Sarjakuvamarkkinoiden koko

[Veli Loponen]

Mihin perustat veikkauksesi?

Jos Kilpikonna viittaa Yhdysvaltojen sarjakuvamarkkinoihin, niin siellä kasvu on usein johtunut pääosin nimikkeiden hinnannoususta, jos katsotaan talouslukemia. Käytännössä myyntiluvut eivät ole siellä muuttuneet keskimääräisesti paljoakaan 1990-luvun puolivälin romahduksen jälkeen, vaikka aika-ajoin kovia määriä myyviä julkaisuja tuleekin. Suureen myyntimäärään pääsevät julkaisut ovat lukumäärältään harvoja ja suurin osa myydyistä julkaisuista menee jopa selkeästi alle 50 000 kappaleen myydyn kappaleen.

[kilpikonna]

Nuoret lukevat / ostavat mangaa ja digitaalinen sarjis on yhä suositumpaa. Kasvu on jatkunut jo vuosia. Niin ja Absolute sarjan luvut ovat hurjia.

[echramath]

Mainstreamin enkkisarjakuvat kyllä ovat aina näyttäytyneet itsellenikin sellaisena kummallisena möykkynä, jossa puolijumalat hyppivät painitrikoissa ja koko universumi on pyörinyt niin pitkään, että kaikki on täytynyt rebootata ja retconnata miljoona kertaan. En yhtään ihmettele, jos tässä vaiheessa mangat alkavat vaikuttaa helpommin lähestyttäviltä kun on varaa valita inhimillisen kokoisista kokonaisuuksista.

(Lassissa ja Leevissä on strippi, jossa on Lassi ei suinkaan muista mitä Lewis ja Clark tekivät, mutta tietää Kapteeni Napalmin liigan kaikkien jäsenten syntytarinat, itsehän en lapsena ollut lainkaan perillä supersankareista, mutta sen ensimmäisen Lännentien olin kyllä jostain löytänyt ja siinähän tämän retkikunnan mukana mennään)

Terminologiasta lisäksi sen verran, että digitaalista on kaikki missä teos on muutettu pitkäksi jonoksi kokonaislukuja. Tietokonepelit ovat olleet täysin digitaalisia jo pitkään, tosin takavuosina osa materiaalista saattoi olla analogista tavalla tai toisella.

[Curtvile]

Echramathille voin lohduttaa että iso osa mangoja on yhtä läpäisemättömiä pituudeltaan. Ratkaisu on sama: alkaa lukea. Ennemmin tai myöhemmin pääsee kärryille tai sitten optio b: toteaa genrestä ja maanosasta riippumatta olevan joko ulostetta tai tarkoitettu jollekulle toiselle henkilölle kuin itselle.

Ongelma keskustelussa on että puhutaan sekä sarjakuvasta globaalisti että Suomen tilanteesta.
Samassa ketjussa.
Veli on pitkälti oikeassa pääosin Yhdysvaltain myyntilukemissa on harvoja valaita kuten mm viimeaikaisen Terminal #1 numeron 300 000 myytyä kappaletta ja uusia painoksia otetaan.
Mikä kuulostaa wanhoihin myyntilukuihin jenkkilässä ja jopa täkäläiseen Aku Ankkaan kovin vaatimattomalla luvulta.
Mutta ei suurimpaan osaan kotimaisia julkaisuja.

Isoilla alueilla on toki koon etu, mutta väkilukuun suhteutettuna on marginaalisempaa tietenkin.
Ja se on se suhteuttaminen mikä on ongelma koska samalla taiteenlajilla on täysin eri historiat ja jakelukanavat ja metodit.
Voidaan verrata myyntilukuja mutta verrataanko kuinka moneen kertaan myydään ensin lehtinä/ tankoboneina ja sitten kokoomina vaiko hinnalla?
Verrataanko hintaa vai hintaa nähden sivumäärään?
Julkaistujen nimikkeiden määrään?

Valtiot eivät ole vertailukelpoisia, eikä yksin sen väsyneen " olemme pieni kielialue" höpötystä mukaellen takia.

