta.

Digitaalinen sarjis, eli nämä Global Comics kaltaiset palvelut. Sarjakuvat ovat olleet nousussa vuodesta 2021, jolloin tehtiin paras tulos 25 vuoteen. Sitten nämä nykynuoret maailmalla, niin yhä useampi ottaa vaikutteita aasiasta. Mangaa luetaan, ostetaan ja jopa pukeudutaan hahmoiksi. Myös DC:n uusin Absolute sarja on myynyt hurjia määriä. Ihan kummallinen idea että katsotaan vain painettujen lehtien määrää, kirjastojen määrärahoja taikka kirjakauppojen vähenemistä.

[Veli Loponen]

Otsikko: Sarjakuvamarkkinoiden koko ... eli tarkoittaa Suomea vai? Puhun tietenkin koko maailmasta.

Digitaalinen sarjis, eli nämä Global Comics kaltaiset palvelut.

Vaikuttaa hyvinkin paljon, minkä markkina-alueen sarjakuvamarkkinoita katsotaan. Esimerkiksi Suomessa sarjakuvilla menee tällä hetkellä aika kehnosti ja ollaan kaukana takavuosien huipusta. Sitten on vahvoja sarjakuva-alueita, kuten juuri Aasia, jossa Manga jyrää ja Euroopan jotkin osat, joissa eurosarjat voivat ainakin aika hyvin.
Sitten tosiaan on erikseen printtimarkkinat ja digimarkkinat. Digipuoli on tällä hetkellä kasvava alue ainakin joissain paikoissa, mutta ei vielä lähelläkään printtimarkkinoita. Suomen sarjakuvamarkkinonilla digisarjakuvan osuus on äärimmäisen pieni.

Myös DC:n uusin Absolute sarja on myynyt hurjia määriä.

Sitten on tämäkin, että sarjakuvamarkkinat toimivat eri tavoin eri puolilla maailmaa. Yhdysvalloissa etenkin lehtimuotoisten julkaisujen markkinoita määrittää jakeluverkosto ja keräilymentaliteetti, jotka hämärtävät sarjojen todellista suosiota ja varsinaisten lukijoiden määrän arvioimista. Noissa myyntiluvuissahan ei ole kyse siitä, kuinka paljon kuluttajat ovat ostaneet lehtiä, vaan siitä, miten paljon jälleenmyyjät eli sarjakuvakaupat ovat niitä ostaneet varastoon. On ihan eri asia sitten, saavatko ne myytyä kaikki tilaamansa lehdet.
Lisäksi viimeistään 1990-luvulta lähtien yhdysvaltalaisia markkinoita on ohjannut keräilymentaliteetti, johon liittyy odotus jonkin julkaisun arvonnoususta. Kyse ei siis ole pelkästään siitä, että lukijat ostavat lehtiä lukeakseen niitä, vaan jotkut ostavat siinä toivossa, että niistä tulee arvokkaita. Tätä ilmiötä ja ylipäätään keräilymentaliteettia sitten ruokitaan esimerkiksi julkaisemalla lehdelle useita eri kansia. Tämä johtaa siihen, että osa ostajista ostaa samaa lehteä useamman kappaleen. Jotkut ostavat samaa kanttakin useamman kappaleen. Ja sitten, kun jokin lehti nousee pinnalle, niin se kerää entisestään tällaisia ostajia, jotka käytännössä luovat vain kuplaa, eivätkä edusta varsinaisia lukijoita.
Täytyy vielä tuoda historiasta eli sieltä 1990-luvuln hulluilta vuosilta, että joitakin lehtiä mainostettiin lukijoille niin, että tilaisivat isoja määriä itselleen sijoitusmielessä. Siis useita kymmeniä ja jopa satoja. Käytännössä nuo lehdet möivätkin ihan hulluna, jopa miljoonia, joten niiden arvonnousua ei kannata odottaa.

Ihan kummallinen idea että katsotaan vain painettujen lehtien määrää, kirjastojen määrärahoja taikka kirjakauppojen vähenemistä.

