Nimenomaan. Egmontilla olisi tosi hyvät mahkut monipuoliseen sarjakuvadigipalveluun. Luulisi, että myös pelkkien käännettyjen sarjojen kohdalla lupa voisi irrota suht halvalla/helpolla. Sitä kautta olisi sitten myös Korkeajännitykset ja Tex Willeritkin. Siitä tulisi semmoinen kioskisarjakuvan luvattu digisaareke.
Mua oikeasti pelottaa tää kun kustantajat siirtyy digi-palveluihin. Huomaavat, että se on riskittömämpää julkaista sarjakuvia ja hupsista! Enää ei tulisi paperi-sarjakuvia. Lopulta väki kyllästyisi digi-sarjakuviin ja koko sarjakuvat kuolisi pois.
Tää on mun käsitykseni.
Kestäisi nyt tää sarjakuvien julkaiseminen paperiversiona edes sinne asti, että kuolen tai tulen niin seniiliksi, etten ymmärrä sarjakuvista enää mitään.
Tietysti säälin niitä tulevia sukupolvia, jotka eivät enää pääsisi nauttimaan oikeista printatuista sarjakuva-lehdistä tai kirjoista.
Kyllähän tää nykymeno näyttää pahalta.
Sarjakuvat kun on vielä se viimeinen taiteenlaji, jossa oikeet taiteilijat vielä osaa tehdä taidetta, joka näyttää ettei siihen tavallinen kadulta repäisty ihminen pysty.
Maalaustaide on jo aikoja sitten luopunut siitä taiteesta. Nykyään osata tai arvosteta oikeata lahjakkuutta. Heittelet mätiä omenia tai banaaneja taululle ja laitat 25000 euron hinnan päälle ja se on sitten taidetta.
Musiikissa puhua räpätään ja ns. laulu unohtuu. Ei osata laulaa. Kuka vaan voi räpätä, kuhan keksii typeriä sanoja peräkkäin. Vähän heilut, housut puolisääressä, lippis vinossa näyttämöllä ja räppäät kaikkea kakkaa. Tässä sitten taiteen tulevaisuus...kyllä olen niin ylpeä ihmiskunnasta.
Toivoisin että edes tämä yksi osa taiteesta vielä pysyisi olemassa eli sarjakuvat, eikä sitä tehtäisi sieluttomilla tietokoneilla tai vain ruudulta nähtäväksi. Sen sarjakuvan saisi pitää kädessä paperisena, sivuja voisi käännellä, haistaa musteen ja koskettaa sitä...tuntea sen sarjakuvan ja omistaa sen konkreettisesti omaksi. Tätä en saa bittiviidakossa. Siksi en pidä digi-sarjakuvista ja pelkään mitä tulevaisuus tuo meille sarjakuvien ystäville.