Suomesta puuttuu Japanin ja Ranskan historia. Sarjakuvan lukeminen ei ole siellä marginalisoitu ja stigmatisoitu. Toisaalta amerikkalaisen perspektiivistä Pohjoismaissa oleva Ankkalinnan fanikunta on outo ilmiö.
Meille on outoa että kuukausittainen lehti on vaan 22 sivua? Ja kaupallisista syistä ( ykköset myy paremmin) saman hahmon samojen tekijöiden jatkuva sarja alkaa taas ykkösestä ilman että mikään muuttuu? ( Paitsi että myynti kasvaa, hetkeksi)


Veikkaan seuraten ulkosarjakuvallisia asioita että mikäli ilmastonmuutoksen vaikutuksilta ja sodilta pääosin vältytään tilanne kohenee Suomessakin , mutta pidemmän aikavälin kautta. Eniten koska lama yleensä nostaa populaarikulttuurin kulutusta ja tekoälyn yleistyessä ihmisen artesaanijälki saavuttaa muutakin kuin hipsterien suosiota.
Tulee eittämättä tekoälyn suoltamaa sarjakuvaakin mutta siitä en puhu.
Koska omassa kristallipallossa on vikaa ( olisi pitänyt lukea käyttöohjeet; ai ei skeptikoille?) joten tarkkaa aikamäärettä en heitä. Tuskin lähimpään viiteen vuoteen, mutta mieluusti olen tästä väärässä.
Yksi syistä miksi uskon nousuun on että aika syvällä montussa ollaan jo Suomessa.
Aina voi sanoa että jotkut varmasti hankkivat lapioita ja kiviporat että varmasti alemmas pääsee, mutta en usko että valtaosa luovuttaa.

Japani ja Ranska pärjäävät, Yhdysvallat saa elokuvista marginaalisesti vetoapua kunnes tekijänoikeudellinen esterataviidakko alkaa mutta ei sielläkään pääty, Italialla on kohtalainen tilanne niilläkin.

Suomessa on viime aikoina myös päästy yli fraasista " sarjakuva ei ole vain lapsille" ja panostettu siihenkin. Itse uskon että viimeistään kymmenvuotias voi lukea Serpieriä ja Marsalkka Lakia jos on fiksu mutta muille on tehty niitä joilla oppii lukemaan sarjakuvaa ja" on lapsille sopivaa".
Itse olen enemmän huolissaan ns " aikuisista" joita tarkkaan ottaen ei ole. Vain täysi-ikäisiä.

Mutta useampia positiivisia kehityksiä Suomessakin tapahtuu. Ikävä kyllä monesti positiivinen kehitys yhteiskunnassa tapahtuu geologisella nopeudella ja negatiivinen kehitys verrattain useammin rikkoo äänivallin.

[kilpikonna]

Otsikko: Sarjakuvamarkkinoiden koko ... eli tarkoittaa Suomea vai? Puhun tietenkin koko maailmasta.

Digitaalinen sarjis, eli nämä Global Comics kaltaiset palvelut. Sarjakuvat ovat olleet nousussa vuodesta 2021, jolloin tehtiin paras tulos 25 vuoteen. Sitten nämä nykynuoret maailmalla, niin yhä useampi ottaa vaikutteita aasiasta. Mangaa luetaan, ostetaan ja jopa pukeudutaan hahmoiksi. Myös DC:n uusin Absolute sarja on myynyt hurjia määriä. Ihan kummallinen idea että katsotaan vain painettujen lehtien määrää, kirjastojen määrärahoja taikka kirjakauppojen vähenemistä.

[Veli Loponen]

Otsikko: Sarjakuvamarkkinoiden koko ... eli tarkoittaa Suomea vai? Puhun tietenkin koko maailmasta.

Digitaalinen sarjis, eli nämä Global Comics kaltaiset palvelut.

Vaikuttaa hyvinkin paljon, minkä markkina-alueen sarjakuvamarkkinoita katsotaan. Esimerkiksi Suomessa sarjakuvilla menee tällä hetkellä aika kehnosti ja ollaan kaukana takavuosien huipusta. Sitten on vahvoja sarjakuva-alueita, kuten juuri Aasia, jossa Manga jyrää ja Euroopan jotkin osat, joissa eurosarjat voivat ainakin aika hyvin.
Sitten tosiaan on erikseen printtimarkkinat ja digimarkkinat. Digipuoli on tällä hetkellä kasvava alue ainakin joissain paikoissa, mutta ei vielä lähelläkään printtimarkkinoita. Suomen sarjakuvamarkkinonilla digisarjakuvan osuus on äärimmäisen pieni.

Myös DC:n uusin Absolute sarja on myynyt hurjia määriä.