Tässäkin vaikuttaa vahvasti se, mitä aluetta tarkastellaan. Suomessa kirjastojen määrärahat ja kirjakauppojen väheneminen on todellinen ongelma ja on käytännössä pienentänyt menekkiä huomattavasti. Yhdysvalloissa taas digimarkkinat ovat vielä sen verran pienet, että käytännössä painetuilla julkaisuilla katetaan julkaisujen kustannukset. Eli on ihan oleellista keskittyä näihin, koska ilman niitä sarjakuvia ei julkaistaisi.

[Curtvile]

Juurikin tämä.
Totta kai globaalilla tasolla sarjakuvamarkkinat kasvavat, täällä se ei juurikaan näy.
Tietenkin isoilla mailla on vielä kerrannaisvaikutus : sekä Suomessa julkaistujen ankkojen ja Hämähäkkimiesten lisenssitilitykset menevät Yhdysvaltoihin siinä missä BDn frankobelgialaisille tileille ja Tex Willer tukee Italiaa siinä missä mangat Nipponia.
Mutta näiden maiden kasvu ja monipuolisuus ei täällä näy mm Velin mainitsemista syistä.

Yhdysvalloilla, Japanilla, Ranskalla, Bene osuudella Beneluxista, Iso-Britannialla ja Italialla ja Espanjalla on paitsi omat myös vientimarkkinat. Rojaltit ovat vähemmän käännösten ja lisenssien myötä mutta se on jatkuvahkoa ja jo itsensä tienannutta.

Lähimpänä kotimaisia sarjakuvan vientituotteita ovat perhesarjat, Muumi ja Belzebubs sekä homoikoni Tom of Finlandin työt.

Mitään alemmuuskompleksia ei kaivata. Hyvää sarjakuvaa Suomessa tehdään ja juuri pokattiin nettisarjakuvasta Eisner.
Mutta yleisesti ottaen suomalainen sarjakuva ei ole tehnyt minkään sortin läpimurtoa.
Ei ainakaan vielä.

Kyseessä on laajeneva ala. Ei meidän markkinoilla juuri nyt, mutta kun ainoastaan muutos on varma asia.

[Veli Loponen]

Totta kai globaalilla tasolla sarjakuvamarkkinat kasvavat,

Ai niin. Tähän vielä se, että kun markkinoiden kasvun seurannassa yleensä katsotaan lähinnä rahallisia määriä, viime vuosien inflaatio hintojen nousuineen vaikuttaa myös siihen, että markkinat voivat raha-arvollisesti kasvaa, vaikka myydyissä kappalemäärissä ei merkittävää kasvua aina olisikaan.

[Curtvile]

En torppaa Velin kantaa, inflaatiota ei useinkaan huomioida asiassa.
Mutta ei myöskään muutosta status quossa ( ei, en edelleenkään puhu bändistä joka on ihan ok).
Sarjakuvamarkkinat maailmalla ovat murroksessa.
Totta kai isoilla tahoilla on ihan historian suoma etumatka. Ne ovat jo tunnettuja brändejä, niillä on levityskanavat, painosopimukset ja edes jonkinlainen markkinointistrategia.
Mutta kun usein tuijotetaan vaan Marvel, Dargaud, Kōdansha linjoja tai juuri jotain DC , Bonelli yms jotka ovat isoja.

Nykyinen tilanne muistuttaa hieman 1980-luvun pientoimijoiden räjähdysmäisesti kasvanutta tarjontaa.
Ja vaikka ei juuri koske Suomea muuta sarjakuvakenttää kyllä.
Tähän oli se zinet nyt paljoa tunnu missään kommentti ( muistin varaisesti) mutta pienten ja keskisuurten toimijoiden määrä on kasvussa.

Veli Loposen analyysi rahamääristä ja inflaatiosta on pätevä, mutta niitä jotka ainakin toistaiseksi pärjäävät joten kuten on runsaasti. Eli kappalemääräkin on nousussa.
Sen 1980- luvun sarjakuvabuumin eläneenä muistan myös mitä useimmille kävi. Silloin isot kustantajat kilpailivat monia tietoisesti hengiltä ja ostivat pois kuljeksimasta.
Ja toki se 1990-luvun hullut vuodet niittasi osan.
Historian ei toki ole pakko toistaa itseään, ei edes riimitellä.

[kilpikonna]

Olen siinä käsityksessä, että esim. Superhero elokuvien (Marvel, DC) massiivinen suosio on tuonut ihan uuden yleisön sarjisten pariin. Iron Man (2008) mainitaan usein merkittävänä elokuvana tässä mielessä. Sitten sekin täytyy huomioida että tämä Superhero buumi elokuvissa, kesti niin pitkään ja jatkuu edelleen, että kokonainen sukupolvi on kasvanut niiden parissa.

Ei pelkästään elokuvat, vaan myös pelit ja sarjat. Näin ollen kun tulee ikää, haluaa osa selvittää lisää näistä hahmoista ja maailmoista. Sarjis tarjoaa tämän pilkka hintaan, jos kelaa kuinka paljon DC & Marvel sisältöä on esim. Global Comix palvelussa. Niin ikään pystyy ostamaan Omnibus kokoelmia naurettavan pieneen hintaan. Esim. tämä IDW TMNT 2011-24. Kolme Ominibussia, joissa yhteensä 150 albumia. Lisämateriaali, erikoispainokset, vaihtoehto kansi galleriat, jne. Tuollainen kirja maksaa sen 55 euroa ja hankkimalla kaikki kolme, saa koko tuotannon 2011-24, yli 10 vuotta turtlesin parhaimmistoa.

Esim. pelikonsolien hinnat ovat nousemassa jopa yli 1000 euroon. Uutuus pelit ja niiden erikoisversiot pyörivät jo nyt 70-140 euron hujakoilla. Huom. yksi peli. Jos sarjakuva on näinkin edullinen kuin nyt on menestys taattua. Digi sarjis on lähes ilmainen. Taisin jonkun 10 euroa maksaa että saa lukea 100K kirjaa 1 kk aikana. Ja mitä kirjoja. Jopa ihan uusia, kuten Absolute universumi ja vielä hetki sitten Energon Universumi.

[Veli Loponen]

Nykyinen tilanne muistuttaa hieman 1980-luvun pientoimijoiden räjähdysmäisesti kasvanutta tarjontaa.
Ja vaikka ei juuri koske Suomea muuta sarjakuvakenttää kyllä.

Kyllähän tää Suomeakin koskee. Etenkin suomalaisten tekemät sarjakuvat tulevat pääosin juuri näiltä pieniltä suomalaisilta kustantamoilta. Lisäksi painotekniikan kehittyminen ja halventuminen on mahdollistanut pienemmän kynnyksen kustannustoimintaan lähtemisen. Se iso ongelma on kuitenkin sitten jakelussa. Kädestä käteen myynti toimii festareilla ja tapahtumissa, lisäksi nettikauppa on varmaankin ihan hyvä myös. Mutta jos haluaisi saada julkaisua edes hieman isomman yleisön saataville tai edes tietoisuuteen, on mahdollisuuksia jo huomattavasti vähemmän.

Veli Loposen analyysi rahamääristä ja inflaatiosta on pätevä, mutta niitä jotka ainakin toistaiseksi pärjäävät joten kuten on runsaasti. Eli kappalemääräkin on nousussa.

Joo ja ehkä. Toisaalta monissa maissa euroalueen BD, Aasia ja Yhdysvallat on sen verran väkirikkaita alueita, että marginaalinenkin bisnes on jo meidän mittakaavalla aika iso bisnes, puhumattakaan, jos oikeasti menestyy. Jakelun lisäksi meidän suomalaisten ongelma on siis sekin, että meitä, tai erityisesti suomea puhuvia, on niin turkasen vähän.

[Veli Loponen]

Olen siinä käsityksessä, että esim. Superhero elokuvien (Marvel, DC) massiivinen suosio on tuonut ihan uuden yleisön sarjisten pariin.

Toki on saattanut tuoda uusia lukijoita, mutta ei lopulta mitenkään merkittävästi. Vakiintuneen yleisön ulkopuolelta uutta lukijakuntaa saavat toki parhaiten kokoelmat, joita myydään kirjakaupoissa. Mutta jos siis Yhdysvaltojen markkinoita katsotaan, niin ihan hirveän merkittäviä kasvuja myyntimäärissä ei keskimääräisesti ole tapahtunut, vaikka hittituotteita onkin nyt saatu ulos.