Sitten on tämäkin, että sarjakuvamarkkinat toimivat eri tavoin eri puolilla maailmaa. Yhdysvalloissa etenkin lehtimuotoisten julkaisujen markkinoita määrittää jakeluverkosto ja keräilymentaliteetti, jotka hämärtävät sarjojen todellista suosiota ja varsinaisten lukijoiden määrän arvioimista. Noissa myyntiluvuissahan ei ole kyse siitä, kuinka paljon kuluttajat ovat ostaneet lehtiä, vaan siitä, miten paljon jälleenmyyjät eli sarjakuvakaupat ovat niitä ostaneet varastoon. On ihan eri asia sitten, saavatko ne myytyä kaikki tilaamansa lehdet.
Lisäksi viimeistään 1990-luvulta lähtien yhdysvaltalaisia markkinoita on ohjannut keräilymentaliteetti, johon liittyy odotus jonkin julkaisun arvonnoususta. Kyse ei siis ole pelkästään siitä, että lukijat ostavat lehtiä lukeakseen niitä, vaan jotkut ostavat siinä toivossa, että niistä tulee arvokkaita. Tätä ilmiötä ja ylipäätään keräilymentaliteettia sitten ruokitaan esimerkiksi julkaisemalla lehdelle useita eri kansia. Tämä johtaa siihen, että osa ostajista ostaa samaa lehteä useamman kappaleen. Jotkut ostavat samaa kanttakin useamman kappaleen. Ja sitten, kun jokin lehti nousee pinnalle, niin se kerää entisestään tällaisia ostajia, jotka käytännössä luovat vain kuplaa, eivätkä edusta varsinaisia lukijoita.
Täytyy vielä tuoda historiasta eli sieltä 1990-luvuln hulluilta vuosilta, että joitakin lehtiä mainostettiin lukijoille niin, että tilaisivat isoja määriä itselleen sijoitusmielessä. Siis useita kymmeniä ja jopa satoja. Käytännössä nuo lehdet möivätkin ihan hulluna, jopa miljoonia, joten niiden arvonnousua ei kannata odottaa.

Ihan kummallinen idea että katsotaan vain painettujen lehtien määrää, kirjastojen määrärahoja taikka kirjakauppojen vähenemistä.

Tässäkin vaikuttaa vahvasti se, mitä aluetta tarkastellaan. Suomessa kirjastojen määrärahat ja kirjakauppojen väheneminen on todellinen ongelma ja on käytännössä pienentänyt menekkiä huomattavasti. Yhdysvalloissa taas digimarkkinat ovat vielä sen verran pienet, että käytännössä painetuilla julkaisuilla katetaan julkaisujen kustannukset. Eli on ihan oleellista keskittyä näihin, koska ilman niitä sarjakuvia ei julkaistaisi.

[Curtvile]

Juurikin tämä.
Totta kai globaalilla tasolla sarjakuvamarkkinat kasvavat, täällä se ei juurikaan näy.
Tietenkin isoilla mailla on vielä kerrannaisvaikutus : sekä Suomessa julkaistujen ankkojen ja Hämähäkkimiesten lisenssitilitykset menevät Yhdysvaltoihin siinä missä BDn frankobelgialaisille tileille ja Tex Willer tukee Italiaa siinä missä mangat Nipponia.
Mutta näiden maiden kasvu ja monipuolisuus ei täällä näy mm Velin mainitsemista syistä.

Yhdysvalloilla, Japanilla, Ranskalla, Bene osuudella Beneluxista, Iso-Britannialla ja Italialla ja Espanjalla on paitsi omat myös vientimarkkinat. Rojaltit ovat vähemmän käännösten ja lisenssien myötä mutta se on jatkuvahkoa ja jo itsensä tienannutta.

Lähimpänä kotimaisia sarjakuvan vientituotteita ovat perhesarjat, Muumi ja Belzebubs sekä homoikoni Tom of Finlandin työt.

Mitään alemmuuskompleksia ei kaivata. Hyvää sarjakuvaa Suomessa tehdään ja juuri pokattiin nettisarjakuvasta Eisner.
Mutta yleisesti ottaen suomalainen sarjakuva ei ole tehnyt minkään sortin läpimurtoa.
Ei ainakaan vielä.

Kyseessä on laajeneva ala. Ei meidän markkinoilla juuri nyt, mutta kun ainoastaan muutos on varma asia.

[Veli Loponen]

Totta kai globaalilla tasolla sarjakuvamarkkinat kasvavat,

Ai niin. Tähän vielä se, että kun markkinoiden kasvun seurannassa yleensä katsotaan lähinnä rahallisia määriä, viime vuosien inflaatio hintojen nousuineen vaikuttaa myös siihen, että markkinat voivat raha-arvollisesti kasvaa, vaikka myydyissä kappalemäärissä ei merkittävää kasvua aina olisikaan.