Jos sarjakuva on näinkin edullinen kuin nyt on menestys taattua. Digi sarjis on lähes ilmainen. Taisin jonkun 10 euroa maksaa että saa lukea 100K kirjaa 1 kk aikana. Ja mitä kirjoja. Jopa ihan uusia, kuten Absolute universumi ja vielä hetki sitten Energon Universumi.

Ja edelleen painetut julkaisut mahdollistavat tällä hetkellä kustantajien digitarjonnan laajuuden. Ilman painettua versiota ei olisi Absolute-sarjoja, sillä pelkkä digituotanto ei riittäisi kattamaan tuotantokustannuksia. Eli digi voi kyllä olla kuluttajalle edullinen vaihtoehto, mutta ainakaan vielä se ei ole sitä kustantajille.

[Veli Loponen]

Ai niin. Ja Yhdysvaltojen täsmällisiä myytyjä kappalemääriä ei nykyisellään pysty kovinkaan helposti vertailemaan, koska Diamond-jakeluyhtiön kaaduttua kustantamot käyttävät kirjavaa joukkoa jakelijoita, jotka eivät kerro myytyjä kappaleita. Toki sitten neljännes ja niin pois päin vuosikatsauksissa saadaan dollarimääräisiä markkinatuloksia.

[Curtvile]

Kyllähän tää Suomeakin koskee. Etenkin suomalaisten tekemät sarjakuvat tulevat pääosin juuri näiltä pieniltä suomalaisilta kustantamoilta. Lisäksi painotekniikan kehittyminen ja halventuminen on mahdollistanut pienemmän kynnyksen kustannustoimintaan lähtemisen. Se iso ongelma on kuitenkin sitten jakelussa.

Jakelu ja näkyvyys ovat isoimmat sudenkuopat sitä ei kukaan kiistä.
Tässä on tavallaan ristiriidassa juuri

Ai niin. Ja Yhdysvaltojen täsmällisiä myytyjä kappalemääriä ei nykyisellään pysty kovinkaan helposti vertailemaan, koska Diamond-jakeluyhtiön kaaduttua kustantamot käyttävät kirjavaa joukkoa jakelijoita, jotka eivät kerro myytyjä kappaleita. Toki sitten neljännes ja niin pois päin vuosikatsauksissa saadaan dollarimääräisiä markkinatuloksia.

Eli sielläkin markkinatilanne elää. Moni vaikutti toivovan Diamondin konkurssin niittaavan amerikkalaisen genren mutta uusista Lunar on vakaimmalla pohjalla ja... Penguin.
Joo.

Suomen tilanne on klassisesti Suomalaisen kirjakaupan ja lehtipisteen monopolien ( vaikka virallisesti maassamme ei ole monopoleja tai korruptiota...) hallussa.

Toki Sarjakuvan Toivo on vaihtoehto ja Adlibris on kuitenkin parempi kuin suhteellisen moraaliton Amazon mutta niissäkin tilanne elää.

Itselleni on ollut ennenkin jännää miten esitetään että Yhdysvalloissa on kaksi kustantamoa eikä muuta ja jossain Ranskassa sama. Koska näillä kielialueilla jos markkinaosuus on se 0,4-0,7% olet Suomen tasolla iso toimija. Mutta kun sarjakuvamarkkinat alkavat jo sieltä 0,05% osuuksista.

Jakelun lisäksi meidän suomalaisten ongelma on siis sekin, että meitä, tai erityisesti suomea puhuvia, on niin turkasen vähän.

Tiger, Tiger voitti juuri Eisnerin.
Ennen kuin koulujärjestelmä on tietoisesti romutettu kannattaa joko a) kääntää sarjakuvansa osaamalleen kielelle tai b) hankkia osaava kääntäjä.

Muumeja ei ulkomailla julkaista suomeksi tai suomenruotsiksi. Belzebubsia JP Ahonen tekee englanniksi, muille kielille on kääntäjä.

Kertoo enemmän minusta tietty mutta olen aina suhtautunut tähän " pieni kielialue" juuri kuten lasikattoihin:
Sopivan kokoinen leka ( työkalu, ei Kaisa) ja väkivaltaa.

Tai kainalosauvana: osalle suomenkieli on se juttu, osa taas haluaa olla pienen altaan keskikokoinen/ iso kala kuin huomata olevansa pieni kala meressä. Useammalle olen tekijöistä sanonut että Suomi on liian pieni ja vähän vääräkin alue.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Olen samaa mieltä Velin kanssa. USA:ssa ja länsimaissa supersankarielokuvat eivät juuri ole tuoneet uusia lukijoita sarjakuville. Tai totta kai ne tuovat koko ajan joitakuita, mutta samaan aikaan vanhoja lukijoita poistuu enemmän iän myötä. Suurin osa supersankarielokuvien ystävistä ei välitä lainkaan siitä, että elokuvien tarinat pohjautuvat sarjakuviin. He saattavat ostaa Hämähäkkimies-lelun, ostaa Transformers-figuurin, katsoa Daredevil-tv-sarjaa, pelata Injustice-videopeliä jne., mutta elokuvien suosio ei valu sarjakuviin. Amerikkalaisissa sarjakuvaconeissakin suurin osa tapahtumista koskee muuta kuin sarjakuvia.

Sarjakuvien tilanne muun viihteen puristuksessa on erittäin tukala. Minusta sarjakuvien ”käyttöliittymä” on kätevä, mutta monet nuoret ihmiset eivät lue mitään painettua – kotona ei ole enää kirjahyllyjäkään. Heidän viihteensä on netissä.

Usein myös painettujen sarjakuvien hinnat suhteessa muuhun viihteeseen ovat korkeat, mikä nostaa kynnystä tutustua niihin. Muistaakseni Sikiön Jarkko kirjoitti täällä silloin, kun hän lopetti sarjakuvien aktiivisen lukemisen siitä, miten kauan pelin pelaaminen ympäri kestää verrattuna sarjakuvalehden lukemiseen (monta kymmentä tuntia vastaan viisitoista minuuttia tai jotain). Siinä, Kilpikonna, kuitenkin olet oikeassa, että paksut kokoelmat ovat halpoja.

Jos Yhdysvalloissa sarjakuvalehti myy 15 000 kappaletta, se on siellä jo paljon, vaikka maassa asuu peräti 350 miljoonaa ihmistä. Ne lehtien numerot, jotka myyvät satoja tuhansia kappaleita, saavat lukemansa usein kikkailulla – esim. vaihtoehtokansien kerääminen jo mainittiin. Käsittääkseni painetut lehdet eivät tuo kustantamoille voittoa, vaan vasta myöhemmät kokoelmat tekevät sen.

Monet klassisten sanomalehtisarjojen kokoelmat myyvät USA:ssa korkeintaan vain muutamia tuhansia kappaleita. Tunnetut sarjakuvantekijät joutuvat julkaisemaan Kickstarterin avulla töitään. Valitettavasti sarjisten ostajat sielläkin ovat keski-ikäisiä tai eläkeläisiä, aina vain samaa väkeä.

Digisarjat ovat halpoja, kun niiden lukuoikeuden tilaa, mutta niitä ei omista. Niitä ahmiessa ei välttämättä opi arvostamaan niitä eikä paneutumaan niihin kunnolla, koska klikkauksen takana on yhä vain loputtomasti uutta tavaraa. Digitaalisuus totuttaa ihmiset ilmaiseen kuluttamiseen.

Amerikkalaisten sarjakuvalehtien keskimääräinen hinta nousi äskettäin eurolla, joten tosiaan pelkät dollarit sarjakuvakaupassa eivät kerro kappalemääristä. On hyvin oireellista, että sarjakuvien painosmääriä piilotellaan.

Loppuun kuitenkin totean, että totta kai joillakin alueilla tulee oikeaa kasvua. Otetaan esimerkiksi Kilpikonnan hehkuttama uusi Skybound. Nettikeskusteluissa näkyy info, että IDW:n Transformers-lehteä myytiin keskimäärin vain 18 000 kpl. Skyboundin julkaisema sama nimike myy ainakin neljä kertaa enemmän. Myös se on totta, että manga vetoaa nuoriin paremmin kuin muut sarjakuvat.